Harmillista on kyllä hitto soikoon Ratin ja Mesen pitkiksi venyvät loukit. Jos oikein ymmärsin pelaajien ketjuista, Rati palaillee majutauon tuntumissa ja Mese mahdollisesti vasta jopa joulukuussa. Siihen sitten taas tottumiset koviin peleihin, niin se on kuulkaas tammikuuta, kun siitä jotain selkeää hyötyä on joukkueelle.
Selasin tuossa Pokin ansiokkaasti pitämää loukkaantumisketjua ja sieltä löytyi tällainen helmi lainattavaksi muutaman kuukauden takaa. On ihan ymmärrettävää purkaa huonojen matsien jälkeen turhautumistaan eri pelaajien ketjuihin, mutta henkilökohtaisesti hattu nousee korkeammalle pitkänäköisyydelle kuin papukaijamaiselle haukkumiselle jokaisen yksittäisen ottelun jälkeen. Ja joo, Meskasen paluu aikaistui hieman, mutta se ei ole tässä olennaista.
Kun kirjoitetaan Alvarezista, Meskasesta, Ratisesta ja Virtasesta, monesti mainitaan heidän tehopisteensä, muttei sitä että he ovat pelanneet keskimäärin puolet vähemmän pelejä kuin esim. Mäntykivi ja Palve. Siinä missä joku voi sanoa Virtasen tehneen "koko kaudella vain yhden maalin", niin joku toinen voisi sanoa Santerin PPG:n olevan repaleisella kaudella 0.36 luokkaa ja että hän on nostanut nelosketjun tasoa merkittävästi päästyään taas kokoonpanoon.
Hyöty, minkä Alvarez, Meskanen ja Ratinen puolestaan tarjoavat
juuri tällä hetkellä Ilvekselle, on langanlaiha. Siitä ei pääse mihinkään. Alvarez oli kuitenkin koko alkukauden pelaamatta, liittyen joukkueen mukaan vasta lokakuussa. Uskon, että tällä hetkellä käynnissä olevasta vaikeammasta jaksosta huolimatta hän on kokeneena playoff-pelaajana vielä arvokas lisä joukkueelle ja veteraanipelaaja väläytteli jo aiemmin syksyllä kuinka luotettavasta, fiksusta nikkarista on kyse. Sen sijaan en usko virkamiesmäiseen palkkasoturiuteen, hyvin päinvastaiset vibat tulee kun seuraa millainen osa ryhmää hän on vaikkapa alkulämmittelyissä.
Loukkaantumisia on erilaisia, toiset pelaajat myös palautuvat omalle tasolleen nopeammin kuin toiset. Harva varmaan muistaa esim. Iksan CHL-(sormi?)vammaa enää, kun Joona on takonut pisteitä normaaliin tahtiinsa. Meskasella ja Ratisella loukkaantumiset osuivat molemmille jalkoihin kuten on ihan vakavasti otettavissa kiekkomedioissa kerrottu. Ratinen missasi alkukauden, Mese oli poissa vielä pidemmän pätkän ja huomattavasti vakavammasta syystä. Ville on jo parantanut inasen, Ratinen oli palattuaan todella pirteä mutta valitettavasti kadottanut ne väläytyksetkin loppuvuodesta. Kumpaakaan en näe syytä potkia mihinkään.
Pitää myös muistaa, että samalla kun me tuskaillaan täällä pelaajien XYZÅÄÖ tehottomuutta, ihan samaa voivottelee muiden joukkueiden fanit. Tuskin on jengiä, missä kaikki neljä ketjua nakuttaa pisteitä tasaiseen tahtiin ja kaikki vetää odotetulla tasolla. Aina on jereseppälöitä, ollikorhosia, leevitukiaisia jne. Lähes kaikilla joukkueilla useita ottelumäärään nähden tehottomia pelaajia. Toki meidän vaatimustason pitääkin olla sarjakärkenä korkea.
Siitä olen samaa mieltä, että meillä tällaisia pelaajia on liikaa. Bauta ajettiin selkeästi koko syksyn ajan Pikkuleijonien rooliinsa, kun Virtasen poissaolokin sen mahdollisti ja palaa toivottavasti uudella itsevarmuudella. Könönen ei ole onnistunut lunastamaan aivan odotetunlaista luistimensijaa keltavihreissä. Päkkilä on mahtavan lojaali palanen tässä pelissä, mutta kieltämättä alan itsekin taipumaan sille kannalle että liian paikallaan junnataan Ilveksessä. Gregoiren nöyrä pelipaikan lunastus oli omalla tavallaan sytyttävää ja tyyppi on symppis, ikävä kyllä tässä rekryssä en vain näe edes vahvistuksen potentiaalia. Secondary scoringin suhteen tekisi mieli vilkaista hieman myös Kodytekin suuntaan, mutta ei nyt sentään ansaitse nimeään mainittavan ihan tällaisessa nipussa.
Toivotaan, että kaikelle on syynsä ja homma lähtee kulkemaan alkavana vuonna. Tunnistan olevani optimisti ja tiedostan ettei nämä ole mitään uskon asioita, mutta nähdäkseni Ilveksen koko sirkuksen pitäisi olla sillä tasolla, että valmennuksen tekemiin ratkaisuihin voisi luottaa. Kohti kevättä.
