Kahden peräkkäisen päivän pelien lehdistötilaisuuksissa kuulluissa Pennasen kommenteissa tai ainakin niiden tulkitsemisessa taitaa ainakin osittain mennä asiat vähän sekaisin. Ne saattavat osittain liittyä toisiinsa, mutta sitten toisaalta on myös riski yleistää ammattilaisurheiluun kuuluvat paineet sekä kritiikki täysin asiattomaan ja jopa lakia rikkovaan uhkailuun.
Uhkailu ja ylipäätään joukkueen jäsenien tai heidän läheisten sometileille yms. pahan olon purkaminen ei ole millään tavalla hyväksyttävää. Valitettavasti maailmamme on tälläkin hetkellä sellainen, että moni voi pahoin ja se sitten purkautuu etenkin julkisuudessa oleviin henkilöihin. Ilveksen kannattajayhteisö ei ole immuuni tällaiselle, vaan meidänkin yhteisöömme kuuluu tällaisia henkilöitä. Hyvänä päivänä seura voinee tuoda tällaisille henkilöille jotain myönteistä arkeen, mutta huonona päivänä kääntöpuoli on sitten se, kun edes oma suosikkiseura ei pärjää ja maailma potkii silläkin saralla päähän. Varsinkaan yksityisviesteihin on yhteisönä vaikea puuttua ja siksi uhkausten välittäminen poliisille on oikea ratkaisu. Ottelutapahtumissa ja täällä foorumin julkisten viestien kohdalla meillä on yhteisönäkin hieman parempi mahdollisuus rajata, minkälaiset purkaukset eivät ole enää OK. Siitä kiitos etenkin moderaattoreille, mutta toki vastuu kirjoitusten tasosta on meillä jokaisella.
Perjantaina Pennanen puhui sitten yhteisön odotuksista, paineista ja vertasi Ilvestä vuonna 1967 viimeksi Stanley Cupia juhlineeseen 13 mestaruuden Toronto Maple Leafsiin. Vertaus toimii varmasti joiltain osin, mutta toisaalta joiltain osin se menee täysin metsään. NHL:ssä menestymisen mahdollistavan joukkueen rakentaminen tapahtuu eri tavalla kuin SM-liigassa ja Torontossa on epäonnistuttu tuossa toistuvasti, vaikka resurssit ovat olleet vuosikymmeniä sarjan kärkipäätä. Pennanen on itse sen ruumiillistuma, että odotukset ovat nousseet hänen aikana pilviin. Tapa millä hän saapui Ilveksen päävalmentajaksi alleviivaa sitä, että suurelle osalle jääkiekkoyhteisöstä vain mestaruus kelpaa sen jälkeen. Tuo koskee siis niin Ilveksen kuin muidenkin joukkueiden kannattajia. En ihmettele, jos jopa tuleva maajoukkuevalmentajakin kokee ylimääräistä painetta asiasta ja siten yrittää pehmitellä jo valmiiksi Ilves-kannattajia mahdollisen pettymyksen varalta. Joillekin pettymys saattaa olla liian lievä sana kuvaamaan sitä lopputulosta, vaan heille kyseessä olisi epäonnistuminen.
Pitkä menestymättömyysjakso luo toki omanlaisensa paineet, mutta ei Ilveksen ympärillä ollut tällaisia menestyspaineita vaikka 10 vuotta sitten. Silloin paine oli selviytyä ja pysyä elossa. Toki kamala paine sekin. Onko jossain Kuopiossa samanlaiset paineet, vaikka siellä ei ole voitettu mestaruutta koskaan? Ei ole. Ilveksen ylle luo painetta menestys historian hämärissä, mutta myös palannut realistinen mahdollisuus menestyä eli jonkinlainen menestysikkuna on taas pitkästä aikaa auki.
Voi olla, että maltillisesta pohjan luomisesta huolimatta osalla Ilves-kannattajista on lähtenyt mopo keulimaan etuajassa, eikä maltti riitä odottamaan sitä kirkkainta menestystä. Etenkin Ilves-kannattajien traumaattisen menneisyyden vuoksi se lienee inhimillistä, eikä asiaa auta yhtään, että oman joukkueen kompuroidessa viimeisillä menestyskynnyksillä, käytävän toisessa päässä on se vastustajista rakkain ja vihatuin, joka loikkii rutiinilla niiden viimeistenkin kynnysten yli, kuten viime vuosinakin on nähty. Edes Torontossa ei ole samanlaista tilannetta, jossa verivihollisen menestystä hierotaan vuodesta toiseen päivittäin naamaan oman joukkueen kompuroidessa. Samalla tuo syventää Ilves-kannattajien ahdinkoa, jossa vuosikymmenten uskollista tukemista ei palkita muulla kuin kitkerällä kalkilla kerta toisensa jälkeen. Nyt toki loisteliaammissa puitteissa kuin pitkään aikaan, mutta lopputulos on lopulta sama, kun kirkkain tavoite on jäänyt saavuttamatta.
Oma lukunsa on sitten viime kaudet, jolloin kevään 2020 pilasi korona ja keväällä 2022 ei vaan oltu vielä valmiita pronssia parempaan. Keväällä 2023 ei osattu silloinkaan käsitellä ennakkosuosikin asemaa ja ilmeisesti ainakin osa pelaajista kusi kaukalon ulkopuolella omiin ja joukkueen muroihin. Yksi traumaattinen elämys lisää Ilves-kannattajan kokemuspankkiin. Tällä kaudella on sitten kerätty vieraskaukaloista voittoja 2,3 pisteen keskiarvolla, mutta samaan aikaan jostain syystä kotikaukalossa on hävitty puolet peleistä. Syyksi on väläytelty sinänsä ihan ymmärrettäviä treenijumeja yms. mutta jostain kumman syystä ne eivät tunnu vaikuttavan pistetahtiin vieraskaukaloissa. Jos kotiotteluiden heikoissa esityksissä on kyse todellakin treenijumista, mistä meitä muistuttaa ahkerimmin tämän foorumin asiallinen Tappara-kannattaja, niin olisi ehkä reilua kertoa rehellisesti lipuista maksavalle yleisöllekin, että joulu-tammikuussa ei kannata tulla katsomaan otteluita, kun uhrataan ne pelit keväällä menestymisen vuoksi. Kun joukkue on sarjataulukon kärjessä ja vieraissa kulkee, niin tottakai odotukset on kotipelienkin suhteen ihan muuta kuin mitä ollaan saatu. Eikä pelkästään nyt joulu-tammikuussa, vaan oikeastaan koko kauden ajan.
Varmaan kotiyleisö luo oman paineensakin menestymiselle, mutta samaan aikaan täytyy sanoa, että ainakaan itselle ei tule mieleen toista kannattajayhteisöä, joka on ihan oikeasti seissyt joukkueen takana ja kannattanut niin hyvillä kuin huonoillakin hetkillä jo vuosikausia. Ei siis vain nyt menestyksen orastaessa ja tälläkin kaudella katsomoon melko iso lauma uskollisia raahautunut, vaikka ihan joka kerta joukkue ei ole sitä ansainnutkaan. Siksi tuntuu vähän epäreilultakin, että Pennanen heittää jotain Toronto-kommentteja. Jos ne kommentit liittyvät tappouhkauksiin, niin sitten olisi reilua rajata asia niihin, eikä leimata enemmän tai vähemmän koko yhteisöä toksista painetta aiheuttavana massana. Niin kauan kuin kritiikki pysyy asiallisena, niin Pennasen kaltaisen messiaan statuksella seuraan saapuneen valmentajan pitää vaan ammattilaisena pystyä kestämään ne paineet. Hänen tehtävänsä on myös saada pelaajat käsittelemään paineet oikein. Ilves-yhteisö on omalla panoksellaan mahdollistanut pelimerkit menestykseen ja nyt on joukkueen vuoro vastata huutoon, eikä musertua niiden paineiden alla.
Kyse on siis odotuksista ja paineista sekä niiden käsittelystä yksilönä ja yhteisönä niin joukkueen sisällä kuin katsomossa. Siinä meillä on varmasti jokaisella kasvamisen varaa. Korkeat odotukset ovat tietysti varmin tie pettymykseen. Surkeintahan on, jos odotukset ja paineet estävät meitä yltämään parhaaseen suoritukseen ja lunastamaan potentiaalia kokonaisuudessaan.
