Vaikka olenkin kritisoinut tilannetta ja tapaa, jolla valmentaja vaihtui, niin olihan tämä Pennasen aikakauden ensimmäisen pelin voittaminen todella tärkeä juttu jatkonkin kannalta. Vielä kun vastustajakin sattui olemaan Tappara, jota vastaan Ilves on pärjännyt Myrrän aikakaudella todella hyvin. Siksi oli jo symbolisellakin tasolla tärkeää, että tuo paikallisotteluiden voittoisa trendi jatkui uudenkin valmennuksen johdossa. Tapahtunut on tapahtunut, eikä paluuta ole enää. Siksi on tärkeää, että jatko sujuu mahdollisimman hyvin ja valmentajan vaihtamiseen liittyvät riskit eivät pääse toteutumaan. Itse en nähnyt aiempiin paikallispeleihin verrattuna sinänsä mitään kovin suuria mullistuksia, vaan ottelu jatkoi viime vuosien tuttuja asetelmia. Hyvä niin. Eipä tuossa ajassa mitään kovin suuria muutoksia ollut realistista odottaakaan. Onneksi jo vanhoillakin eväillä on ollut tapana kaataa Tappara.
Tänään joukkueella on ehkä jopa Tappara-peliäkin kovempi paikka, kun paikallispeliksikin poikkeuksellisen suuren tunnelatauksen pelin ja makean voiton jälkeen pitäisi löytää sama lataus eilen levänneitä jyväskyläläisiä vastaan. Sama testi, jossa Myrrän Ilves epäonnistui niin monesti, että siihen alettiin kiinnittää jo erikoishuomiota ja ohipeleistä muodostui kannattajien keskuuteen jonkinlainen meemi. Omallakin kohdalla tuo käsitys laski odotuksia peräkkäisten pelien jälkimmäisiin osiin. Tämän syksyn tuoreimmat esimerkit Lahdesta ja Kuopiosta ovat tietenkin sieltä rumimmasta päästä, jotka oikein alleviivaavat ilmiötä.
En ole tilastoja paikallispelien toisesta osallistujasta pitänyt, mutta sellainen kuva on jäänyt, että ei se tasaisesti jauhava konemainen diesel ole sielläkään aina löytänyt latausta tunteikkaan paikallispelin jälkeen. Toki heillä on viime vuosilta vähemmän vatsan täyttäviä makeita voittoja, joten ehkä se karvas tappion tunne sisuunnuttaa seuraavaan peliin lyhyestä valmistautumisesta huolimatta paremmin jo automaattisestikin kuin tuore kiinnitys paikallisheruuteen.
Pennanen on tämän viikon haastatteluissa puhunut paljon toisteisuudesta ja tasaisuudesta hyvän joukkueen merkkinä. Nopeasti eteen tuleva seuraava peli on tuolle kova mittari. Ehkä on silti kohtuutonta odottaa, että muutamassa päivässä olisi mahdollista saada kovin radikaaleja muutoksia aikaan. Kävi pelissä miten tahansa, niin sen suhteen ei varmaankaan kannata tehdä vielä kovin suuria johtopäätöksiä. Siihen tarvitaan pidempää otantaa.
Tämän viikon tapahtumia kritisoineita on ainakin täällä keskustelupalstalla leimattu ties miksi jääkiekkoa ja bisnestä ymmärtämättömiksi kitisijöiksi ja itkijöiksi. Vastavuoroisesti olen näkevinäni tällaisia syytöksiä esittävissä samanlaisia piirteitä, kun ihastutaan johonkin uuteen ihmiseen tai saadaan uusi lelu. Suurin osa valmentajia erottavista seikoista nähdään tuollaisen kuherruskuukauden aikana helposti raikkaan tulokkaan eduksi.
Tottakai ammattivalmentaja Pennasen puhe kuulostaa raikkaalta, kun Myrrän tutuista sananparsista on opittu tekemään mielleyhtymiä ohipeleihin ja niihin seikkoihin, jotka joukkueen pelissä kannattajia ovat hiertäneet. Valmentajilla on erilaisia tapoja joukkueen kanssa toimimiseen ja niin Myrrän kuin Pennasenkin tyylit penkin takana on mahdollista perustella oikeina. Hyvään lopputulokseen on erilaisia tapoja ja kyse on myös persoonallisuuseroista ja mikä toimii parhaiten eri tilanteissa. Ei valmentajakaan voi määräänsä enempää näytellä jotain muuta kuin on. Se ei mene läpi sen paremmin pelaajille kuin katsojillekaan ja jonkinlaisen itselle vieraan roolin ylläpitäminen on sen lisäksi vielä todella raskasta muutenkin kuluttavassa tehtävässä.
Pennasen toiminta näytti eilisessä pelissä tosiaan raikkaan aktiiviselta, kun vertaa suolapatsaaksikin haukuttuun Myrrään. Molemmilla tavoilla on voitettu Tappara lukuisia kertoja viime kausilla. Pennanen sanoi itse tähänkin ketjuun jaetussa IS-haastattelusa, että hän oli omasta mielestään tavallista aktiivisempi ja se johtui todennäköisesti jännityksestä. On myös ihan luonnollista, että vasta muutaman päivän joukkueen kanssa ollut valmentaja käy pelaajien kanssa läpi jo niitä juttuja, joita haluaa muuttaa ja joihin haluaa pelaajiensa kiinnittävän huomiota. Pidempään joukkueen kanssa toimineella valmentajalla toiminta suuntautuu helpommin kokonaisuuden seuraamiseen ja yleisimpiin puhevuoroihin, joissa pelaajia kannustetaan pitämään kiinni joukkueen harjoitellusta pelitavasta ja luottamaan omaan peliin tms. tyypilliseen kiekkojargoniin.
Pennanen on sen verran ammattilainen, että hän on varmasti perillä, mikä kannattajiakin on hiertänyt ja ristiriitaisessa tilanteessa kannattajat puolellensa voittaakseen sekä hyvän ensivaikutuksen tehdäkseen ei varmasti tee hallaa, jos hieman korostaa niitä piirteitä, joiden puutteesta edeltäjää on kritisoitu. Pidemmällä aikavälillä nähdään varmaan sitten paremmin, minkälaista Pennaselle tyypillinen toiminta on. HPK-kausien perusteella luvassa on todennäköisesti tulisieluisiakin tilanteita, jotka saattavat joidenkin silmissä mennä jopa vähän yli ja koomisuudenkin puolelle. Myrrän toiminta on toisien silmien läpi nähty patsasteluna ja toisien silmien läpi tyylikkäänä ja reiluna, jossa ei itketä jokaisen tilanteen jälkeen tuomarille. Tässä päästään jälleen niin valmentajien persoonallisuuksien eroihin kuin katsojienkin mieltymyksien eroihin.
Joka tapauksessa Ilveksen paras yhdistää (vierailevia nimimerkkejä lukuun ottamatta) meitä tällä palstalla ja sitä toivoen kinastelun ja toistemme syyttelyn sijaan kaikki tuki ja kannustus heille, jotka Ilveksen logoa kantavat niin peli- kuin kauluspaidassakin. Meillä on maailman kaunein seura.
