Alle 24 tuntia ja sitten se on sitten edessä. Yhden aikakauden päätös Ilveksen historiassa. JA vasta nyt sitä alkaa hahmottaa mitä Hakametsä on merkinnyt. Itsellä jää nyt taakse yli 20 vuotta historiaa. Ensimmäinen peli oli Ilves - Ässät 16.10.1999 ja huomenna on viimeinen Ilves-TPS. Siihen väliin mahtuu satoja pelejä, välillä muualla asumista ja paluuta. Tuhansia pelaajia. Siellä on nähty murskavoittoja ja tiukkoja pelejä. Rumia tappioita ja makeita voittoja. Ensimmäisiä ja viimeisiä pelejä. Ensimmäisiä maaleja ja uran huipennuksia. Siellä on nähty jääkiekkoa, ei sen enempää. Ei sen vähempää.
Mutta aina on tiennyt että Hakametsä on se paikka, mistä ei lähdetä viimeisen kerran. Aina sinne on palattu, tähän asti. Aluksi kaikki oli uutta ja ihmeellistä, mutta kun ensimmäiset kerrat totutteli, siitä tuli kovin tuttu. Kun sinne on saapunut, on tiennyt aina mitä siellä odottaa, siellä on samat kasvot, sama tunnelma, viirit ja pelipaidat ja tietysti Ilves. Vaikka menestystä on saanut todella vähän ja ne vuodet on olleet todella vaikeita. Mutta kun Hakametsään on mennyt, on vaan tiennyt että siellä on se yhteisö, joka pysyy Ilveksen mukana. Se jaksaa uskoa aina parempaan, sitä ei paljon hetkauta paljonko hävitään ja siellä on se porukka jonka kanssa saa huutaa voiton ihanuutta ja manata tappion karvautta. Siellä ei ole ollut yksin. Siellä on saanut olla omiensa keskellä. Siellä on saanut olla Ilves.
Uusi aika ja Areena on välttämätön, eihän siinä mitään. Mutta kestää monta ottelua, ehkä jopa monta vuotta että Nokialla alkaa tuntemaan paikat, tietää missä on mikäkin ja mistä saa sitä haluaa ja tarvitsee. Menee kauan ennen kuin se halli alkaa tuntua tutulta, omalta, kodilta. Asuntoja Suomessa on ja aina voi muuttaa, mutta aikansa se ottaa ennen kuin asunto alkaa tuntua kodilta. Varmasti sama jäähallien kanssa Koti ei ole vain puitteet, se on se tunnelma, ihmiset ja se että kaikki tuntuu niin tutulta ja turvalliselta. Ilves ei ole vain seura, vaan rakkaus. Hakametsä ei ole eikä ole ollut vain jäähalli, se on ollut koti. Eikä kotia voi siirtää niin vain paikasta toiseen.
Perjantaina sitä varmaan saa ihan luvan kanssa isokin mies hiertää silmäkulmaa. Se on ihan ok. Jos kodista luopuminen ei herätä tunteita, saa olla melkoinen kylmähermo.