Kesken kauden hankituista ovat oma juttunsa myös "NHL-maitojunalaiset", jotka pääsääntöisesti palaavat lähtöseuraansa, jos Suomeen tulevat. Kuvio saattaa olla sovittuna ennakkoon.
KHL-pakolaistenkaan kohdalla ei voi ihan mustavalkoisesti tehdä vertailua urheilutoimenjohtajien osaamisesta, kun pelaajat ovat suurelta osin itse kyselleet pelipaikkaa.
Aika riskillähän naapurissakin on menty etenkin sentteriosaston tai pakistonkin rakentamisen osalta. Jos Lehterä ei olisi vuosi sitten keväällä soitellut pelipaikan perään, olisi seura ollut yhtä myöhässä kärkisentterin kiinnityksessä kuin tänäkin vuonna. Tanus/kysymysmerkkihankinta, rikkinäinen Virta, Rauhala ja Rönni olisi ollut nelikkona (eli mahdollisesti vielä heikompi tilanne kuin tällä hetkellä). Kelvollinen kolmossentteri Davidsson ei olisi tilannetta pelastanut. Pakistossa ei särkymävaraa myöskään ollut, kun kovia nimiä ei tullutkaan saataville siirtorajalla.
Platt, Ikonen ja J. Davidsson olivat lähinnä samanlaista kokoonpanon täytettä loukkaantumisten varalle tai niistä johtuen kuin Westerlund ja Moro Ilveksessä. Mitään isompaa vaikutusta näillä ei lopputulokseen ollut muuten kuin ettei tarvinnut peluuttaa junnuja tai Kuuselaa tärkeissä peleissä.
En itse näkisi Koskelan siis epäonnistuneen missään kesken kauden vahvistuksien hankinnoissa sen enempää kuin kollegansa. Ennemminkin päinvastoin. Se, että joukkueen ykkösnyrkki on klesana tai muuten vain tuhnu kauden tärkeimmillä hetkillä on muu kuin hankintakysymys.
Muutenkin pelaajamarkkinat ovat koronan jäljiltä aiempaa kuivemmat. Jos joukkueen rakentamisessa joudutaan hakemaan avainpalasia vielä lokakuussa ilman, että on tullut vastaan isoja loukkaantumisia tai muita yllätyksiä, on jossain epäonnistuttu. Korvaajien löytäminen on lähinnä muualla flopanneiden pelaajien rekrytointia sormet ristissä.