Antti Pennanen - Ilveksen päävalmentaja 2022-2024

Raimo78

Vakiokokoonpanossa
Viestejä
734
Eilen katselin puolivälierää HIFK-Pelicans noin 1,5 erää. Räjähtävää peliä, taklauksia, laukauksia, blockkeja, taistelua, kamppailua, maalia kohtia pelaamista - suoraan sanoen himokasta jääkiekkoa. Kaksi voittamaan tullutta joukkuetta vastakkain.

Rännitykset, vastuunpakoilu laukaisupaikoissa, seisoville laitureille kiekon heittely ja alistuneet katseet - ne puuttuivat täysin.

Miten j-lauta edes voi saada Ipan pelaamaan noin paskasti useamman ottelun peräkkäin ja ilman minkäänlaista yritystä muutokseen. Tuus nyt Antti itse kertomaan.
Tämä.

Lisäksi nyt kun pystyn jo ketutuksen jäljiltä tänne foorumille palaamaan ja tätä ketjua useita sivuja lukeneena lisäisin vielä kaksi pohtimisen aihetta.

1) Liittyen tuohon lainaamaanikin tekstiin, jossa verrattiin tunnetasoa Hifk-Pelsu sarjaan. Oli kyllä valovuoden kieltämättä sitä eroa. Olkoonkin, että KalPa on pienikokoinen eikä perusta fyysiseen laitaryminään mutta tuolla LAITATAPPAMISELLA oltaisiin voitu riisua KalPa epämukavuusalueelle. Miksei sitä ryminää näkynyt, kuin ehkä voittoisan pelin 1.erässä. Kaksi viimeisintä peliä olivat Ilvekseltä hävettävän huonoja, kuten moni on kirjoittanut, taso vaan laski koko ajan sarjan edetessä. Eli Karjalainen laittoi Pendoa koko ajan enemmän rintataskuunsa mitä pidemmälle sarjassa edettiin.
Ja kyllä, näen myös nimenomaan koko kauden pelitavassa olleen syyn miksi näin kävi. Sitä ei lainkaan muutettu vaan puskettiin päätä seinään koko ajan. Ei poffeissa pysty yhtäkkiä tekemään mitään isoja pelitapamuutoksia koko kauden syöpyneeseen pelitapaan, joten näin ollen olisin yrittänyt hullulla laitarytinällä, ronkkimisella, kuumentamisella saada horjutettua KalPaa.
Hövettävää on se, että kotona viimeisessä pelissä oltiin täysin lapasia.
Kuka tai mikä tästä kantaa vastuun - aivan ehdottomasti valmennus, kärjessä Antti Pennanen. Valmennuksen kyky reagoida yyveen toimimattomuuteen sarjan aikana, se oli täydellinen katastrofi. Nyman mm. painaa alusta loppuun, ihan koko ajan, millä näytöillä kysyn vaan.

2) Onko joukkue pelannut Pennaselle, tai edes toisilleen, logosta nyt puhumattakaan..?? Oletteko miettineet asiaa ulkomaalaiset vs. kotimaiset pelaajat tässä KalPa-sarjassa? Kuinka moni ulkki teki mahalaskun? Nimittäin joukkueen parhaimmistoa olivat Stransky, Kodytek, Gregoire, Leary, Masin ja maalivahteihinkaan ei todellakaan kaaduttu. Eli kun tullaan tähän paineasiaan ja niiden käsittelemiseen, mitä Pennanen järjen vastaisesti toi julkisuuteen esille….. Kaikki kotimaiset kärkihepat aivan lukossa alusta alkaen. Suurimmat floppaajat olivat Mänty ja Palve, myös herrojen Ikonen ja Suomi olisi pitänyt pystyä paljon parempaan. Eniten kyrsi kahden ensiksi mainittujen suoranainen vetelyys, missä tunne, tahto, tappamisen meininki?
Eli tiivistäen kohta 2, yleensä ulkkeja kun haukutaan palkkasotureiksi, jotka eivät pelaa logolle, niin tämä osoittautui täysin vääräksi olettamaksi. Yksistään Stransky piti pientä toivon kipinää yllä koko sarjassa.
Kiitos ulkit!

Koko kauden lopputiivistys Tamin sanoin; Mä häpeän, mä häpeän, erityisesti päävalmentajaa. Hänen tehtävä on saada yksilöistä paras irti, tärkeimmällä hetkellä.

Nyt saa keskittyä täysin omaan harrastamiseen, lätkä ei kiinnosta lainkaan juuri nyt.
 
Viimeksi muokattu:

Mikke

Vakiokokoonpanossa
Viestejä
346
Edustamansa seuran työntekijänä jättää tappion hetkellä vastustajan kättelemättä. Puhuu päälle paskaa, ettei tiedä tällaisesta tavasta.

Puolivälieristä putoamisen jälkeen ensimmäisessä haastattelussa nostaa esille henkilökohtaisen haikeuden tunteen "mahdollista viimeisestä liiga-pelistään"

Kommentit pitkin kevättä, joissa joukkueen kerrottiin elävän "omaa elämäänsä irrallaan muusta".

Kuvitteliko Pennanen olevansa Ilvestä suurempi?
 

Rauno Repomies

Tähtipelaaja
Viestejä
14 463
Aamulehdessä Tillun mielestä tämä lässähdys ei johtunut pelitavasta.

-> ULOS.

Siitähän tämä juuri johtui! Johtui myös viime keväänä, ja näkyi koko tämän kauden peleissä monta kertaa tiettyjä vastustajia vastaan. Jos on urheiluohtajana noin puusilmäinen, niin saisi kyllä nyt vetää johtopäätökset ja urheilujohtaa itsensä liukumaan takaperin Pendon perässä ovesta pihalle. Kiitos.
Tämä on vähän kinkkinen. Kyllähän meillä oli Kalpaa vastaan kaikki paikat tappaa sarja, tolpat, rimat ja Lekkaksen tuuri olivat tiellä. Sama juttu viime keväänä Pelsua vastaan. Paikkoja pelitapa tuotti enemmän kuin tarpeeksi. Jos runkosarjassa painat tuollaiset ennätyspisteet ja maalimäärät ei pelitapa silloin ole ollut pelkkä syyllinen.

Henkisiä juttuja, kun pääkoppa on lukossa, ajoitukset jne pielessä näyttää pelitapa myös karmealta. Silloin varastetaan peliltä ja tehdään virheitä, sekä hätäisiä ratkaisuja. Ylivoimasta ei edes tarvitse puhua, siitä vastuu koutseille sekä pelaajille kentällä.

Jostain kumman syystä vaan nämä meidän kärkijätkät eivät pystyneet tuottamaan tosipaikassa tarpeeksi. Ei se pelitapa sieltä viikossa mihinkään häviä.

Noista vastaa yksilö, ei pelkkä koutsi. Ei tämä mielestäni pelkkä Pennasen vika ole.

Se mikä Ilvekseltä puuttui kentältä oli mielestäni sielu ja sydän.
 

VärienTunnustaja

Divarijyrä
Ylläpidon jäsen
Viestejä
3 733
Tämä on vähän kinkkinen. Kyllähän meillä oli Kalpaa vastaan kaikki paikat tappaa sarja. Sama juttu viime keväänä Pelsua vastaan. Paikkoja pelitapa tuotti enemmän kuin tarpeeksi. Jos runkosarjassa painat tuollaiset ennätyspisteet ja maalimäärät ei pelitapa silloin ole ollut pelkkä syyllinen.

Henkisiä juttuja, kun pääkoppa on lukossa, ajoitukset jne pielessä näyttää pelitapa myös karmealta. Silloin varastetaan peliltä ja tehdään virheitä, sekä hätäisiä ratkaisuja. Jostain kumman syystä vaan nämä meidän kärkijätkät eivät pystyneet tuottamaan tosipaikassa tarpeeksi. Ei se pelitapa sieltä viikossa mihinkään häviä.

Noista vastaa yksilö, ei pelkkä koutsi. Ei tämä mielestäni pelkkä Pennasen vika ole.

Se mikä Ilvekseltä puuttui kentältä oli mielestäni sielu ja sydän.
Täysin samaa mieltä.

Parhaimmillaan runkosarjassa oltiin täysin dominoivia Tapparaa, Pelsuja jne. Vastaan. Pelsut voitettiin 7-1 muistaakseni aivan älyttömän suvereenilla esityksellä. Siinä pelissä pelitapaa nimenomaan parhaimmillaan.

Avaukset olivat ne luokattomat asiat. Hyökkääjät varasti seisomaan vastustajan siniselle vaikka kiekko oli vielä omissa. Sen vuoksi peli usein kuoli kiekonmenetykseen, pahimmassa tapauksessa omaan maaliin. Valmennuksen piikkiin menee se, että miksi sitä ei saatu korjattua ottelusarjan aikana? Miksi ei pystytty siihen puuttumaan?

Vastaus taitaa olla tuossa viimeisessä lauseessasi... Henki puuttui täysin. Penkki ei reagoinut onnistumisiin, eikä minkäänlaista tunnereaktioo positiivisiin asioihin saatu ja sitä kautta energiaa. Joko siellä runkosarjan lopun ja tämän sarjan alun välissä pidettiin joku psykologiarinki tai jotain muuta, koska sama Ilves se ei ollut, joka paikallisissakin nähtiin. Se tunne ole kadonnut johonkin.
 

Rauno Repomies

Tähtipelaaja
Viestejä
14 463
Täysin samaa mieltä.

Parhaimmillaan runkosarjassa oltiin täysin dominoivia Tapparaa, Pelsuja jne. Vastaan. Pelsut voitettiin 7-1 muistaakseni aivan älyttömän suvereenilla esityksellä. Siinä pelissä pelitapaa nimenomaan parhaimmillaan.

Avaukset olivat ne luokattomat asiat. Hyökkääjät varasti seisomaan vastustajan siniselle vaikka kiekko oli vielä omissa. Sen vuoksi peli usein kuoli kiekonmenetykseen, pahimmassa tapauksessa omaan maaliin. Valmennuksen piikkiin menee se, että miksi sitä ei saatu korjattua ottelusarjan aikana? Miksi ei pystytty siihen puuttumaan?

Vastaus taitaa olla tuossa viimeisessä lauseessasi... Henki puuttui täysin. Penkki ei reagoinut onnistumisiin, eikä minkäänlaista tunnereaktioo positiivisiin asioihin saatu ja sitä kautta energiaa. Joko siellä runkosarjan lopun ja tämän sarjan alun välissä pidettiin joku psykologiarinki tai jotain muuta, koska sama Ilves se ei ollut, joka paikallisissakin nähtiin. Se tunne ole kadonnut johonkin.
Toki tätä samaa tunneongelmaa oli nähtävissä runkosarjassa ns. ”Häntäpään jengejä” vastaan. Ei Palveet ja kumppanit syttyneet. Ilveshän sitten taas kärkiporukoita vastaan oli Liigan paras.

Väitän että Ilves sortui ylimielisyyteen, eikä syttynyt tarpeeksi Kalpalle, lisäksi kun luultiin että se ensimmäinen peli oli jo voitettu niin siitä kääntyi sarja. Toki olisi varmaan jotain konsteja ollut vielä tuo pysäyttää.

En syytä pelkkää Pennasta tai valmennusta, koska pelaajat ovat vastuussa omasta latauksestaan. Koko porukka saa katsoa sinne peiliin.

Vittu että laittaa vieläkin vihaksi kuinka tyhmästi tämä taas sössittiin.
 

Jekimovs

Vakiokokoonpanossa
Viestejä
121
Tuota haastattelua pitää lukea rivien välistä ja ymmärtää, että ei tässä tilanteessa kannata heittää ketään bussin alle. Köntsät tuli jo pöksyyn. Jos sinä ja minä tajuamme, että ongelma oli pelitavassa, niin Tillukin sen tajuaa.
Voisko kopioida uutisen?
 

J-boy

Vakiokokoonpanossa
Viestejä
276
Edustamansa seuran työntekijänä jättää tappion hetkellä vastustajan kättelemättä. Puhuu päälle paskaa, ettei tiedä tällaisesta tavasta.
Katsoin äsken tuon kättelyn TV:stä. Ainoa pukuheppu Ilveksestä jonossa oli Tinker Peltomaa. Hänen lisäkseen oli huolto ja fyssarit. Ei ainoatakaan valmentajaa, joten ei tästä pelkästään Pendoa voi kritisoida.
 
Viestejä
2 955
Katsoin äsken tuon kättelyn TV:stä. Ainoa pukuheppu Ilveksestä jonossa oli Tinker Peltomaa. Hänen lisäkseen oli huolto ja fyssarit. Ei ainoatakaan valmentajaa, joten ei tästä pelkästään Pendoa voi kritisoida.
Olisi ollut suuri yllätys, jos esim. Merikivi olisi mennyt ilman Pendoa yhtään mihinkään. Toivottavasti seuraa nytkin esimerkkiä ja luikkii mahdollisimman kauaksi Ilveksestä.
 

KAIZΞN

Vakiokokoonpanossa
Viestejä
539
Toki tätä samaa tunneongelmaa oli nähtävissä runkosarjassa ns. ”Häntäpään jengejä” vastaan. Ei Palveet ja kumppanit syttyneet. Ilveshän sitten taas kärkiporukoita vastaan oli Liigan paras.

Väitän että Ilves sortui ylimielisyyteen, eikä syttynyt tarpeeksi Kalpalle, lisäksi kun luultiin että se ensimmäinen peli oli jo voitettu niin siitä kääntyi sarja. Toki olisi varmaan jotain konsteja ollut vielä tuo pysäyttää.

En syytä pelkkää Pennasta tai valmennusta, koska pelaajat ovat vastuussa omasta latauksestaan. Koko porukka saa katsoa sinne peiliin.

Vittu että laittaa vieläkin vihaksi kuinka tyhmästi tämä taas sössittiin.

En usko syttymisteoriaan. Kyllä tuolla kentällä jokainen Ilveksen pelaaja halusi voittaa. Pikemminkin koko kauden vaivannut ja kotipeleissäkin ilmennyt henkinen hauraus seurasi puolivälierään mukana ja muodosti jyskyttävän painetilan takaraivoon. Ensimmäisen pelin sulamisen myötä paine taisi vain kasvaa liikaa. Ilveshän pelasi selvästi parasta kiekkoa sarjan ensimmäiset 50 minuuttia. Epäluulosta on erittäin vaikea päästä eroon, varsinkin kun epävarmuustekijöitä kertyy useista lähteistä: oma suoritus, tiimikavereiden peli, valmennuksen toiminta ja kunnia, joukkueen historia, puolen Tampereen odotukset, toisen puolen iva, kannattajien pettymys sekä kotimaan että näköjään kansainvälisenkin median paine. "Just to name a few". Valtavat odotukset.

Ensimmäinen ottelu oli hyvä osoitus henkisestä kypsymättömyydestä ja mielen resilienssin puutteesta. Ko. tilanteita tulee varmasti vastaan myös tulevaisuudessa. Pitää vain oppia pelaamaan epävarmuudessa ja kääntää se voimavaraksi.
 

Nestori

Vakiokokoonpanossa
Viestejä
131
Pari sanaa vielä.

Kuten oletettua, tässä vaiheessa alkaa ilmestyä kirjoituksia (kuten Mikko Hyytiä MTV:llä: Näkökulma: Antti Pennasen kohtelu lähti lapasesta – mitä Ilves-luotsi jätti sanomatta ja miksi?), jossa kerrotaan, että Antti Pennasen kohtelu on "lähtenyt lapasesta". Pohdiskellaan, miten pahalta on mahtanut miehestä itsestään tuntua. On tarvinnut pelin päätyttyä tilaa itselleen, heikkoutta pitää ymmärtää.

Empatiaa ja samaistumiskykyä on maailmassa aivan liian vähän. Suurimpia taitoja, mitä ihmisellä voi olla, on asettuminen toisen ihmisen tilalle. Kulkea maili hänen kengissään.

Hyytiä kirjoittaa Tommy Hellstenin ajatuksista, joita myös Pennanen opiskelee. Toimittaja kirjoittaa Hellstenin ajattelusta, erityisesti heikkouden hyväksymisestä. Rohkeudesta olla haavoittuvainen.

Olen myös Hellstenini lukenut ja myös saanut niistä paljon. Häpeän hyväksyminen ja jopa julkiseksi tekeminen on syvä, vaikea, mutta hieno ajatus. Allekirjoitan tämän kaiken sataprosenttisesti.

Se, missä toimittaja menee kuitenkin metsään, on se, että Antti Pennasen kritiikissä tappion hetkellä ei ole kyse mistä tahansa tunteesta tai ihmisen heikkoudesta. Kyse on johtajuudesta.

Yhteiskunnassa on johtajuushierarkioita, pidimme niistä tai emme. Niihin liittyy merkittäviä vastuita, joita usein seuraa vastuuseen suhteessa olevat korvaukset.

Antti Pennanen on rakentanut vahvan ja arvostettavan ammatillisen osaamisen ja urapolun. Tuossa asemassa ihmisellä tulee olla käytössään laaja-alainen ymmärrys ja työkalupakki siitä, mitä hän itse ihmisenä on, mitä häneltä odotetaan, miten hän johtaa ja mitä häneltä odotetaan. Urheilujohtaminen korkealla tasolla ei poikkea huippuyhtiöiden tai politiikan johtamisesta (joissa molemmissa toki tapaa liiankin usein heikkotasoista johtamista).

Kuten sanottua, me kaikki tarvitsemme enemmän empatiakykyä, tunneälyä ja ymmärrystä kanssaihmisten kokemuksista. Saan tästä oikein hyvin kiinni, ja pystyn kyllä samaistumaan Pennasen tuskaan raskaan tappion hetkellä.

Mutta ei Pennanen epäonnistunut ihmisenä, vaan hyväpalkkaisena johtajana. Jollaiset palkataan aina kehittämään, rakentamaan, tekemään tulosta ja kantamaan vastuuta.

Uskon vahvasti, että Antti Pennanen on tehnyt kehittämispuolella merkittäviä asioita. Lisännyt pelaajien ja organisaation ymmärrystä lajista nimeltä jääkiekko ja kehittänyt pelaajia ihmisenä ja ammattilaisena.

Oma pettymykseni kohdistuu siihen, että Pennanen ei kantanut vastuutaan johtajana. Johtajana, joka kriisinkin aikana seisoo etulinjassa ja tekee työnsä.

Kriisien aikana johtaja seisoo rinnalla, siirtää omat tunteensa ja vaikeutensa sivuun, tekee vaikeita asioita ja päätöksiä ja kiittää niitä, jotka mukana kulkevat. Se on yksinkertaisesti hyvää johtajuutta.

Ihan varmasti Antti Pennanen on kiittänyt pelaajiaan ja henkilökuntaansa kaiken päätyttyä. Se, että hän ei kätellyt vastustajiaan, oli enemmänkin kauneusvirhe, mutta silti ruma tahra, joka ei unohdu.

Surullisinta - ja eniten kysymyksiä herättävää - on se, että Pennanen ei sanallakaan kiittänyt Ilves-yhteisöä. Kyllä, varmasti hetki oli vaikea, häpeä ja heikkous pinnassa.

Mutta se mitä Tommy Hellsten sanoo on, että älä pelkää häpeää, heikkoutta. Hyväksy se ja anna sen näkyä. Kun toimittaja puolustaa Pennasen käytöstä Hellstenin ajatuksilla, hän ei itse asiassa ole sisäistänyt sitä mistä Hellsten puhuu.

Ihmiset ovat haavoittuvia. Se on myös elämän tärkeimpiä ja kauneimpia asioita. Niin pitää olla.

Harvoille ja valituille annettu johtajuus edellyttää enemmän. Etsi omille tunteille niille kuuluva aika, käsittele niitä, tunne häpeää ja heikkoutta. Ne kuuluvat myös johtajan elämään.

Mutta niin kauan kun on aika johtaa, tee se. Seiso edessä, ota vastaan mitä tulee, kannusta omiasi ja kumppaneitasi entistä parempaan, kehu ja kiitä. Etenkin silloin kun itse olet epäonnistunut. Entistä enemmän.

Johtajuus on kova, rankka laji. Harvat sen osaavat. Antti Pennanen on antanut ymmärtää, että hän sen ymmärtää ja osaa.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Pennanen on matkan varrella eksynyt. Ihmisenä arvostan suuresti ajatteluaan ja opintojaan. Mutta samalla johtajuus - päävalmentajan perustehtävä ja -vastuu - katosi, unohtui.

Ristiriitaisinta kaikessa on se, että omissa ihmisyyden opinnoissaan Antti Pennanen unohti kaiken sen ihmisyyden, joka johtamaansa yhteisöön kuului. Kannattajien, työnsä tukijoiden kokeman tappion, pettymyksen, häpeän.

Johtaja ylenkatsoi ympärillä olevaa 12000 ihmistä ja heidän kokemustaan. Käänsi selkänsä ja käveli pois.
 
Viimeksi muokattu:

IlvesHeartForever

Vakiokokoonpanossa
Viestejä
313
Pari sanaa vielä.

Kuten oletettua, tässä vaiheessa alkaa ilmestyä kirjoituksia (kuten Mikko Hyytiä MTV:llä), jossa kerrotaan, että Antti Pennasen kohtelu on "lähtenyt lapasesta". Pohdiskellaan, miten pahalta on mahtanut miehestä itsestään tuntua. On tarvinnut pelin päätyttyä tilaa itselleen, heikkoutta pitää ymmärtää.

Empatiaa ja samaistumiskykyä on maailmassa aivan liian vähän. Suurimpia taitoja, mitä ihmisellä voi olla, on asettuminen toisen ihmisen tilalle. Kulkea maili hänen kengissään.

Hyytiä kirjoittaa Tommy Hellstenin ajatuksista, joita myös Pennanen opiskelee. Toimittaja kirjoittaa Hellstenin ajattelusta, erityisesti heikkouden hyväksymisestä. Rohkeudesta olla haavoittuvainen.

Olen myös Hellstenini lukenut ja myös saanut niistä paljon. Häpeän hyväksyminen ja jopa julkiseksi tekeminen on syvä, vaikea, mutta hieno ajatus. Allekirjoitan tämän kaiken sataprosenttisesti.

Se, missä toimittaja menee kuitenkin metsään, on se, että Antti Pennasen kritiikissä tappion hetkellä ei ole kyse mistä tahansa tunteesta tai ihmisen heikkoudesta. Kyse on johtajuudesta.

Yhteiskunnassa on johtajuushierarkioita, pidimme niistä tai emme. Niihin liittyy merkittäviä vastuita, joita usein seuraa vastuuseen suhteessa olevat korvaukset.

Antti Pennanen on rakentanut vahvan ja arvostettavan ammatillisen osaamisen ja urapolun. Tuossa asemassa ihmisellä tulee olla käytössään laaja-alainen ymmärrys ja työkalupakki siitä, mitä hän itse ihmisenä on, mitä häneltä odotetaan, miten hän johtaa ja mitä häneltä odotetaan. Urheilujohtaminen korkealla tasolla ei poikkea huippuyhtiöiden tai politiikan johtamisesta (joissa molemmissa toki tapaa liiankin usein heikkotasoista johtamista).

Kuten sanottua, me kaikki tarvitsemme enemmän empatiakykyä, tunneälyä ja ymmärrystä kanssaihmisten kokemuksista. Saan tästä oikein hyvin kiinni, ja pystyn kyllä samaistumaan Pennasen tuskaan raskaan tappion hetkellä.

Mutta ei Pennanen epäonnistunut ihmisenä, vaan hyväpalkkaisena johtajana. Jollaiset palkataan aina kehittämään, rakentamaan, tekemään tulosta ja kantamaan vastuuta.

Uskon vahvasti, että Antti Pennanen on tehnyt kehittämispuolella merkittäviä asioita. Lisännyt pelaajien ja organisaation ymmärrystä lajista nimeltä jääkiekko ja kehittänyt pelaajia ihmisenä ja ammattilaisena.

Oma pettymykseni kohdistuu siihen, että Pennanen ei kantanut vastuutaan johtajana. Johtajana, joka kriisinkin aikana seisoo etulinjassa ja tekee työnsä.

Kriisien aikana johtaja seisoo rinnalla, siirtää omat tunteensa ja vaikeutensa sivuun, tekee vaikeita asioita ja päätöksiä ja kiittää niitä, jotka mukana kulkevat. Se on yksinkertaisesti hyvää johtajuutta.

Ihan varmasti Antti Pennanen on kiittänyt pelaajiaan ja henkilökuntaansa kaiken päätyttyä. Se, että hän ei kätellyt vastustajiaan, oli enemmänkin kauneusvirhe, mutta silti ruma tahra, joka ei unohdu.

Surullisinta - ja eniten kysymyksiä herättävää - on se, että Pennanen ei sanallakaan kiittänyt Ilves-yhteisöä. Kyllä, varmasti hetki oli vaikea, häpeä ja heikkous pinnassa.

Mutta se mitä Tommy Hellsten sanoo on, että älä pelkää häpeää, heikkoutta. Hyväksy se ja anna sen näkyä. Kun toimittaja puolustaa Pennasen käytöstä Hellstenin ajatuksilla, hän ei itse asiassa ole sisäistänyt sitä mistä Hellsten puhuu.

Ihmiset ovat haavoittuvia. Se on myös elämän tärkeimpiä ja kauneimpia asioita. Niin pitää olla.

Harvoille ja valituille annettu johtajuus edellyttää enemmän. Etsi omille tunteille niille kuuluva aika, käsittele niitä, tunne häpeää ja heikkoutta. Ne kuuluvat myös johtajan elämään.

Mutta niin kauan kun on aika johtaa, tee se. Seiso edessä, ota vastaan mitä tulee, kannusta omiasi ja kumppaneitasi entistä parempaan, kehu ja kiitä. Etenkin silloin kun itse olet epäonnistunut. Entistä enemmän.

Johtajuus on kova, rankka laji. Harvat sen osaavat. Antti Pennanen on antanut ymmärtää, että hän sen ymmärtää ja osaa.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Pennanen on matkan varrella eksynyt. Ihmisenä arvostan suuresti ajatteluaan ja opintojaan. Mutta samalla johtajuus - päävalmentajan perustehtävä ja -vastuu - katosi, unohtui.

Irvokkainta ja ristiriitaisinta on se, että omissa ihmisyyden opinnoissaan Antti Pennanen unohti kaiken sen ihmisyyden, joka johtamaansa yhteisöön kuului. Kannattajien, työnsä tukijoiden kokeman tappion, pettymyksen, häpeän.

Johtaja ylenkatsoi ympärillä olevaa 12000 ihmistä ja heidän kokemustaan. Käänsi selkänsä ja käveli pois.
Aivan huikea analyysi! Kiitos!!!
 

ipa1970

Luottopelaaja
Viestejä
9 396
Aamulehdessä Tillun mielestä tämä lässähdys ei johtunut pelitavasta.

-> ULOS.

Siitähän tämä juuri johtui! Johtui myös viime keväänä, ja näkyi koko tämän kauden peleissä monta kertaa tiettyjä vastustajia vastaan. Jos on urheiluohtajana noin puusilmäinen, niin saisi kyllä nyt vetää johtopäätökset ja urheilujohtaa itsensä liukumaan takaperin Pendon perässä ovesta pihalle. Kiitos.
Niin, eikös sieltä täältä huhua ja itsekin kuultua että koskela häärää sielläkin mistä pitäisi pitää näpit erossa.
Toisinsanoen, puuttuu pelitavallisiin asioihin ja peluutukseen.

Sikäli tämän sanomiset eivät juurikan yllätä.

Bussin alle heittäminen on kärjistettyä mutta ehdottomasti sitä mieltä että vastuu kannetaan ja siitä myös siten maksettava.
Isoja asioita imagollisesti sekä taloudellisesti.
 
Viimeksi muokattu:

Ipa72

Luottopelaaja
Viestejä
6 737
Punakone sanoi, että Lancaster tuli huonossa kunnossa kesäharjoittelusta Suomeen ja ongelmat lähtivät siitä. Les voitti viime kaudella Pennasen valmennuksessa pakkien pörssin, joten kyllä tuossa paljon tapahtui kausien välissä. Luvalla sanoen, kyllähän Les aloitti kauden todella huonosti.

Aika paljon uskottavampana nimimerkkinä pidän Punakonetta kuin sinua. Ihan kaikkea ei viitsi vyöryttää Pennasen niskaan. Pelaajillakin on oma vastuunsa.
Mutta eihän tämä kumoa mahdollista juurisyytä, joka voi olla Pennanen. Jos Lessillä on ollut sukset ristissä valkkuun, se tuskin on motivoinut harjoittelemaan kesällä. Varsinkin, jos Les on halunnut irti sopimuksestansa. Ihmiset reagoivat niin eri tavoin.
 
Viestejä
2 955
Pari sanaa vielä.

Kuten oletettua, tässä vaiheessa alkaa ilmestyä kirjoituksia (kuten Mikko Hyytiä MTV:llä), jossa kerrotaan, että Antti Pennasen kohtelu on "lähtenyt lapasesta". Pohdiskellaan, miten pahalta on mahtanut miehestä itsestään tuntua. On tarvinnut pelin päätyttyä tilaa itselleen, heikkoutta pitää ymmärtää.

Empatiaa ja samaistumiskykyä on maailmassa aivan liian vähän. Suurimpia taitoja, mitä ihmisellä voi olla, on asettuminen toisen ihmisen tilalle. Kulkea maili hänen kengissään.

Hyytiä kirjoittaa Tommy Hellstenin ajatuksista, joita myös Pennanen opiskelee. Toimittaja kirjoittaa Hellstenin ajattelusta, erityisesti heikkouden hyväksymisestä. Rohkeudesta olla haavoittuvainen.

Olen myös Hellstenini lukenut ja myös saanut niistä paljon. Häpeän hyväksyminen ja jopa julkiseksi tekeminen on syvä, vaikea, mutta hieno ajatus. Allekirjoitan tämän kaiken sataprosenttisesti.

Se, missä toimittaja menee kuitenkin metsään, on se, että Antti Pennasen kritiikissä tappion hetkellä ei ole kyse mistä tahansa tunteesta tai ihmisen heikkoudesta. Kyse on johtajuudesta.

Yhteiskunnassa on johtajuushierarkioita, pidimme niistä tai emme. Niihin liittyy merkittäviä vastuita, joita usein seuraa vastuuseen suhteessa olevat korvaukset.

Antti Pennanen on rakentanut vahvan ja arvostettavan ammatillisen osaamisen ja urapolun. Tuossa asemassa ihmisellä tulee olla käytössään laaja-alainen ymmärrys ja työkalupakki siitä, mitä hän itse ihmisenä on, mitä häneltä odotetaan, miten hän johtaa ja mitä häneltä odotetaan. Urheilujohtaminen korkealla tasolla ei poikkea huippuyhtiöiden tai politiikan johtamisesta (joissa molemmissa toki tapaa liiankin usein heikkotasoista johtamista).

Kuten sanottua, me kaikki tarvitsemme enemmän empatiakykyä, tunneälyä ja ymmärrystä kanssaihmisten kokemuksista. Saan tästä oikein hyvin kiinni, ja pystyn kyllä samaistumaan Pennasen tuskaan raskaan tappion hetkellä.

Mutta ei Pennanen epäonnistunut ihmisenä, vaan hyväpalkkaisena johtajana. Jollaiset palkataan aina kehittämään, rakentamaan, tekemään tulosta ja kantamaan vastuuta.

Uskon vahvasti, että Antti Pennanen on tehnyt kehittämispuolella merkittäviä asioita. Lisännyt pelaajien ja organisaation ymmärrystä lajista nimeltä jääkiekko ja kehittänyt pelaajia ihmisenä ja ammattilaisena.

Oma pettymykseni kohdistuu siihen, että Pennanen ei kantanut vastuutaan johtajana. Johtajana, joka kriisinkin aikana seisoo etulinjassa ja tekee työnsä.

Kriisien aikana johtaja seisoo rinnalla, siirtää omat tunteensa ja vaikeutensa sivuun, tekee vaikeita asioita ja päätöksiä ja kiittää niitä, jotka mukana kulkevat. Se on yksinkertaisesti hyvää johtajuutta.

Ihan varmasti Antti Pennanen on kiittänyt pelaajiaan ja henkilökuntaansa kaiken päätyttyä. Se, että hän ei kätellyt vastustajiaan, oli enemmänkin kauneusvirhe, mutta silti ruma tahra, joka ei unohdu.

Surullisinta - ja eniten kysymyksiä herättävää - on se, että Pennanen ei sanallakaan kiittänyt Ilves-yhteisöä. Kyllä, varmasti hetki oli vaikea, häpeä ja heikkous pinnassa.

Mutta se mitä Tommy Hellsten sanoo on, että älä pelkää häpeää, heikkoutta. Hyväksy se ja anna sen näkyä. Kun toimittaja puolustaa Pennasen käytöstä Hellstenin ajatuksilla, hän ei itse asiassa ole sisäistänyt sitä mistä Hellsten puhuu.

Ihmiset ovat haavoittuvia. Se on myös elämän tärkeimpiä ja kauneimpia asioita. Niin pitää olla.

Harvoille ja valituille annettu johtajuus edellyttää enemmän. Etsi omille tunteille niille kuuluva aika, käsittele niitä, tunne häpeää ja heikkoutta. Ne kuuluvat myös johtajan elämään.

Mutta niin kauan kun on aika johtaa, tee se. Seiso edessä, ota vastaan mitä tulee, kannusta omiasi ja kumppaneitasi entistä parempaan, kehu ja kiitä. Etenkin silloin kun itse olet epäonnistunut. Entistä enemmän.

Johtajuus on kova, rankka laji. Harvat sen osaavat. Antti Pennanen on antanut ymmärtää, että hän sen ymmärtää ja osaa.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Pennanen on matkan varrella eksynyt. Ihmisenä arvostan suuresti ajatteluaan ja opintojaan. Mutta samalla johtajuus - päävalmentajan perustehtävä ja -vastuu - katosi, unohtui.

Irvokkainta ja ristiriitaisinta on se, että omissa ihmisyyden opinnoissaan Antti Pennanen unohti kaiken sen ihmisyyden, joka johtamaansa yhteisöön kuului. Kannattajien, työnsä tukijoiden kokeman tappion, pettymyksen, häpeän.

Johtaja ylenkatsoi ympärillä olevaa 12000 ihmistä, heidän kokemustaan tappiosta ja epäonnistumisesta. Käänsi selkänsä ja käveli pois.
Vaikken ihan kaikkea ehkä ymmärtänyt, niin helvetin hyvin kirjoitettu. :)

Olen melko varma, että Pennasellekin tulee vielä isoja onnistumisia valmentajana, ehkä jopa arvokisavoitto päävalmentajana. Suuri sääli, että se uran todennäköisesti suurin notkahdus tuli tähän Ilves-pestiin. Tapa jolla se tuli oli todellakin häpeällinen ja valmentajan käytös sen jälkeen inhimillisesti ymmärrettävä mutta kuitenkin väärä ja lievästi ilmaistuna nolo. Johtajana Pennanen petti sekä itsensä että kaikki, jotka häneen halusivat uskoa. Myös katastrofin seurauksia tulevat kantamaan sekä Pennanen että koko Ilves-yhteisö, mutta hyvin eri tavoilla. Tämä puolitoista vuotta tulee kummittelemaan hänenkin mielessään, mutta tuskin niin usein kuin meidän, jotka jäämme märehtimään tätä kurjuutta ja joudumme taas kerran "aloittamaan alusta".
 

soris

Tulokas
Viestejä
2
Ensimmäinen ottelu oli hyvä osoitus henkisestä kypsymättömyydestä ja mielen resilienssin puutteesta. Ko. tilanteita tulee varmasti vastaan myös tulevaisuudessa. Pitää vain oppia pelaamaan epävarmuudessa ja kääntää se voimavaraksi.
Kyllä, mutta myös valmennuksen yleisestä huonosta reagoinnista. Ei siinäkään muistaakseni mitään hirveästi tehty, kun peli alkoi 3-1-johdosta kääntyä KalPalle. Epäonnistua saa, ja koska kukaan ihminen ei ole täydellinen, ei meiltä myöskään voi täydellisyyttä odottaa. Mutta kyllä tästä valmennuksen pleijarisuorituksesta jäi kovasti sellainen olo, että hyvin passiivisesti annettiin pelien ja sarjan mennä menojaan.
 

toskala

Luottopelaaja
Viestejä
9 521
Todellakin. Vaikka päällepäin esiintyykin rentona ja ihmisläheisenä "psykologina", Pendo taitaa pitää itseään jo liian hyvänä tähän Liigaan.

Niin, taisi sitten loppupeleissä olla niin että Pennanen tarvitsi enemmän Ilvestä kuin Ilves Pennasta. Asetti tulemiselleen ehdot, jotka olisi minkä joukkueen tahansa vaikea hyväksyä. Edellinen päävalmentaja tylysti pihalle jotta saadaan Pendo sisään, helpostihan siinä kuvittelee että koko organisaatio syö minun kädestäni.

Ilveksen päävalmentajana pääsee sitten liigan presseihin ja muihin isoihin medioihin antamaan suuria haastatteluja joissa pääsee pulisemaan ajatuksiaan siitä, kuinka hän on omasta mielestään keksinyt jääkiekossa jotain suurta ja mullistavaa ja sitä kautta sitä julkisuutta ja vakuuttamaan liiton herroja. Vaikka mitään uutta Pennanen ei ollut keksinyt. Tuo pelitapa, jota Pennanen tänne ajoi on juuri sellainen, jolla Kerhon kaltainen pikkuseura voi kerran 10 vuodessa sensaatiomaisesti kaataa isot ennakkosuosikit Kärpät ja Tapparan. Mutta ei se sovi sellaiselle joukkueelle, jolla on iso materiaalietu ja joka lähtee joka vuosi hakemaan mestaruutta.

Iso iso virheliike oli Pennasen valinta Ilveksen johdolta ja tästä saatetaan maksaa hintaa vielä pitkään. Mutta kaikki on mahdollista, Kärpät teki pahan virheliikkeen Suikkasen kanssa, mutta oikaisi sen heti ja kohta tulikin mestaruus.
 
Viestejä
2 955
Kyllä, mutta myös valmennuksen yleisestä huonosta reagoinnista. Ei siinäkään muistaakseni mitään hirveästi tehty, kun peli alkoi 3-1-johdosta kääntyä KalPalle. Epäonnistua saa, ja koska kukaan ihminen ei ole täydellinen, ei meiltä myöskään voi täydellisyyttä odottaa. Mutta kyllä tästä valmennuksen pleijarisuorituksesta jäi kovasti sellainen olo, että hyvin passiivisesti annettiin pelien ja sarjan mennä menojaan.
Ei epäilystäkään siitä.
Runkosarjassa Pendo otti ainakin yhden hyvän aikalisän jo toisessa erässä, jolla paikallispelin suunta käännettiin.
Kalpa-sarjassa olisi ollut monta paikkaa, joissa olisi pitänyt yrittää samaa, mutta ei yritetty eikä mitään muutakaan..
Jos joukkue on ollut käytännössä koko ottelun ihan eksyksissä, auttaako se aikalisä enää 1,5 minuuttia ennen loppua kahden maalin takaa-ajoasemassa?
 

KAIZΞN

Vakiokokoonpanossa
Viestejä
539
Kyllä, mutta myös valmennuksen yleisestä huonosta reagoinnista. Ei siinäkään muistaakseni mitään hirveästi tehty, kun peli alkoi 3-1-johdosta kääntyä KalPalle. Epäonnistua saa, ja koska kukaan ihminen ei ole täydellinen, ei meiltä myöskään voi täydellisyyttä odottaa. Mutta kyllä tästä valmennuksen pleijarisuorituksesta jäi kovasti sellainen olo, että hyvin passiivisesti annettiin pelien ja sarjan mennä menojaan.

Lasken valmennuksen tuohon mukaan. En toki tunne Pennasta ihmisenä, mutta pintapuolisesti voi väittää hänelläkin olevan paineensietokyvyn kanssa ongelmia. Ensimmäisen kerran tämä konkreettisesti näkyi Pelicans-sarjan puheina ilvesläisistä arvoista. Ei välttämättä itse sanomasta, vaan sen esitystavasta. Siinä kehonkielestä paistoi epävarmuus pitkälle.

3-1 tilanteessa maallikkokin näki tilanteen, jossa vihaamani termi "Ilves-paniikki" iski päälle. Siinä ei valmennukselta tullut mitään reaktiota. Ei herättelyä. Ei peräänkuulutettua johtajuutta. Heikkoon henkiseen kanttiin minä tämänkin siis lasken.

Epäonnistua toki saa ja elämässä pitää olla epäonnistumisia, että voi kasvaa ihmisenä, ystävänä, puolisona, isänä tai äitinä, työntekijänä tai yrittäjänä - jääkiekonpelaajana tai valmentajana. Mutta epäonnistumisista pitää oppia - sitähän se kasvu nimenomaan on. Epäonnistumisiin ei voi yksinkertaisesti jäädä kiinni, jos kasvaa haluaa. Tässä sarjassa mitään ei pelien välillä muutettu.
 

VärienTunnustaja

Divarijyrä
Ylläpidon jäsen
Viestejä
3 733
Pari sanaa vielä.

Kuten oletettua, tässä vaiheessa alkaa ilmestyä kirjoituksia (kuten Mikko Hyytiä MTV:llä), jossa kerrotaan, että Antti Pennasen kohtelu on "lähtenyt lapasesta". Pohdiskellaan, miten pahalta on mahtanut miehestä itsestään tuntua. On tarvinnut pelin päätyttyä tilaa itselleen, heikkoutta pitää ymmärtää.

Empatiaa ja samaistumiskykyä on maailmassa aivan liian vähän. Suurimpia taitoja, mitä ihmisellä voi olla, on asettuminen toisen ihmisen tilalle. Kulkea maili hänen kengissään.

Hyytiä kirjoittaa Tommy Hellstenin ajatuksista, joita myös Pennanen opiskelee. Toimittaja kirjoittaa Hellstenin ajattelusta, erityisesti heikkouden hyväksymisestä. Rohkeudesta olla haavoittuvainen.

Olen myös Hellstenini lukenut ja myös saanut niistä paljon. Häpeän hyväksyminen ja jopa julkiseksi tekeminen on syvä, vaikea, mutta hieno ajatus. Allekirjoitan tämän kaiken sataprosenttisesti.

Se, missä toimittaja menee kuitenkin metsään, on se, että Antti Pennasen kritiikissä tappion hetkellä ei ole kyse mistä tahansa tunteesta tai ihmisen heikkoudesta. Kyse on johtajuudesta.

Yhteiskunnassa on johtajuushierarkioita, pidimme niistä tai emme. Niihin liittyy merkittäviä vastuita, joita usein seuraa vastuuseen suhteessa olevat korvaukset.

Antti Pennanen on rakentanut vahvan ja arvostettavan ammatillisen osaamisen ja urapolun. Tuossa asemassa ihmisellä tulee olla käytössään laaja-alainen ymmärrys ja työkalupakki siitä, mitä hän itse ihmisenä on, mitä häneltä odotetaan, miten hän johtaa ja mitä häneltä odotetaan. Urheilujohtaminen korkealla tasolla ei poikkea huippuyhtiöiden tai politiikan johtamisesta (joissa molemmissa toki tapaa liiankin usein heikkotasoista johtamista).

Kuten sanottua, me kaikki tarvitsemme enemmän empatiakykyä, tunneälyä ja ymmärrystä kanssaihmisten kokemuksista. Saan tästä oikein hyvin kiinni, ja pystyn kyllä samaistumaan Pennasen tuskaan raskaan tappion hetkellä.

Mutta ei Pennanen epäonnistunut ihmisenä, vaan hyväpalkkaisena johtajana. Jollaiset palkataan aina kehittämään, rakentamaan, tekemään tulosta ja kantamaan vastuuta.

Uskon vahvasti, että Antti Pennanen on tehnyt kehittämispuolella merkittäviä asioita. Lisännyt pelaajien ja organisaation ymmärrystä lajista nimeltä jääkiekko ja kehittänyt pelaajia ihmisenä ja ammattilaisena.

Oma pettymykseni kohdistuu siihen, että Pennanen ei kantanut vastuutaan johtajana. Johtajana, joka kriisinkin aikana seisoo etulinjassa ja tekee työnsä.

Kriisien aikana johtaja seisoo rinnalla, siirtää omat tunteensa ja vaikeutensa sivuun, tekee vaikeita asioita ja päätöksiä ja kiittää niitä, jotka mukana kulkevat. Se on yksinkertaisesti hyvää johtajuutta.

Ihan varmasti Antti Pennanen on kiittänyt pelaajiaan ja henkilökuntaansa kaiken päätyttyä. Se, että hän ei kätellyt vastustajiaan, oli enemmänkin kauneusvirhe, mutta silti ruma tahra, joka ei unohdu.

Surullisinta - ja eniten kysymyksiä herättävää - on se, että Pennanen ei sanallakaan kiittänyt Ilves-yhteisöä. Kyllä, varmasti hetki oli vaikea, häpeä ja heikkous pinnassa.

Mutta se mitä Tommy Hellsten sanoo on, että älä pelkää häpeää, heikkoutta. Hyväksy se ja anna sen näkyä. Kun toimittaja puolustaa Pennasen käytöstä Hellstenin ajatuksilla, hän ei itse asiassa ole sisäistänyt sitä mistä Hellsten puhuu.

Ihmiset ovat haavoittuvia. Se on myös elämän tärkeimpiä ja kauneimpia asioita. Niin pitää olla.

Harvoille ja valituille annettu johtajuus edellyttää enemmän. Etsi omille tunteille niille kuuluva aika, käsittele niitä, tunne häpeää ja heikkoutta. Ne kuuluvat myös johtajan elämään.

Mutta niin kauan kun on aika johtaa, tee se. Seiso edessä, ota vastaan mitä tulee, kannusta omiasi ja kumppaneitasi entistä parempaan, kehu ja kiitä. Etenkin silloin kun itse olet epäonnistunut. Entistä enemmän.

Johtajuus on kova, rankka laji. Harvat sen osaavat. Antti Pennanen on antanut ymmärtää, että hän sen ymmärtää ja osaa.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Pennanen on matkan varrella eksynyt. Ihmisenä arvostan suuresti ajatteluaan ja opintojaan. Mutta samalla johtajuus - päävalmentajan perustehtävä ja -vastuu - katosi, unohtui.

Ristiriitaisinta kaikessa on se, että omissa ihmisyyden opinnoissaan Antti Pennanen unohti kaiken sen ihmisyyden, joka johtamaansa yhteisöön kuului. Kannattajien, työnsä tukijoiden kokeman tappion, pettymyksen, häpeän.

Johtaja ylenkatsoi ympärillä olevaa 12000 ihmistä ja heidän kokemustaan. Käänsi selkänsä ja käveli pois.
Todella loistava kirjoitus.

Kaikkien täälläkin tulisi muistaa tuo, ettei Pennanen, eikä kukaan valmennuksesta, ihmisenä ole epäonnistuneita.

Monesti asiat kulkee kuitenkin elämässä käsi kädessä. Vapaa-ajalla tapahtuvat asiat äkkiä vaikuttavat työhön ja toisinpäin. Se on inhimillistä ja se on valitettavaa.

Pennanen hoisi työnsä, jossa tuli tämä epäonnistuminen, mutta eihän siinä yksin ollut, vaan joukkue on kokonaisuus. Toinen voisi toistaan myös puskea parempaan suoritukseen, oli kyse sitten pelaajasta tai johtajasta tai vaikka kannattajasta.

Nyt Pennanen joutui karmeaankin palautevyöryyn, mikä varmasti seuraa vapaa-ajallekin. Toivottavasti saa tarvitsemansa tuen siviilin puolella asian käsittelyyn.

Asiaan ei auta se, että seuraavaksi hyppää koko suomen arvosteltavaksi muuan J. Jalosen jalanjäljille. Siellä vain mestaruus kelpaa, kun Jalonen muutti niin paljon kullaksi.

Pennanen epäonnistui Ilveksen päävalmentaja tuloksen valossa. Ihmisenä hän ei epäonnistunut.

Tuo reagointi pelin jälkeen ja vain yksi kiitos koko kaudella kotiyleisön tuelle (sekin vieraissa) ja muut puheet Torontosta, paineista ja muista asioista sai kyllä itseni hyvin vihaiseksi ja pettyneeksi. Virheitä me kaikki tehdään, mutta vastuu tulisi kantaa niistäkin eikä selitellä niitä etukäteen. Koko valmennuksen kättelemättä ja kiittämättä jättäminen oli todella mautonta, mutta todennäköisesti se tapahtui aikamoisen pelonsekaisen ja epäonnistumisen häpeän kautta tulleena spontaanina reaktiona.

Kaikkea hyvää Pennaselle silti toivon tulevaan. Tästä myös hän ja koko valmennustiimi voi vain oppia käsittelemään näitä tunteita ja niiden jälkeisiä reaktioita.
 
Ylös