Boikotti Ilvesjohtoa kohtaan

Ketjun otsake on hieman harhaanjohtava, koska en ymmärrä miten suoraan voisi boikotoida Ilveksen johtoa? Jättämällä hankkimatta pääsylipun otteluihin boikotti kohdistuu seuraan, silti mitään todellista painetta ei saada aikaan, vaan palkanmaksu tälle itsetyytyväiselle troikalle jatkuu ja jatkuu.

Henkilökohtaisesti minulle on yhdentekevää vaikka nukkuisivat lusikassa siellä välimeren bungalowissa, kunhan tarmokkaasti ja aktiivisesti viestivät alamaisilleen, miten tätä Ilves-hockeyta aiotaan viedä se yksi ratkaiseva pykälä ylöspäin? Tai miten vältetään se ettei aleta valua tai jopa syöksyä alaspäin? Pelkkä staattinen jahkailu ja tyytyväisyyteen uskottelu ei ole tuonut millään elämän osa-alueella koskaan mitään hyvää tullessaan, ei edes jääkiekossa.

Tällaiset löperöt kommentit, että kausi oli "hyvä plus" alleviivaavat karulla tavalla, että se innovatiivinen ja innostunut johto, joka alkutaipaleella oli täynnä kunnianhimoa ja oivallusta alkaa näivettyä osan kannattajiensa tasolle: osallistuminen, säilyminen ja sietäminen nousevat arvokkaimmiksi tavoitteiksi.
 
Pidän älyllisesti epärehellisenä esitettyä väitettä siitä, että Tappara olisi ollut jo kanveesissa, kun todistetusti ottivat meitä vastaan neljä voittoa putkeen ja heidän kautensa päättyi mestaruuteen. Väitteessä on aivan liian suuri häviäjän selittelyn vivahde. Latvalan munakoukku ja yksi väärä vaihto eivät voi ajaa koko joukkuetta kipsiin aiheuttaen sille neljä tappiota putkeen, ja vastaava herätys olisi voinut tapahtua ihan millä tahansa muullakin tavalla. Ilveksellä oli myös monen monta mahdollisuutta ylittää itsensä ja parantaa peliään, mutta sitä ei tapahtunut. Ei Ilves voi tuudittautua siihen, että vastustaja pelaa huonosti, vaan sen pitää olla parempi kuin parhaiten pelaava vastustaja.

Menneen kauden joukkueella ei yksinkertaisesti riittänyt monellakaan osa-alueella: maalivahtipeli, tehokkuus ja erikoistilanteet. Ensi kaudelle yritetään korjata maalivahtipeliä ja alivoimaa, mutta tehokkuus ja sitä kautta ylivoima ei ainakaan maalintekouhkaa suoraan pelaajista saa. Jää nähtäväksi, miten nämä osa-alueet toimivat.

Ottelusarja nähdään kukin tietenkin omien lasien läpi. Saatan olla palstalla ainoa, joka näki sarjan siten, että Tappara oli kahden matsin jälkeen, jos ei nyt kanveesissa, niin köysissä. Alla 6-0 selkäsauna. Tanus, Blichfeld, Rautiainen ja Simontaival yhteispisteissä 0+0. Jääkiekko on itseluottamuslaji. Maalit ja pisteet ovat kuin bensaa liekkeihin.

Ilves vei kolmosmatsin maaliodottaman selvästi ja pelin tasaviisikoin 2-0. Kahden huolimattomuusvirheen myötä 3 yv-maalia Tapparalle ja yllämainittu nelikko saivat onnistumiset. Emme saa peliä enää takaisin, jos saisimme, niin ilman hölmöjä jäähyjä ottelusarja olisi ollut 3-0 ja Tapparan tehomiehet edelleen nollilla.

Mitä ilmeisimmin tuossa kirotussa kolmosmatsissa loukkaantui Kucerik. Tärkein oman pään pakki, joka piti Tapparan rynnijät Sylvegårdia myöden kurissa.

Oma väitteeni siis on, että kolmosmatsissa Ilves hölmöilyidensä myötä sytytti Tapparan liekin ja avasi tien kohti mestaruutta.

Kun olen toistanut, että Tappara oli Ilvestä edellä ylivoimalla ja veskaripelissä, niin viidennen matsin jatkoajalla Heljanko vaivoin sai torjuttua Johanssonin laukauksen. Sentti tai pari, niin sarja olisi ollut 3-1 Ilvekselle.

Tappara oli, taas, Suomen paras. Kuitenkin jo HPK näytti jopa ilman ykköspelaajaansa, että Tappara oli lyötävissä. Ilves jo horjutti tulevaa mestaria ja KooKoo oli vielä lähempänä.

Mutta totta on, että koko kautta leimasi epävarmuus mv-pelissä, heikko yv- ja av-pelaaminen. Friman ja Eemeli jättivät ison aukon, jota ei pystytty paikkaamaan.
 
Ketjun otsake on hieman harhaanjohtava, koska en ymmärrä miten suoraan voisi boikotoida Ilveksen johtoa? Jättämällä hankkimatta pääsylipun otteluihin boikotti kohdistuu seuraan, silti mitään todellista painetta ei saada aikaan, vaan palkanmaksu tälle itsetyytyväiselle troikalle jatkuu ja jatkuu.

Henkilökohtaisesti minulle on yhdentekevää vaikka nukkuisivat lusikassa siellä välimeren bungalowissa, kunhan tarmokkaasti ja aktiivisesti viestivät alamaisilleen, miten tätä Ilves-hockeyta aiotaan viedä se yksi ratkaiseva pykälä ylöspäin? Tai miten vältetään se ettei aleta valua tai jopa syöksyä alaspäin? Pelkkä staattinen jahkailu ja tyytyväisyyteen uskottelu ei ole tuonut millään elämän osa-alueella koskaan mitään hyvää tullessaan, ei edes jääkiekossa.

Tällaiset löperöt kommentit, että kausi oli "hyvä plus" alleviivaavat karulla tavalla, että se innovatiivinen ja innostunut johto, joka alkutaipaleella oli täynnä kunnianhimoa ja oivallusta alkaa näivettyä osan kannattajiensa tasolle: osallistuminen, säilyminen ja sietäminen nousevat arvokkaimmiksi tavoitteiksi.
Hyvä kirjoitus ja osuu kyllä aika olennaiseen kipupisteeseen siinä, miten "boikotti" tai muu paine ylipäätään voisi urheiluseurassa toimia - käytännössä se kohdistuu aina seuraan, ei johtoon.

Ja tuo isompi pointti on vielä tärkeämpi: jos viestintä ja tekeminen alkaa tyytyä "hyvä plus" -tasoon ilman selkeää tavoitetta seuraavasta askeleesta, se väistämättä alkaa nakertaa sitä kunnianhimon tunnetta, joka alun perin teki koko projektista kiinnostavan. Ei riitä, että pysytään mukana – pitää myös näkyä, että oikeasti yritetään mennä eteenpäin.

Samalla tuo havainto siitä, miten helposti kannattajakulttuuri alkaa heijastaa organisaation omaa tyytyväisyyttä, on aika osuva. Jos kriittisyys ja vaatimustaso laskee, se näkyy lopulta myös siinä, mitä pidetään riittävänä onnistumisena.

Hyvin kiteytetty kokonaisuus.
 
Latvalan munakoukku ja yksi väärä vaihto eivät voi ajaa koko joukkuetta kipsiin aiheuttaen sille neljä tappiota putkeen, ja vastaava herätys olisi voinut tapahtua ihan millä tahansa muullakin tavalla. Ilveksellä oli myös monen monta mahdollisuutta ylittää itsensä ja parantaa peliään, mutta sitä ei tapahtunut. Ei Ilves voi tuudittautua siihen, että vastustaja pelaa huonosti, vaan sen pitää olla parempi kuin parhaiten pelaava vastustaja.
Ne nyt kuitenkin ajoi joukkuetta kipsiin. Ei näin pitäisi voida tapahtua, mutta kuitenkin tapahtui.

Mutta samaan aikaan olen samaa mieltä kaikesta lainaamastani teksistä siitäkin huolimatta että näemme osittain ihan eri tavalla, mutta samaan aikaan ollaan myös samaa mieltä.
 
Se, että Tappara oli horjutettavissa, tekee tappion itse asiassa raskaammaksi – ei kevyemmäksi.
Niimpä. Jollekin Pelsuille ja Tepsille kun tiputtiin ni vitutti viimeks ehkä näin paljon.

Kyllä yllättävän koville ottaa. Varsinkin nyt vielä kun naapuri vei kannun vaikka päivänselvä asia se mielestäni oli koko ajan sen jälkeen kun meiät tiputti.
 
Hyvä kirjoitus ja osuu kyllä aika olennaiseen kipupisteeseen siinä, miten "boikotti" tai muu paine ylipäätään voisi urheiluseurassa toimia - käytännössä se kohdistuu aina seuraan, ei johtoon.

Ja tuo isompi pointti on vielä tärkeämpi: jos viestintä ja tekeminen alkaa tyytyä "hyvä plus" -tasoon ilman selkeää tavoitetta seuraavasta askeleesta, se väistämättä alkaa nakertaa sitä kunnianhimon tunnetta, joka alun perin teki koko projektista kiinnostavan. Ei riitä, että pysytään mukana – pitää myös näkyä, että oikeasti yritetään mennä eteenpäin.

Samalla tuo havainto siitä, miten helposti kannattajakulttuuri alkaa heijastaa organisaation omaa tyytyväisyyttä, on aika osuva. Jos kriittisyys ja vaatimustaso laskee, se näkyy lopulta myös siinä, mitä pidetään riittävänä onnistumisena.

Hyvin kiteytetty kokonaisuus.
Pakko sanoa vielä omia ajatuksia, vaikka urheilullisesti kaudesta annankin hyvän arvosanan, mutta moni ajattelee sen hyvä arvosanan täysin eri tavoin.

Omasta mielestä hyvä ei tarkoita sitä automaattisesti että olisi tyytyväinen tohon kauteen. Minä en ainakaan ole. En alkuunkaan. Se täyskymppi eli mestaruus on tavoite ja muuhun en ole tyytyväinen.

Mulle ei riitä hyvä. Hyvään en ole tyytyväinen.

Palstan eräs äänestys (olikohan Tillun arvosana) kuvasi tätä sanomaani hyvin. Siellä saatto joku yksittäinen äänekkäimmistä kaikki on paskaa paitsi kausi antaa arvosanaksi 7 ja sit taas hyvinkin positiivisesti ajattelevat antaa arvosanan 8. Puolikkaita ei siinä äänestyksessä ollut joten kirjoituksissaan suht eri ääripäissä olevat kirjoittavat antoivat arvosanan pienimmällä mahdollisella marginaalilla toisistaan.

Pointtina uskallan väittää vaikken palstaa ole hirveesti viine aikoina lukenutkaan, niin taitaa olla yhden käden sormilla laskettavissa kirjoittajat palstalla kenelle tämä kausi oli riittävä onnistuminen.

Ehkä riittävä siinä mielessä ettei vaadita päitä vadille ja kenkää kaikille, mutta ei missään nimessä urheilullisena saavutuksena riittävä, johon voidaan tyytyä.

Ja joo kritisoida voi ja pitääkin, mutta potkut esim. Koskelalle olisi mielestäni täysin yliliioiteltua reagointia.
 
Onko Tillun kädet sidottu, ettei ole rahaa tarjota(vajaaksi esim Iksan palkka), vai onko perseillyt omalla toiminnallaan itsensä epäsuosioon pelaajien mielestä? (Huhut nokkansa pistämisestä asiohin, jotka ei utj.lle kuulu?)

En ole enää ytimessä, joten rehellisesti vastaan, etten tiedä.

Tämä kausi saattaa taloudellisesti olla isomminkin tappiollinen, joka luonnollisesti rajoittaa Ilveksen mahdollisuuksia pelaajabudjetin suhteen.
 
On täysin totta, että nykyjohto on nostanut Ilveksen takaisin huipulle. Siitä he ansaitsevat tunnustuksen. Mutta urheilussa seuraava kysymys kuuluu aina: riittääkö tämä voittamiseen? Hyvä kehitys ei automaattisesti tarkoita, että nykyinen rakenne on optimaalinen seuraavan tason saavuttamiseen.

Kyse ei siis ole siitä, että "kaikki vaihtoon", vaan siitä, uskalletaanko kriittisesti arvioida myös niitä osa-alueita, joissa on ehkä saavutettu oma katto. Menestyvänkin organisaation pitää pystyä kysymään, onko nykyinen johto paras mahdollinen viemään seura loppuun asti – eikä vain takaisin kärjen tuntumaan.

Olen 100% samaa mieltä. Siksi olen ainakin yrittänyt kirjoittaa, että kehityksen tulee olla jatkuvaa. Iterointikierroksia toistuvasti ja jokaisella osa-alueella Ilveksen etua ajatellen. Jatkuvalla syklillä tulee pohtia, miten nostaa ja pitää Ilves pysyvästi kärjessä.

Vaikka Ilves on noussut huipulle, on päättynyt ja muutama edeltävä kausi tarjonnut poikkeuksellisen mahdollisuuden edetä finaaliin ja nostaa kannu. Isot seurat (HIFK, Kärpät, Lukko ja TPS) jäivät tällä kaudella sijoille 9-14). Tämä tuskin toistuu pitkään aikaan. Ensi kaudeksi Jokerit nousee suoraan suureksi pelaajabudjetiltaan. Huhut viestivät Viitikon kustantavan omasta lompakostaan usean millin pelaajabudjettiin. Tämän kauden suorituksella Ilves tuskin on neljän sakissa ensi kaudella, joten petrattava on jo siihen, että pääsee välieriin.
 
Tämä mestaruus oli Ilves-johdon siunaus. Jos KK olis vieny, niin olis ollu suhareilla kauheet tilanteet.

Eiköhän jokainen ilvesläinen toivonut KooKoon voittoa. Jokke, Tuukka ja Mese nostamassa kannua olisi ollut paras päätös sen jälkeen, kun Ilves putosi.

Myös Ripa on aikoinaan saanut potkut Ilveksestä.

Vuoden valmentaja on ehdottomasti Jouko Myrrä. Unohtamatta KooKoon aivoja Tuukka Poikosta, jonka paras kaveri Tuukka Rask on Ilveksen suurin omistaja. Ties vaikka Poikonen olisi jonain päivänä Ilveksen penkin takana.
 
Takaisin
Ylös