Sanoisin, että ongelmia oli sekä pelitavassa että sen toteutuksessa, mutta erityisesti toteutuksessa. Miten itse tämän näin, ongelmat olivat erityisesti hyökkäyspelaamisessa, jota Pennanen ei yksinkertaisesti ehtinyt muokata kauden aikana omalle tyylilleen sopivaksi, koska puolustuspelaamisen korjaamiseen meni kaikki aika.
Hyökkäyspelaamisen ongelmat näkyivät erityisesti kulmaralleissa ja avauspelaamisessa. Eli vaikeilla hetkillä Ilves pelasi Pennasen joukkueille erittäin tyypillistä kulmapeliä, jossa kiekkoa pyritään kierrättämään puolustajien kautta ja rännien kautta puolelta toiselle ja väsyttämään vastustajaa. Ongelma tosin tuli siinä vaiheessa kun kulmapelistä olisi pitänyt murtautua maalinedustalle, mikä on se kaikista vaikein osuus tuossa pelaamisessa. Tähän olisi toki auttanut, jos Ilves olisi saanut onnistumisia (klassinen tolppa sisään, tolppa ulos), mutta vaikeilla hetkillä Ilves hyvin paljon tyytyi pitämään kiekkoa kulmissa eikä pystynyt luomaan riittävän laadukkaita maalipaikkoja, joiden kautta olisi saatu irtokiekkoja maalin edustalle tai laukausia poikittais- tai high-low -syötöistä.
Avauspelaamisessa taas sama ongelma näkyi puskemisena ja kuskaamisena. Eli kun Myrrän kiekosta pidettiin se nopea kääntäminen, ongelmaksi muodostui se, että nopea kääntäminen jäi sinne selkärankaan niihin hetkiin kun peli ei mene suunnitelmien mukaan. Vaikeilla hetkillä ei siis löytynyt enää sitä pelin hidastamista ja rintamahyökkäystä vaan pelaamisessa näkyi jatkuva kiire.
Tämä menee tavallaan valmennuksen piikkiin, mutta rehellisesti sanottuna Pennasella ei vain yksinkertaisesti ollut aikaa laittaa sekä puolustus- että hyökkäyspeliä uusiksi näin lyhyessä ajassa, varsinkin kun viikoista menee merkittävä osa peleihin, matkustamiseen ja valmistaviin/palauttaviin harjoituksiin. Ei uutta pelitapaa voida pelkillä videosulkeisilla tai edes pelaamalla saada käytäntöön, joten Pennanen on varmasti lähtenyt siitä liikkeelle mikä on tärkeintä (puolustus) ja sitten on siirrytty hyökkäyspelaamisessa siihen mikä on hieman helpompi saada kuntoon nopeasti ja vähällä harjoittelulla. Käytännössä siis avauspelaaminen puolustajien yhteistoiminnan osalta, kiekon purkaminen omalta alueelta ja nuo hyökkäyspään kulmapelit puolustajien kanssa.
Itselläni on pitkä kokemus juniorivalmennuksesta (12-14 vuotiaita pääosin) ja vaikka toki puhutaan aivan eri tason yksityiskohdista mitä lapsille opetetaan verrattuna ammattilaisiin, näidenkin junioreiden osalta kesti yleensä 1,5 kautta, että pelaaminen saatiin näyttämään siltä mihin pyrittiin. Kerran olen joutunut myös samalla tavalla hyppäämään liikkuvaan junaan (ensimmäinen tapahtuma uuden joukkuen kanssa oli kauden ensimäinen harjoituspeli) ja tuo ei todellakaan ole sellainen tilanne jossa sormia napsauttamalla saadaan tuloksia aikaan vaan koko kausi jumpattiin puolustuspelaamista (PAPP ja HAPP) ja vasta helmi-maaliskuussa oli mahdollista lähteä oikeasti harjoittelemaan edes jotain avauspelaamista jäällä. Ja tottakai tiedän hyvin sen, että ammattilaispelaajien kyky omaksua pelitapa-asioita on tietenkin aivan eri tasolla verrattuna 12-14 vuotiaisiin lapsiin, mutta myös yksityiskohtien taso menee aikalailla samassa suhteessa. Siinä kun ammattilaispelaajaa voi ohjeistaa tuplaamaan jos pelaajan luistimet osoittavat tiettyyn suuntaan kulmassa tai jos vastustajan tukipelaaja on puoli metriä väärässä paikassa, niin junioripelaajilla detailjit on tasoa "iske jos näet selän" tai "tuplaa jos vastustaja saadaan liimattua laitaan".
Eli yhteenvetona Pendo sai joukkuuesta irti minimin (välierät) enkä pidä kautta minään epäonnistumisena. Ensi kaudelle toki tavoitteen pitää olla finaaleissa kun pelitapa on mahdollista rakentaa juuri Pendon tyyliseksi myös hyökkäyspelaamisen osalta. Siihen on kyllä aikaa oikein riittävästi, varsinkin kun saadaan myös sopivasti vaihtuvuutta rosteriin.
