Antti Pennanen - Ilveksen päävalmentaja 2022-2024

[IlvesHeartForever]

Pari sanaa vielä.

Kuten oletettua, tässä vaiheessa alkaa ilmestyä kirjoituksia (kuten Mikko Hyytiä MTV:llä), jossa kerrotaan, että Antti Pennasen kohtelu on "lähtenyt lapasesta". Pohdiskellaan, miten pahalta on mahtanut miehestä itsestään tuntua. On tarvinnut pelin päätyttyä tilaa itselleen, heikkoutta pitää ymmärtää.

Empatiaa ja samaistumiskykyä on maailmassa aivan liian vähän. Suurimpia taitoja, mitä ihmisellä voi olla, on asettuminen toisen ihmisen tilalle. Kulkea maili hänen kengissään.

Hyytiä kirjoittaa Tommy Hellstenin ajatuksista, joita myös Pennanen opiskelee. Toimittaja kirjoittaa Hellstenin ajattelusta, erityisesti heikkouden hyväksymisestä. Rohkeudesta olla haavoittuvainen.

Olen myös Hellstenini lukenut ja myös saanut niistä paljon. Häpeän hyväksyminen ja jopa julkiseksi tekeminen on syvä, vaikea, mutta hieno ajatus. Allekirjoitan tämän kaiken sataprosenttisesti.

Se, missä toimittaja menee kuitenkin metsään, on se, että Antti Pennasen kritiikissä tappion hetkellä ei ole kyse mistä tahansa tunteesta tai ihmisen heikkoudesta. Kyse on johtajuudesta.

Yhteiskunnassa on johtajuushierarkioita, pidimme niistä tai emme. Niihin liittyy merkittäviä vastuita, joita usein seuraa vastuuseen suhteessa olevat korvaukset.

Antti Pennanen on rakentanut vahvan ja arvostettavan ammatillisen osaamisen ja urapolun. Tuossa asemassa ihmisellä tulee olla käytössään laaja-alainen ymmärrys ja työkalupakki siitä, mitä hän itse ihmisenä on, mitä häneltä odotetaan, miten hän johtaa ja mitä häneltä odotetaan. Urheilujohtaminen korkealla tasolla ei poikkea huippuyhtiöiden tai politiikan johtamisesta (joissa molemmissa toki tapaa liiankin usein heikkotasoista johtamista).

Kuten sanottua, me kaikki tarvitsemme enemmän empatiakykyä, tunneälyä ja ymmärrystä kanssaihmisten kokemuksista. Saan tästä oikein hyvin kiinni, ja pystyn kyllä samaistumaan Pennasen tuskaan raskaan tappion hetkellä.

Mutta ei Pennanen epäonnistunut ihmisenä, vaan hyväpalkkaisena johtajana. Jollaiset palkataan aina kehittämään, rakentamaan, tekemään tulosta ja kantamaan vastuuta.

Uskon vahvasti, että Antti Pennanen on tehnyt kehittämispuolella merkittäviä asioita. Lisännyt pelaajien ja organisaation ymmärrystä lajista nimeltä jääkiekko ja kehittänyt pelaajia ihmisenä ja ammattilaisena.

Oma pettymykseni kohdistuu siihen, että Pennanen ei kantanut vastuutaan johtajana. Johtajana, joka kriisinkin aikana seisoo etulinjassa ja tekee työnsä.

Kriisien aikana johtaja seisoo rinnalla, siirtää omat tunteensa ja vaikeutensa sivuun, tekee vaikeita asioita ja päätöksiä ja kiittää niitä, jotka mukana kulkevat. Se on yksinkertaisesti hyvää johtajuutta.

Ihan varmasti Antti Pennanen on kiittänyt pelaajiaan ja henkilökuntaansa kaiken päätyttyä. Se, että hän ei kätellyt vastustajiaan, oli enemmänkin kauneusvirhe, mutta silti ruma tahra, joka ei unohdu.

Surullisinta - ja eniten kysymyksiä herättävää - on se, että Pennanen ei sanallakaan kiittänyt Ilves-yhteisöä. Kyllä, varmasti hetki oli vaikea, häpeä ja heikkous pinnassa.

Mutta se mitä Tommy Hellsten sanoo on, että älä pelkää häpeää, heikkoutta. Hyväksy se ja anna sen näkyä. Kun toimittaja puolustaa Pennasen käytöstä Hellstenin ajatuksilla, hän ei itse asiassa ole sisäistänyt sitä mistä Hellsten puhuu.

Ihmiset ovat haavoittuvia. Se on myös elämän tärkeimpiä ja kauneimpia asioita. Niin pitää olla.

Harvoille ja valituille annettu johtajuus edellyttää enemmän. Etsi omille tunteille niille kuuluva aika, käsittele niitä, tunne häpeää ja heikkoutta. Ne kuuluvat myös johtajan elämään.

Mutta niin kauan kun on aika johtaa, tee se. Seiso edessä, ota vastaan mitä tulee, kannusta omiasi ja kumppaneitasi entistä parempaan, kehu ja kiitä. Etenkin silloin kun itse olet epäonnistunut. Entistä enemmän.

Johtajuus on kova, rankka laji. Harvat sen osaavat. Antti Pennanen on antanut ymmärtää, että hän sen ymmärtää ja osaa.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Pennanen on matkan varrella eksynyt. Ihmisenä arvostan suuresti ajatteluaan ja opintojaan. Mutta samalla johtajuus - päävalmentajan perustehtävä ja -vastuu - katosi, unohtui.

Irvokkainta ja ristiriitaisinta on se, että omissa ihmisyyden opinnoissaan Antti Pennanen unohti kaiken sen ihmisyyden, joka johtamaansa yhteisöön kuului. Kannattajien, työnsä tukijoiden kokeman tappion, pettymyksen, häpeän.

Johtaja ylenkatsoi ympärillä olevaa 12000 ihmistä ja heidän kokemustaan. Käänsi selkänsä ja käveli pois.

Aivan huikea analyysi! Kiitos!!!

 

[ipa1970]

Aamulehdessä Tillun mielestä tämä lässähdys ei johtunut pelitavasta.

-> ULOS.

Siitähän tämä juuri johtui! Johtui myös viime keväänä, ja näkyi koko tämän kauden peleissä monta kertaa tiettyjä vastustajia vastaan. Jos on urheiluohtajana noin puusilmäinen, niin saisi kyllä nyt vetää johtopäätökset ja urheilujohtaa itsensä liukumaan takaperin Pendon perässä ovesta pihalle. Kiitos.

Niin, eikös sieltä täältä huhua ja itsekin kuultua että koskela häärää sielläkin mistä pitäisi pitää näpit erossa.
Toisinsanoen, puuttuu pelitavallisiin asioihin ja peluutukseen.

Sikäli tämän sanomiset eivät juurikan yllätä.

Bussin alle heittäminen on kärjistettyä mutta ehdottomasti sitä mieltä että vastuu kannetaan ja siitä myös siten maksettava.
Isoja asioita imagollisesti sekä taloudellisesti.

 

[Ipa72]

Punakone sanoi, että Lancaster tuli huonossa kunnossa kesäharjoittelusta Suomeen ja ongelmat lähtivät siitä. Les voitti viime kaudella Pennasen valmennuksessa pakkien pörssin, joten kyllä tuossa paljon tapahtui kausien välissä. Luvalla sanoen, kyllähän Les aloitti kauden todella huonosti.

Aika paljon uskottavampana nimimerkkinä pidän Punakonetta kuin sinua. Ihan kaikkea ei viitsi vyöryttää Pennasen niskaan. Pelaajillakin on oma vastuunsa.

Mutta eihän tämä kumoa mahdollista juurisyytä, joka voi olla Pennanen. Jos Lessillä on ollut sukset ristissä valkkuun, se tuskin on motivoinut harjoittelemaan kesällä. Varsinkin, jos Les on halunnut irti sopimuksestansa. Ihmiset reagoivat niin eri tavoin.

 

[Hyvönen - Stefan - Kariya]

Pari sanaa vielä.

Kuten oletettua, tässä vaiheessa alkaa ilmestyä kirjoituksia (kuten Mikko Hyytiä MTV:llä), jossa kerrotaan, että Antti Pennasen kohtelu on "lähtenyt lapasesta". Pohdiskellaan, miten pahalta on mahtanut miehestä itsestään tuntua. On tarvinnut pelin päätyttyä tilaa itselleen, heikkoutta pitää ymmärtää.

Empatiaa ja samaistumiskykyä on maailmassa aivan liian vähän. Suurimpia taitoja, mitä ihmisellä voi olla, on asettuminen toisen ihmisen tilalle. Kulkea maili hänen kengissään.

Hyytiä kirjoittaa Tommy Hellstenin ajatuksista, joita myös Pennanen opiskelee. Toimittaja kirjoittaa Hellstenin ajattelusta, erityisesti heikkouden hyväksymisestä. Rohkeudesta olla haavoittuvainen.

Olen myös Hellstenini lukenut ja myös saanut niistä paljon. Häpeän hyväksyminen ja jopa julkiseksi tekeminen on syvä, vaikea, mutta hieno ajatus. Allekirjoitan tämän kaiken sataprosenttisesti.

Se, missä toimittaja menee kuitenkin metsään, on se, että Antti Pennasen kritiikissä tappion hetkellä ei ole kyse mistä tahansa tunteesta tai ihmisen heikkoudesta. Kyse on johtajuudesta.

Yhteiskunnassa on johtajuushierarkioita, pidimme niistä tai emme. Niihin liittyy merkittäviä vastuita, joita usein seuraa vastuuseen suhteessa olevat korvaukset.

Antti Pennanen on rakentanut vahvan ja arvostettavan ammatillisen osaamisen ja urapolun. Tuossa asemassa ihmisellä tulee olla käytössään laaja-alainen ymmärrys ja työkalupakki siitä, mitä hän itse ihmisenä on, mitä häneltä odotetaan, miten hän johtaa ja mitä häneltä odotetaan. Urheilujohtaminen korkealla tasolla ei poikkea huippuyhtiöiden tai politiikan johtamisesta (joissa molemmissa toki tapaa liiankin usein heikkotasoista johtamista).

Kuten sanottua, me kaikki tarvitsemme enemmän empatiakykyä, tunneälyä ja ymmärrystä kanssaihmisten kokemuksista. Saan tästä oikein hyvin kiinni, ja pystyn kyllä samaistumaan Pennasen tuskaan raskaan tappion hetkellä.

Mutta ei Pennanen epäonnistunut ihmisenä, vaan hyväpalkkaisena johtajana. Jollaiset palkataan aina kehittämään, rakentamaan, tekemään tulosta ja kantamaan vastuuta.

Uskon vahvasti, että Antti Pennanen on tehnyt kehittämispuolella merkittäviä asioita. Lisännyt pelaajien ja organisaation ymmärrystä lajista nimeltä jääkiekko ja kehittänyt pelaajia ihmisenä ja ammattilaisena.

Oma pettymykseni kohdistuu siihen, että Pennanen ei kantanut vastuutaan johtajana. Johtajana, joka kriisinkin aikana seisoo etulinjassa ja tekee työnsä.

Kriisien aikana johtaja seisoo rinnalla, siirtää omat tunteensa ja vaikeutensa sivuun, tekee vaikeita asioita ja päätöksiä ja kiittää niitä, jotka mukana kulkevat. Se on yksinkertaisesti hyvää johtajuutta.

Ihan varmasti Antti Pennanen on kiittänyt pelaajiaan ja henkilökuntaansa kaiken päätyttyä. Se, että hän ei kätellyt vastustajiaan, oli enemmänkin kauneusvirhe, mutta silti ruma tahra, joka ei unohdu.

Surullisinta - ja eniten kysymyksiä herättävää - on se, että Pennanen ei sanallakaan kiittänyt Ilves-yhteisöä. Kyllä, varmasti hetki oli vaikea, häpeä ja heikkous pinnassa.

Mutta se mitä Tommy Hellsten sanoo on, että älä pelkää häpeää, heikkoutta. Hyväksy se ja anna sen näkyä. Kun toimittaja puolustaa Pennasen käytöstä Hellstenin ajatuksilla, hän ei itse asiassa ole sisäistänyt sitä mistä Hellsten puhuu.

Ihmiset ovat haavoittuvia. Se on myös elämän tärkeimpiä ja kauneimpia asioita. Niin pitää olla.

Harvoille ja valituille annettu johtajuus edellyttää enemmän. Etsi omille tunteille niille kuuluva aika, käsittele niitä, tunne häpeää ja heikkoutta. Ne kuuluvat myös johtajan elämään.

Mutta niin kauan kun on aika johtaa, tee se. Seiso edessä, ota vastaan mitä tulee, kannusta omiasi ja kumppaneitasi entistä parempaan, kehu ja kiitä. Etenkin silloin kun itse olet epäonnistunut. Entistä enemmän.

Johtajuus on kova, rankka laji. Harvat sen osaavat. Antti Pennanen on antanut ymmärtää, että hän sen ymmärtää ja osaa.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Pennanen on matkan varrella eksynyt. Ihmisenä arvostan suuresti ajatteluaan ja opintojaan. Mutta samalla johtajuus - päävalmentajan perustehtävä ja -vastuu - katosi, unohtui.

Irvokkainta ja ristiriitaisinta on se, että omissa ihmisyyden opinnoissaan Antti Pennanen unohti kaiken sen ihmisyyden, joka johtamaansa yhteisöön kuului. Kannattajien, työnsä tukijoiden kokeman tappion, pettymyksen, häpeän.

Johtaja ylenkatsoi ympärillä olevaa 12000 ihmistä, heidän kokemustaan tappiosta ja epäonnistumisesta. Käänsi selkänsä ja käveli pois.

Vaikken ihan kaikkea ehkä ymmärtänyt, niin helvetin hyvin kirjoitettu.

Olen melko varma, että Pennasellekin tulee vielä isoja onnistumisia valmentajana, ehkä jopa arvokisavoitto päävalmentajana. Suuri sääli, että se uran todennäköisesti suurin notkahdus tuli tähän Ilves-pestiin. Tapa jolla se tuli oli todellakin häpeällinen ja valmentajan käytös sen jälkeen inhimillisesti ymmärrettävä mutta kuitenkin väärä ja lievästi ilmaistuna nolo. Johtajana Pennanen petti sekä itsensä että kaikki, jotka häneen halusivat uskoa. Myös katastrofin seurauksia tulevat kantamaan sekä Pennanen että koko Ilves-yhteisö, mutta hyvin eri tavoilla. Tämä puolitoista vuotta tulee kummittelemaan hänenkin mielessään, mutta tuskin niin usein kuin meidän, jotka jäämme märehtimään tätä kurjuutta ja joudumme taas kerran "aloittamaan alusta".

 

[soris]

Ensimmäinen ottelu oli hyvä osoitus henkisestä kypsymättömyydestä ja mielen resilienssin puutteesta. Ko. tilanteita tulee varmasti vastaan myös tulevaisuudessa. Pitää vain oppia pelaamaan epävarmuudessa ja kääntää se voimavaraksi.

Kyllä, mutta myös valmennuksen yleisestä huonosta reagoinnista. Ei siinäkään muistaakseni mitään hirveästi tehty, kun peli alkoi 3-1-johdosta kääntyä KalPalle. Epäonnistua saa, ja koska kukaan ihminen ei ole täydellinen, ei meiltä myöskään voi täydellisyyttä odottaa. Mutta kyllä tästä valmennuksen pleijarisuorituksesta jäi kovasti sellainen olo, että hyvin passiivisesti annettiin pelien ja sarjan mennä menojaan.

 

[toskala]

Todellakin. Vaikka päällepäin esiintyykin rentona ja ihmisläheisenä "psykologina", Pendo taitaa pitää itseään jo liian hyvänä tähän Liigaan.

Niin, taisi sitten loppupeleissä olla niin että Pennanen tarvitsi enemmän Ilvestä kuin Ilves Pennasta. Asetti tulemiselleen ehdot, jotka olisi minkä joukkueen tahansa vaikea hyväksyä. Edellinen päävalmentaja tylysti pihalle jotta saadaan Pendo sisään, helpostihan siinä kuvittelee että koko organisaatio syö minun kädestäni.

Ilveksen päävalmentajana pääsee sitten liigan presseihin ja muihin isoihin medioihin antamaan suuria haastatteluja joissa pääsee pulisemaan ajatuksiaan siitä, kuinka hän on omasta mielestään keksinyt jääkiekossa jotain suurta ja mullistavaa ja sitä kautta sitä julkisuutta ja vakuuttamaan liiton herroja. Vaikka mitään uutta Pennanen ei ollut keksinyt. Tuo pelitapa, jota Pennanen tänne ajoi on juuri sellainen, jolla Kerhon kaltainen pikkuseura voi kerran 10 vuodessa sensaatiomaisesti kaataa isot ennakkosuosikit Kärpät ja Tapparan. Mutta ei se sovi sellaiselle joukkueelle, jolla on iso materiaalietu ja joka lähtee joka vuosi hakemaan mestaruutta.

Iso iso virheliike oli Pennasen valinta Ilveksen johdolta ja tästä saatetaan maksaa hintaa vielä pitkään. Mutta kaikki on mahdollista, Kärpät teki pahan virheliikkeen Suikkasen kanssa, mutta oikaisi sen heti ja kohta tulikin mestaruus.

 

[Hyvönen - Stefan - Kariya]

Kyllä, mutta myös valmennuksen yleisestä huonosta reagoinnista. Ei siinäkään muistaakseni mitään hirveästi tehty, kun peli alkoi 3-1-johdosta kääntyä KalPalle. Epäonnistua saa, ja koska kukaan ihminen ei ole täydellinen, ei meiltä myöskään voi täydellisyyttä odottaa. Mutta kyllä tästä valmennuksen pleijarisuorituksesta jäi kovasti sellainen olo, että hyvin passiivisesti annettiin pelien ja sarjan mennä menojaan.

Ei epäilystäkään siitä.
Runkosarjassa Pendo otti ainakin yhden hyvän aikalisän jo toisessa erässä, jolla paikallispelin suunta käännettiin.
Kalpa-sarjassa olisi ollut monta paikkaa, joissa olisi pitänyt yrittää samaa, mutta ei yritetty eikä mitään muutakaan..
Jos joukkue on ollut käytännössä koko ottelun ihan eksyksissä, auttaako se aikalisä enää 1,5 minuuttia ennen loppua kahden maalin takaa-ajoasemassa?

 

[KAIZΞN]

Kyllä, mutta myös valmennuksen yleisestä huonosta reagoinnista. Ei siinäkään muistaakseni mitään hirveästi tehty, kun peli alkoi 3-1-johdosta kääntyä KalPalle. Epäonnistua saa, ja koska kukaan ihminen ei ole täydellinen, ei meiltä myöskään voi täydellisyyttä odottaa. Mutta kyllä tästä valmennuksen pleijarisuorituksesta jäi kovasti sellainen olo, että hyvin passiivisesti annettiin pelien ja sarjan mennä menojaan.

Lasken valmennuksen tuohon mukaan. En toki tunne Pennasta ihmisenä, mutta pintapuolisesti voi väittää hänelläkin olevan paineensietokyvyn kanssa ongelmia. Ensimmäisen kerran tämä konkreettisesti näkyi Pelicans-sarjan puheina ilvesläisistä arvoista. Ei välttämättä itse sanomasta, vaan sen esitystavasta. Siinä kehonkielestä paistoi epävarmuus pitkälle.

3-1 tilanteessa maallikkokin näki tilanteen, jossa vihaamani termi "Ilves-paniikki" iski päälle. Siinä ei valmennukselta tullut mitään reaktiota. Ei herättelyä. Ei peräänkuulutettua johtajuutta. Heikkoon henkiseen kanttiin minä tämänkin siis lasken.

Epäonnistua toki saa ja elämässä pitää olla epäonnistumisia, että voi kasvaa ihmisenä, ystävänä, puolisona, isänä tai äitinä, työntekijänä tai yrittäjänä - jääkiekonpelaajana tai valmentajana. Mutta epäonnistumisista pitää oppia - sitähän se kasvu nimenomaan on. Epäonnistumisiin ei voi yksinkertaisesti jäädä kiinni, jos kasvaa haluaa. Tässä sarjassa mitään ei pelien välillä muutettu.

 

[VärienTunnustaja]

Pari sanaa vielä.

Kuten oletettua, tässä vaiheessa alkaa ilmestyä kirjoituksia (kuten Mikko Hyytiä MTV:llä), jossa kerrotaan, että Antti Pennasen kohtelu on "lähtenyt lapasesta". Pohdiskellaan, miten pahalta on mahtanut miehestä itsestään tuntua. On tarvinnut pelin päätyttyä tilaa itselleen, heikkoutta pitää ymmärtää.

Empatiaa ja samaistumiskykyä on maailmassa aivan liian vähän. Suurimpia taitoja, mitä ihmisellä voi olla, on asettuminen toisen ihmisen tilalle. Kulkea maili hänen kengissään.

Hyytiä kirjoittaa Tommy Hellstenin ajatuksista, joita myös Pennanen opiskelee. Toimittaja kirjoittaa Hellstenin ajattelusta, erityisesti heikkouden hyväksymisestä. Rohkeudesta olla haavoittuvainen.

Olen myös Hellstenini lukenut ja myös saanut niistä paljon. Häpeän hyväksyminen ja jopa julkiseksi tekeminen on syvä, vaikea, mutta hieno ajatus. Allekirjoitan tämän kaiken sataprosenttisesti.

Se, missä toimittaja menee kuitenkin metsään, on se, että Antti Pennasen kritiikissä tappion hetkellä ei ole kyse mistä tahansa tunteesta tai ihmisen heikkoudesta. Kyse on johtajuudesta.

Yhteiskunnassa on johtajuushierarkioita, pidimme niistä tai emme. Niihin liittyy merkittäviä vastuita, joita usein seuraa vastuuseen suhteessa olevat korvaukset.

Antti Pennanen on rakentanut vahvan ja arvostettavan ammatillisen osaamisen ja urapolun. Tuossa asemassa ihmisellä tulee olla käytössään laaja-alainen ymmärrys ja työkalupakki siitä, mitä hän itse ihmisenä on, mitä häneltä odotetaan, miten hän johtaa ja mitä häneltä odotetaan. Urheilujohtaminen korkealla tasolla ei poikkea huippuyhtiöiden tai politiikan johtamisesta (joissa molemmissa toki tapaa liiankin usein heikkotasoista johtamista).

Kuten sanottua, me kaikki tarvitsemme enemmän empatiakykyä, tunneälyä ja ymmärrystä kanssaihmisten kokemuksista. Saan tästä oikein hyvin kiinni, ja pystyn kyllä samaistumaan Pennasen tuskaan raskaan tappion hetkellä.

Mutta ei Pennanen epäonnistunut ihmisenä, vaan hyväpalkkaisena johtajana. Jollaiset palkataan aina kehittämään, rakentamaan, tekemään tulosta ja kantamaan vastuuta.

Uskon vahvasti, että Antti Pennanen on tehnyt kehittämispuolella merkittäviä asioita. Lisännyt pelaajien ja organisaation ymmärrystä lajista nimeltä jääkiekko ja kehittänyt pelaajia ihmisenä ja ammattilaisena.

Oma pettymykseni kohdistuu siihen, että Pennanen ei kantanut vastuutaan johtajana. Johtajana, joka kriisinkin aikana seisoo etulinjassa ja tekee työnsä.

Kriisien aikana johtaja seisoo rinnalla, siirtää omat tunteensa ja vaikeutensa sivuun, tekee vaikeita asioita ja päätöksiä ja kiittää niitä, jotka mukana kulkevat. Se on yksinkertaisesti hyvää johtajuutta.

Ihan varmasti Antti Pennanen on kiittänyt pelaajiaan ja henkilökuntaansa kaiken päätyttyä. Se, että hän ei kätellyt vastustajiaan, oli enemmänkin kauneusvirhe, mutta silti ruma tahra, joka ei unohdu.

Surullisinta - ja eniten kysymyksiä herättävää - on se, että Pennanen ei sanallakaan kiittänyt Ilves-yhteisöä. Kyllä, varmasti hetki oli vaikea, häpeä ja heikkous pinnassa.

Mutta se mitä Tommy Hellsten sanoo on, että älä pelkää häpeää, heikkoutta. Hyväksy se ja anna sen näkyä. Kun toimittaja puolustaa Pennasen käytöstä Hellstenin ajatuksilla, hän ei itse asiassa ole sisäistänyt sitä mistä Hellsten puhuu.

Ihmiset ovat haavoittuvia. Se on myös elämän tärkeimpiä ja kauneimpia asioita. Niin pitää olla.

Harvoille ja valituille annettu johtajuus edellyttää enemmän. Etsi omille tunteille niille kuuluva aika, käsittele niitä, tunne häpeää ja heikkoutta. Ne kuuluvat myös johtajan elämään.

Mutta niin kauan kun on aika johtaa, tee se. Seiso edessä, ota vastaan mitä tulee, kannusta omiasi ja kumppaneitasi entistä parempaan, kehu ja kiitä. Etenkin silloin kun itse olet epäonnistunut. Entistä enemmän.

Johtajuus on kova, rankka laji. Harvat sen osaavat. Antti Pennanen on antanut ymmärtää, että hän sen ymmärtää ja osaa.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Pennanen on matkan varrella eksynyt. Ihmisenä arvostan suuresti ajatteluaan ja opintojaan. Mutta samalla johtajuus - päävalmentajan perustehtävä ja -vastuu - katosi, unohtui.

Ristiriitaisinta kaikessa on se, että omissa ihmisyyden opinnoissaan Antti Pennanen unohti kaiken sen ihmisyyden, joka johtamaansa yhteisöön kuului. Kannattajien, työnsä tukijoiden kokeman tappion, pettymyksen, häpeän.

Johtaja ylenkatsoi ympärillä olevaa 12000 ihmistä ja heidän kokemustaan. Käänsi selkänsä ja käveli pois.

Todella loistava kirjoitus.

Kaikkien täälläkin tulisi muistaa tuo, ettei Pennanen, eikä kukaan valmennuksesta, ihmisenä ole epäonnistuneita.

Monesti asiat kulkee kuitenkin elämässä käsi kädessä. Vapaa-ajalla tapahtuvat asiat äkkiä vaikuttavat työhön ja toisinpäin. Se on inhimillistä ja se on valitettavaa.

Pennanen hoisi työnsä, jossa tuli tämä epäonnistuminen, mutta eihän siinä yksin ollut, vaan joukkue on kokonaisuus. Toinen voisi toistaan myös puskea parempaan suoritukseen, oli kyse sitten pelaajasta tai johtajasta tai vaikka kannattajasta.

Nyt Pennanen joutui karmeaankin palautevyöryyn, mikä varmasti seuraa vapaa-ajallekin. Toivottavasti saa tarvitsemansa tuen siviilin puolella asian käsittelyyn.

Asiaan ei auta se, että seuraavaksi hyppää koko suomen arvosteltavaksi muuan J. Jalosen jalanjäljille. Siellä vain mestaruus kelpaa, kun Jalonen muutti niin paljon kullaksi.

Pennanen epäonnistui Ilveksen päävalmentaja tuloksen valossa. Ihmisenä hän ei epäonnistunut.

Tuo reagointi pelin jälkeen ja vain yksi kiitos koko kaudella kotiyleisön tuelle (sekin vieraissa) ja muut puheet Torontosta, paineista ja muista asioista sai kyllä itseni hyvin vihaiseksi ja pettyneeksi. Virheitä me kaikki tehdään, mutta vastuu tulisi kantaa niistäkin eikä selitellä niitä etukäteen. Koko valmennuksen kättelemättä ja kiittämättä jättäminen oli todella mautonta, mutta todennäköisesti se tapahtui aikamoisen pelonsekaisen ja epäonnistumisen häpeän kautta tulleena spontaanina reaktiona.

Kaikkea hyvää Pennaselle silti toivon tulevaan. Tästä myös hän ja koko valmennustiimi voi vain oppia käsittelemään näitä tunteita ja niiden jälkeisiä reaktioita.

 

[Ipa72]

Pari sanaa vielä.

Kuten oletettua, tässä vaiheessa alkaa ilmestyä kirjoituksia (kuten Mikko Hyytiä MTV:llä), jossa kerrotaan, että Antti Pennasen kohtelu on "lähtenyt lapasesta". Pohdiskellaan, miten pahalta on mahtanut miehestä itsestään tuntua. On tarvinnut pelin päätyttyä tilaa itselleen, heikkoutta pitää ymmärtää.

Empatiaa ja samaistumiskykyä on maailmassa aivan liian vähän. Suurimpia taitoja, mitä ihmisellä voi olla, on asettuminen toisen ihmisen tilalle. Kulkea maili hänen kengissään.

Hyytiä kirjoittaa Tommy Hellstenin ajatuksista, joita myös Pennanen opiskelee. Toimittaja kirjoittaa Hellstenin ajattelusta, erityisesti heikkouden hyväksymisestä. Rohkeudesta olla haavoittuvainen.

Olen myös Hellstenini lukenut ja myös saanut niistä paljon. Häpeän hyväksyminen ja jopa julkiseksi tekeminen on syvä, vaikea, mutta hieno ajatus. Allekirjoitan tämän kaiken sataprosenttisesti.

Se, missä toimittaja menee kuitenkin metsään, on se, että Antti Pennasen kritiikissä tappion hetkellä ei ole kyse mistä tahansa tunteesta tai ihmisen heikkoudesta. Kyse on johtajuudesta.

Yhteiskunnassa on johtajuushierarkioita, pidimme niistä tai emme. Niihin liittyy merkittäviä vastuita, joita usein seuraa vastuuseen suhteessa olevat korvaukset.

Antti Pennanen on rakentanut vahvan ja arvostettavan ammatillisen osaamisen ja urapolun. Tuossa asemassa ihmisellä tulee olla käytössään laaja-alainen ymmärrys ja työkalupakki siitä, mitä hän itse ihmisenä on, mitä häneltä odotetaan, miten hän johtaa ja mitä häneltä odotetaan. Urheilujohtaminen korkealla tasolla ei poikkea huippuyhtiöiden tai politiikan johtamisesta (joissa molemmissa toki tapaa liiankin usein heikkotasoista johtamista).

Kuten sanottua, me kaikki tarvitsemme enemmän empatiakykyä, tunneälyä ja ymmärrystä kanssaihmisten kokemuksista. Saan tästä oikein hyvin kiinni, ja pystyn kyllä samaistumaan Pennasen tuskaan raskaan tappion hetkellä.

Mutta ei Pennanen epäonnistunut ihmisenä, vaan hyväpalkkaisena johtajana. Jollaiset palkataan aina kehittämään, rakentamaan, tekemään tulosta ja kantamaan vastuuta.

Uskon vahvasti, että Antti Pennanen on tehnyt kehittämispuolella merkittäviä asioita. Lisännyt pelaajien ja organisaation ymmärrystä lajista nimeltä jääkiekko ja kehittänyt pelaajia ihmisenä ja ammattilaisena.

Oma pettymykseni kohdistuu siihen, että Pennanen ei kantanut vastuutaan johtajana. Johtajana, joka kriisinkin aikana seisoo etulinjassa ja tekee työnsä.

Kriisien aikana johtaja seisoo rinnalla, siirtää omat tunteensa ja vaikeutensa sivuun, tekee vaikeita asioita ja päätöksiä ja kiittää niitä, jotka mukana kulkevat. Se on yksinkertaisesti hyvää johtajuutta.

Ihan varmasti Antti Pennanen on kiittänyt pelaajiaan ja henkilökuntaansa kaiken päätyttyä. Se, että hän ei kätellyt vastustajiaan, oli enemmänkin kauneusvirhe, mutta silti ruma tahra, joka ei unohdu.

Surullisinta - ja eniten kysymyksiä herättävää - on se, että Pennanen ei sanallakaan kiittänyt Ilves-yhteisöä. Kyllä, varmasti hetki oli vaikea, häpeä ja heikkous pinnassa.

Mutta se mitä Tommy Hellsten sanoo on, että älä pelkää häpeää, heikkoutta. Hyväksy se ja anna sen näkyä. Kun toimittaja puolustaa Pennasen käytöstä Hellstenin ajatuksilla, hän ei itse asiassa ole sisäistänyt sitä mistä Hellsten puhuu.

Ihmiset ovat haavoittuvia. Se on myös elämän tärkeimpiä ja kauneimpia asioita. Niin pitää olla.

Harvoille ja valituille annettu johtajuus edellyttää enemmän. Etsi omille tunteille niille kuuluva aika, käsittele niitä, tunne häpeää ja heikkoutta. Ne kuuluvat myös johtajan elämään.

Mutta niin kauan kun on aika johtaa, tee se. Seiso edessä, ota vastaan mitä tulee, kannusta omiasi ja kumppaneitasi entistä parempaan, kehu ja kiitä. Etenkin silloin kun itse olet epäonnistunut. Entistä enemmän.

Johtajuus on kova, rankka laji. Harvat sen osaavat. Antti Pennanen on antanut ymmärtää, että hän sen ymmärtää ja osaa.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Pennanen on matkan varrella eksynyt. Ihmisenä arvostan suuresti ajatteluaan ja opintojaan. Mutta samalla johtajuus - päävalmentajan perustehtävä ja -vastuu - katosi, unohtui.

Ristiriitaisinta kaikessa on se, että omissa ihmisyyden opinnoissaan Antti Pennanen unohti kaiken sen ihmisyyden, joka johtamaansa yhteisöön kuului. Kannattajien, työnsä tukijoiden kokeman tappion, pettymyksen, häpeän.

Johtaja ylenkatsoi ympärillä olevaa 12000 ihmistä ja heidän kokemustaan. Käänsi selkänsä ja käveli pois.

Hyvä kirjoitus!
Itse asiassa tämä avaa sitä käsitystä (vaikka tulkitsenkin asiaa toisin päin), että johtajakin on vain tavallinen ihminen. Ihminen, jolla on tunteet. Pois lukien psykopaatit, mitä persoonallisuuspiirrettä toki osassa johtajissa on valitettavasti jonkin verran.
Tunnepohjaisen ja rationaalisen toiminnan tasapaino on hyvin herkkä ja ihmisillä hyvin erilainen. Tasapainon taustalla on hyvin monien tekijöiden vaikutus sekä tunnehallinnan voimakkuuteen vaikuttavat omat taustalla olevat laukaisevat tekijänsä mm. stressi, väsymys, odotukset, työyhteisö, työkulttuuri, arvot, ristiriidat jne.
Sallitaanko johtajalta inhimiilinen puoli?
Kumman haluaisit itseäsi johtavan tunteettoman koneen vai ihmisen?
Me emme tiedä, mitä Pennasen päässä tuolla hetkellä liikkui ja mitkä tekijät taustalla aiheuttivat, selvästi kuitenkin voimakkaan impulsiivisen päätöksen, poistua paikalta välittömästi.
Oliko hyvää johtamista? Vastaus on ei.
Oliko inhimillistä? Vastaus on kyllä.
Ymmärränkö? Kyllä. Vaikkakin, vasta näin jälkikäteen, oman tunnetasoni laskettua ja rationaalisen puolen tasoitettua ajatteluani.

 

[Lintu]

Olli Jokisen, seurasta lähtevän pudotuspelisarjan hävinneen päävalmentajan kommentteja lukiessa kontrasti tähän Ilveksessä valmentaneeseen pyrkyriin on järkyttävän suuri. Tulee nyt tässä Olli Salokin mieleen tältä kaudelta sen suhteen miten nämä asiat pitäisi hoitaa. Täysin surkeaa toimintaa Pendolta, luikki vain karkuun.

 

[Mikke]

Pari sanaa vielä.

Kuten oletettua, tässä vaiheessa alkaa ilmestyä kirjoituksia (kuten Mikko Hyytiä MTV:llä), jossa kerrotaan, että Antti Pennasen kohtelu on "lähtenyt lapasesta". Pohdiskellaan, miten pahalta on mahtanut miehestä itsestään tuntua. On tarvinnut pelin päätyttyä tilaa itselleen, heikkoutta pitää ymmärtää.

Empatiaa ja samaistumiskykyä on maailmassa aivan liian vähän. Suurimpia taitoja, mitä ihmisellä voi olla, on asettuminen toisen ihmisen tilalle. Kulkea maili hänen kengissään.

Hyytiä kirjoittaa Tommy Hellstenin ajatuksista, joita myös Pennanen opiskelee. Toimittaja kirjoittaa Hellstenin ajattelusta, erityisesti heikkouden hyväksymisestä. Rohkeudesta olla haavoittuvainen.

Olen myös Hellstenini lukenut ja myös saanut niistä paljon. Häpeän hyväksyminen ja jopa julkiseksi tekeminen on syvä, vaikea, mutta hieno ajatus. Allekirjoitan tämän kaiken sataprosenttisesti.

Se, missä toimittaja menee kuitenkin metsään, on se, että Antti Pennasen kritiikissä tappion hetkellä ei ole kyse mistä tahansa tunteesta tai ihmisen heikkoudesta. Kyse on johtajuudesta.

Yhteiskunnassa on johtajuushierarkioita, pidimme niistä tai emme. Niihin liittyy merkittäviä vastuita, joita usein seuraa vastuuseen suhteessa olevat korvaukset.

Antti Pennanen on rakentanut vahvan ja arvostettavan ammatillisen osaamisen ja urapolun. Tuossa asemassa ihmisellä tulee olla käytössään laaja-alainen ymmärrys ja työkalupakki siitä, mitä hän itse ihmisenä on, mitä häneltä odotetaan, miten hän johtaa ja mitä häneltä odotetaan. Urheilujohtaminen korkealla tasolla ei poikkea huippuyhtiöiden tai politiikan johtamisesta (joissa molemmissa toki tapaa liiankin usein heikkotasoista johtamista).

Kuten sanottua, me kaikki tarvitsemme enemmän empatiakykyä, tunneälyä ja ymmärrystä kanssaihmisten kokemuksista. Saan tästä oikein hyvin kiinni, ja pystyn kyllä samaistumaan Pennasen tuskaan raskaan tappion hetkellä.

Mutta ei Pennanen epäonnistunut ihmisenä, vaan hyväpalkkaisena johtajana. Jollaiset palkataan aina kehittämään, rakentamaan, tekemään tulosta ja kantamaan vastuuta.

Uskon vahvasti, että Antti Pennanen on tehnyt kehittämispuolella merkittäviä asioita. Lisännyt pelaajien ja organisaation ymmärrystä lajista nimeltä jääkiekko ja kehittänyt pelaajia ihmisenä ja ammattilaisena.

Oma pettymykseni kohdistuu siihen, että Pennanen ei kantanut vastuutaan johtajana. Johtajana, joka kriisinkin aikana seisoo etulinjassa ja tekee työnsä.

Kriisien aikana johtaja seisoo rinnalla, siirtää omat tunteensa ja vaikeutensa sivuun, tekee vaikeita asioita ja päätöksiä ja kiittää niitä, jotka mukana kulkevat. Se on yksinkertaisesti hyvää johtajuutta.

Ihan varmasti Antti Pennanen on kiittänyt pelaajiaan ja henkilökuntaansa kaiken päätyttyä. Se, että hän ei kätellyt vastustajiaan, oli enemmänkin kauneusvirhe, mutta silti ruma tahra, joka ei unohdu.

Surullisinta - ja eniten kysymyksiä herättävää - on se, että Pennanen ei sanallakaan kiittänyt Ilves-yhteisöä. Kyllä, varmasti hetki oli vaikea, häpeä ja heikkous pinnassa.

Mutta se mitä Tommy Hellsten sanoo on, että älä pelkää häpeää, heikkoutta. Hyväksy se ja anna sen näkyä. Kun toimittaja puolustaa Pennasen käytöstä Hellstenin ajatuksilla, hän ei itse asiassa ole sisäistänyt sitä mistä Hellsten puhuu.

Ihmiset ovat haavoittuvia. Se on myös elämän tärkeimpiä ja kauneimpia asioita. Niin pitää olla.

Harvoille ja valituille annettu johtajuus edellyttää enemmän. Etsi omille tunteille niille kuuluva aika, käsittele niitä, tunne häpeää ja heikkoutta. Ne kuuluvat myös johtajan elämään.

Mutta niin kauan kun on aika johtaa, tee se. Seiso edessä, ota vastaan mitä tulee, kannusta omiasi ja kumppaneitasi entistä parempaan, kehu ja kiitä. Etenkin silloin kun itse olet epäonnistunut. Entistä enemmän.

Johtajuus on kova, rankka laji. Harvat sen osaavat. Antti Pennanen on antanut ymmärtää, että hän sen ymmärtää ja osaa.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Pennanen on matkan varrella eksynyt. Ihmisenä arvostan suuresti ajatteluaan ja opintojaan. Mutta samalla johtajuus - päävalmentajan perustehtävä ja -vastuu - katosi, unohtui.

Ristiriitaisinta kaikessa on se, että omissa ihmisyyden opinnoissaan Antti Pennanen unohti kaiken sen ihmisyyden, joka johtamaansa yhteisöön kuului. Kannattajien, työnsä tukijoiden kokeman tappion, pettymyksen, häpeän.

Johtaja ylenkatsoi ympärillä olevaa 12000 ihmistä ja heidän kokemustaan. Käänsi selkänsä ja käveli pois.

Jos Ilvestyskirjaan tulee jaksoja vielä, niin tämän asian sanoittamiselle Einsteineja sen verran että menee pistepörssin kärkeen.

 

[IlvesHeartForever]

Hienosti on avattu ihmisyyttä johtajuuden takana. Kysyn kuitenkin, että onko moista nähty aiemmin, että joukkueen valmennus ei olisi tullut kentälle tappion jälkeen kättelemään vastustajaa?

 

[Rauno Repomies]

Pari sanaa vielä.

Kuten oletettua, tässä vaiheessa alkaa ilmestyä kirjoituksia (kuten Mikko Hyytiä MTV:llä: Näkökulma: Antti Pennasen kohtelu lähti lapasesta – mitä Ilves-luotsi jätti sanomatta ja miksi?), jossa kerrotaan, että Antti Pennasen kohtelu on "lähtenyt lapasesta". Pohdiskellaan, miten pahalta on mahtanut miehestä itsestään tuntua. On tarvinnut pelin päätyttyä tilaa itselleen, heikkoutta pitää ymmärtää.

Empatiaa ja samaistumiskykyä on maailmassa aivan liian vähän. Suurimpia taitoja, mitä ihmisellä voi olla, on asettuminen toisen ihmisen tilalle. Kulkea maili hänen kengissään.

Hyytiä kirjoittaa Tommy Hellstenin ajatuksista, joita myös Pennanen opiskelee. Toimittaja kirjoittaa Hellstenin ajattelusta, erityisesti heikkouden hyväksymisestä. Rohkeudesta olla haavoittuvainen.

Olen myös Hellstenini lukenut ja myös saanut niistä paljon. Häpeän hyväksyminen ja jopa julkiseksi tekeminen on syvä, vaikea, mutta hieno ajatus. Allekirjoitan tämän kaiken sataprosenttisesti.

Se, missä toimittaja menee kuitenkin metsään, on se, että Antti Pennasen kritiikissä tappion hetkellä ei ole kyse mistä tahansa tunteesta tai ihmisen heikkoudesta. Kyse on johtajuudesta.

Yhteiskunnassa on johtajuushierarkioita, pidimme niistä tai emme. Niihin liittyy merkittäviä vastuita, joita usein seuraa vastuuseen suhteessa olevat korvaukset.

Antti Pennanen on rakentanut vahvan ja arvostettavan ammatillisen osaamisen ja urapolun. Tuossa asemassa ihmisellä tulee olla käytössään laaja-alainen ymmärrys ja työkalupakki siitä, mitä hän itse ihmisenä on, mitä häneltä odotetaan, miten hän johtaa ja mitä häneltä odotetaan. Urheilujohtaminen korkealla tasolla ei poikkea huippuyhtiöiden tai politiikan johtamisesta (joissa molemmissa toki tapaa liiankin usein heikkotasoista johtamista).

Kuten sanottua, me kaikki tarvitsemme enemmän empatiakykyä, tunneälyä ja ymmärrystä kanssaihmisten kokemuksista. Saan tästä oikein hyvin kiinni, ja pystyn kyllä samaistumaan Pennasen tuskaan raskaan tappion hetkellä.

Mutta ei Pennanen epäonnistunut ihmisenä, vaan hyväpalkkaisena johtajana. Jollaiset palkataan aina kehittämään, rakentamaan, tekemään tulosta ja kantamaan vastuuta.

Uskon vahvasti, että Antti Pennanen on tehnyt kehittämispuolella merkittäviä asioita. Lisännyt pelaajien ja organisaation ymmärrystä lajista nimeltä jääkiekko ja kehittänyt pelaajia ihmisenä ja ammattilaisena.

Oma pettymykseni kohdistuu siihen, että Pennanen ei kantanut vastuutaan johtajana. Johtajana, joka kriisinkin aikana seisoo etulinjassa ja tekee työnsä.

Kriisien aikana johtaja seisoo rinnalla, siirtää omat tunteensa ja vaikeutensa sivuun, tekee vaikeita asioita ja päätöksiä ja kiittää niitä, jotka mukana kulkevat. Se on yksinkertaisesti hyvää johtajuutta.

Ihan varmasti Antti Pennanen on kiittänyt pelaajiaan ja henkilökuntaansa kaiken päätyttyä. Se, että hän ei kätellyt vastustajiaan, oli enemmänkin kauneusvirhe, mutta silti ruma tahra, joka ei unohdu.

Surullisinta - ja eniten kysymyksiä herättävää - on se, että Pennanen ei sanallakaan kiittänyt Ilves-yhteisöä. Kyllä, varmasti hetki oli vaikea, häpeä ja heikkous pinnassa.

Mutta se mitä Tommy Hellsten sanoo on, että älä pelkää häpeää, heikkoutta. Hyväksy se ja anna sen näkyä. Kun toimittaja puolustaa Pennasen käytöstä Hellstenin ajatuksilla, hän ei itse asiassa ole sisäistänyt sitä mistä Hellsten puhuu.

Ihmiset ovat haavoittuvia. Se on myös elämän tärkeimpiä ja kauneimpia asioita. Niin pitää olla.

Harvoille ja valituille annettu johtajuus edellyttää enemmän. Etsi omille tunteille niille kuuluva aika, käsittele niitä, tunne häpeää ja heikkoutta. Ne kuuluvat myös johtajan elämään.

Mutta niin kauan kun on aika johtaa, tee se. Seiso edessä, ota vastaan mitä tulee, kannusta omiasi ja kumppaneitasi entistä parempaan, kehu ja kiitä. Etenkin silloin kun itse olet epäonnistunut. Entistä enemmän.

Johtajuus on kova, rankka laji. Harvat sen osaavat. Antti Pennanen on antanut ymmärtää, että hän sen ymmärtää ja osaa.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Pennanen on matkan varrella eksynyt. Ihmisenä arvostan suuresti ajatteluaan ja opintojaan. Mutta samalla johtajuus - päävalmentajan perustehtävä ja -vastuu - katosi, unohtui.

Ristiriitaisinta kaikessa on se, että omissa ihmisyyden opinnoissaan Antti Pennanen unohti kaiken sen ihmisyyden, joka johtamaansa yhteisöön kuului. Kannattajien, työnsä tukijoiden kokeman tappion, pettymyksen, häpeän.

Johtaja ylenkatsoi ympärillä olevaa 12000 ihmistä ja heidän kokemustaan. Käänsi selkänsä ja käveli pois.

Mainio kirjoitus.

Haluan uskoa ja toivoa kuitenkin että Pendo vielä jossain muodossa, on se sitten Ilvestyskirja tai somen haastatteluvideo tai mitä vaan niin huomioi myös yhteisön.

 

[Blackhawk]

Itse voisin lyödä vaikka toisen munuaiseni vetoa, että Marjamäki tulee voittamaan vielä suomen mestaruuden Liigassa päävalmentajana.

Halvalla lähtee!

 

[Soho]

Hienosti on avattu ihmisyyttä johtajuuden takana. Kysyn kuitenkin, että onko moista nähty aiemmin, että joukkueen valmennus ei olisi tullut kentälle tappion jälkeen kättelemään vastustajaa?

Ilmeisen harvinaista. Joku muisteli vastaavaa tapausta Jatkoajassa eilen. Olikohan Ifk:n joku hävitty sarja, en muista. Pitäisi jaksaa kaivella se. Ei siitä mihinkään pääse, että tuon olisi voinut hoitaa paljon paremmin.

Nestorilta loistava kirjoitus. Ihan loistava.

 

[Blackhawk]

Aamulehdessä Tillun mielestä tämä lässähdys ei johtunut pelitavasta.

-> ULOS.

Siitähän tämä juuri johtui! Johtui myös viime keväänä, ja näkyi koko tämän kauden peleissä monta kertaa tiettyjä vastustajia vastaan. Jos on urheiluohtajana noin puusilmäinen, niin saisi kyllä nyt vetää johtopäätökset ja urheilujohtaa itsensä liukumaan takaperin Pendon perässä ovesta pihalle. Kiitos.

Eihän siinä niin sanottu, mutta että Pennasesta olisi saatu mitä haluttiin niin vähän kyllä outo lausunto, enkä usko että oikeasti ovat tuota mieltä.

 

[Outo hankinta]

Muistelin Pendon palopuhetta Areenan aulassa lokakuussa -22, missä rinta rottingilla kehui, kuinka sen mestaruuden haluaa Ilvekselle voittaa. Aika paljon tapahtui miehen preesenssille tämän 1,5 vuoden aikana.

Ei vain ollut munaa tulla yleisön eteen, jota on Toronto puheillaan epäsuorasti leimannut syylliseksi kehnoihin kotiotteluihin. Ja kaiken lisäksi tämä tapahtui seuran tulevan Päävalmentajan vieressä, sattumaa? Toivotaan ettei tehnyt hallaa puheillaan tälle seuralle tuleviksi vuosiksi.

Kyllähän tässä on ollut taas ihmettelemistä, että mitä pahaa tämä yhteisö on tehnyt maailmankaikkeudelle, että emme pääse tästä huonosta karmasta eroon.

Ei auta kuin lusia kesä, antaa kausarin jatkua ja tulla tukemaan Ilvestä Niemelän aikakaudelle. Hyvästi antti pennanen.

 

[Ipa72]

Mietinpä hieman lisää Pennasen reaktiota olla kättelemättä ja kiittämättä yleisöä pelin jälkeen. Yritän olla Pennanen (yksinkertaistettuna):
A. Joukkue antoi kaikkensa ja pelasi niin kuin joukkueena oli sovittu. Silti hävittiin.
Oma epäonnistumiseni.
-olisin kätellyt.
B. Joukkue pelasi niin kuin oli sovittu, mutta muutama yksilö ei toteuttanut suunitelmaa/antanut panostansa. Oma epäonnistumiseni.
-olisin kätellyt
C. Joukkue pelasi ulkona valmennuksesta
-en olisi kätellyt, koska näkisin, että fiasko ei ole minun syytäni. Yritin parhaani, mutta ristiriidat joukkueessa veivät laivaa tuuliajolle. Kantakoot nyt sitten vastuunsa itse, siinä kaikkien katsojien edessä.
D. Joukkueenjohto vaikutti pelaamiseen ja kokoonpanoon. En saanut tehdä haluamiani muutoksia ja lopputuote ei ollut minun käsialaani, vaan johtamiskulttuurin lopputulos, josta halusin irtaantua. Minä en ota tätä kontolleni. Kätelkööt urheilujohto vastustajan ja tulkoon tohon yleisön eteen, perkele. En aio olla syntypukki fiaskolle. Minä menen pukuhuoneeseen.

Tämä siis vain yritys miettiä syytä impulsiiviselle käyttäytymiselle. Miksi en kättelisi, jos parhaamme teimme. Sen sijaan, tapahtumat taustalla voivat hyvinkin selittää miksi Pennanen ja muu valmennus eivät olleet "joukkueena" lopussa kättelemässä ja yleisön räittävänä.

 

[Eetu Fucking Mäkiniemi]

Ylläoleviin vahvasti eri mieltä
Tulee eräs Eino Leinon värssy mieleen joka menee jotakuinkin näin:

Antti Pennanen

Huono valmentaja
Huono ihminen

Huono valmentaja
Huono ihminen