Herätetään nyt keskustelua pitkillä jaarituksilla.
Tienataan ensin, tuhlataan sitten. Ilveksen johto (Jalo ja hallitus) on käyttänyt tätä lausetta sekä myös sitä, että tulot ja menot pitää saada samalle sivulle. Kymmeniä kertoja näitä samoja asioita toistanut, mutta yritetään vielä kerran. Liigassa Ilves on ollut pitkään tarkkailuluokalla toilailujensa vuoksi. Osakeanti jäi sen vajaa millin haavetuloksesta tarkoittaen sitä, että Ilves on edelleen velkaa. Veloilla on deadlinet ja ne täytyy hoitaa pois ajallaan. Jatkaakseen Liigassa Ilveksen on pystyttävä osoittamaan, että se pystyy hoitamaan talouttansa. Ilveksessä yli 20 vuoteen vain Jalon aikana on pystytty hoitamaan taloutta, kuten Liigassa pitäisi pystyä. Muuna aikana (useita toimareita ja hallituksia) tehtiin erittäin raskaat tappiot. Pelkästään 2000-luvulla yli 4 miljoonaa.
Ilves on ottanut useina vuosina liian isoja riskejä ja pitkälti senkin vuoksi ajauduttiin jättitappioihin ja käytännössä konkurssiin. Ilves on operoinut tuloihinsa nähden aivan liian kalleilla joukkueilla. Ymmärrän, että kannattajista tämä tuntuu käsittämättömältä, koska urheilullinen menestys oli mitä oli. Riskiä voi ottaa, mutta se pitää osata hyödyntää.
Jalon aikana on aikoinaan kerran edetty tällä nykyisellä mallilla. Siltä ajalta viimeinen mitali on.
Urheilujohtamisesta ja riskistä. Se, että Ilves hoitaa talouttansa vastuullisesti (aivan kuten jokainen joukkue pyrkii) ei tarkoita sitä, etteikö johto ottaisi riskiä ja tekisi sopimuksia ennen kuin rahat ovat tienattu. Ilveksellä on ensi kaudeksi jo 14 pelaajasopimusta (plus mahdolliset kassakaappisopimukset) ja jopa kaudelle 2020-21 on seitsemän sopimusta, joista kahdella on tuoretta maajoukkuekokemusta. Kun katson noita ensi kauden sopimuksia, niin mielestäni lähes kaikki ovat pelaajia, joiden kehityssuunta on ylöspäin. Näiden lisäksi on tehty jo sopimukset valmentajien kanssa eli paljon on jo seuraavankin kauden menobudjetista kohdistettu.
Pienelle seuralla on vaikeata korvata pelaajia, jotka pelaavat paljon palkkaansa paremmin. Ilveksen johto teki Meskasen kanssa sopimuksen ja pyrki tekemään Sandellin kanssa sopimuksen. Molemmat pelasivat viime kaudella 250t€+ tasolla.
Tämän kauden vahvistamisesta. Täällä halutaan ehkä provakatiivisesti ajatella ja viestiä, että tämä kausi olisi luovutettu joukkueen vahvistamisen osalta (jotkuthan pitävät tätä jo menetettynä kautena). Jalo toisti kesän aikana, että joukkuetta vahvistetaan kauden aikana. Kausihan lähti liikkeelle jokaisen osa-alueen toimittua hyvin. Ilveksen johto reagoi lokakuun lopulla hankkimalla Cam Barkerin. Barker ei suinkaan ollut ainoa pakki, jonka kanssa neuvoteltiin. Voidaankin miettiä, että oliko toiminta jotenkin lupausten vastaista.
Minun käsitykseni edelleen on, että Ilveksen johto ei ole luovuttanut tämän kauden osalta. Ilveksen johto, aivan samoin kuin kaikkien muidenkin johdot, haluaisi saada parhaat pelaajat riveihinsä. Näin oli myös kilpailu Oskar Osalasta. Tiesin, että Tappara oli kovastikin Osalan perässä, mutta samoin oli Ilveskin.
Kauden alussa Ilveksen hallituksen pj Jyrki Seppä lausui, että Ilves hakee pelkästään kärkipelaajia. Se, että on hankittu Barker ja yritetty Osalaa olisi tietenkin Sepän lausuntojen mukaista. Kysyä voi tietenkin sitä, että yritetäänkö saada riveihin liian kovia vahvistuksia? Totuus lienee se, että Euroopassa ykkössentteriä hakee riveihinsä useita kymmeniä seuroja.
Ja eihän tämä joukkue ole mikään Jalon ihannejoukkue. Siinä olisivat pelanneet ainakin muutama näistä Meskanen, Sandell, Koppanen, Piskula, Huhtala, Korhonen, Suomela, Ylönen, Sopanen, + ne monet, joista itselläni ei ole tietoa.
Cam Barker. Tästä olenkin kirjoittanut jo paljon ja melko ajoissa totesin, että tässä epäonnistuttiin. Mennään hieman syvemmälle. Ensinnäkin voidaan todeta, että Ilveksen lähihistoria ei tunne montaakaan ulkkia, jolla on vastaavat meriitit. Aika harvassa olivat ne, jotka etukäteen pitivät hankintaa fiaskona Liigatasolle. Suurin epävarmuus oli miehen kuntoutuminen nilkkkaoperaation jäljiltä. Johdon ja valmennuksen näkemys oli, että hyöty Barkerista realisoituu myöhemmin ja alku menee kuntoutuessa. Barker itse oli pettynyt esityksiinsä. Hänen oma näkemyksensä oli, että hän olisi tarvinnut vielä kuukauden lisää harjoituksia ja pelejä alleen saavuttaakseen pelikuntonsa. Sinänsä ajatus on hyväksyttävä, kun vertaaan läheltä seuraamaani Sami Sandellin kuntoutumiseen. Sami pääsi harjoituksen makuun kesäkuussa, lokakuussa oli vielä hakemista ja loppukaudesta hän oli Liigan paras. Näkemättä jäi, olisiko sopimusta jatkettu ja tuota kautta myös se, että olisiko hän ollut vahvistus 2019 puolella ja varsinkin loppukeväästä. Barkerin tuorein näyttö viime kaudeltakin oli tehoiltaan "Jyrki Jokipakka"-tasoa, joten aivan mitättömästä kaverista ei näyttöjensä puolesta ollut kyse. Hyvä osoitus myös kannattajille, että tällaista on riskinotto.
MV-pelistä. Se, että jokaisesta asiasta syytettäisiin johtoa, niin totuus ei liene näin yksinkertainen. Kun kesällä juttelin Ilveksen valmentajan kanssa, niin itselleni päivän huojentavin tieto silloin oli se luotto maalivahteihin. Heleniusta pidettiin hyvänä ykkösenä ja Lehtosta riittävänä kakkosena. Toisaalta itselläni oli se mielikuva, että Markus Korhosen onnistumisprosentti on ollut varsin vakuuttava viime vuosina. Marraskuun aikana mieleeni hiipii epätietoisuus mv-pelin riittävyydestä. Onko tällä sektorilla sittenkään onnistuttu? Jalo ei pysty kiekkoja torjumaan. Tosin ottanee tästä sektorista vastuun, sillä menestykseen riittäisi löytää veskari, joka ei päästä maalia. Epäilemättä Korhonenkin pohtii, että missä ollaan menty vikaan. Oliko valinnat sittenkin väärät? Miksi valmennus ei tuota samanlaisia tuloksia kuin muutama vuosi sitten?
Peluuttamisesta. Jalo toimarina vastaa urheilullisesta menestymisestä. Toisaalta pelaajien ja valmentajien keskuudessa vallitsee näkemys, että Kivi määrää kaiken. Seuraavasta olen kirjoittanut useasti. Valmentaja peluuttaa mielestään aina parasta kokoonpanoa. Mutta myös hänelle sopivinta. Valmentajilla on aina suosikkeja ja niitä pelaajia, joiden virheitä katsotaan suurennuslaseilla. Itse en tällä hetkellä koe, että Salmela olisi 22 minuutin peliajan arvoinen, koska parempiakin pakkeja on, mutta se on Kiven näkemys. Viikolla Floodin sairastaessa Kivi nosti KOOVEE:sta Erno Hopposen harjoitusrinkiin, vaikka Hopponen ei ole KOOVEE:n paras pakki. Itse en ymmärrä sitä, että Savilahtea (hyvää tai ainakin riittävää av-pelaajaa) peluutetaan farmissa. Toisaalta en viime vuonna ymmärtänyt, millä näytöillä Valtonen ohitti Kurosen.
Valmentajien näkemykset vahvistuksista ei käy aina yksiin johdon kanssa. He antavat toimeksiantoja, heille esitellään joskus kymmeniäkin vaihtoehtoja, jotka eivät hänelle sovi. Eräskin joukkue jäi ilman Malte Strömwallin palveluksia, kun valmentajan mielestä Malte ei pärjää Liigassa. Kyseessä ei ole Ilves, mutta antaa kuitenkin realistisen kuvan valmentajienkin mieltymyksistä.
Pelin kehittämisestä. Kun katsoo aikaisempia kausia, niin melko yksiselitteisesti voi todeta, että Kiven joukkueet ovat onnistuneet pelaamaan vahvemman kevään. Voisi tehdä jopa päätelmän, että Kiven valmennusryhmä on onnistunut useita muita seuroja paremmin joko oman pelin kehittämisessä tai vastustajan pelin oppimisessa. Viime vuonnakin Kiven joukkue onnistui tässä. Tietenkin Sandell ja Meskanen näyttelivät isoa roolia tuossa. Mikäli tuleva kevät muistuttaa edellisiä, niin Ilveksen kausi ei pääty runkosarjaan. Jos päättyy, niin se on iso pettymys.
Väsähtäminen. Ilveksen jalka ei liiku siihen malliin kuin alkukaudesta. Onko valmennuksessa tehty joku moka kausisuunnitelman suhteen? Vai johtuuko fyysinen väsymys siitä, että valittu pelitapa oli liian raskas materiaaliin nähden? Valmentajat ovat käyttäneet joukkueesta lempinimeä U25-joukkue, joten sitä vasten heillä pitäisi olla se tietämys, että kyseessä on nuori joukkue. Myrrä totesi alkukauden lentokeliin, että tuo ei johtunut siitä, että fyysistä treeniä olisi löysennetty. Ja tuskin tauollakaan harjoiteltiin liian kovaa.
Lupauksista ja strategiasta. Onko Ilves sittenkään pettänyt kaikki lupauksensa? Strategiaan liittyy muitakin lupauksia kuin urheilullinen menestys ja lupauksia on sidottu toisiinsa. Nyt on menossa strategian toinen vuosi (tai miten sen nyt ottaa, kun strategian julkaisusta on hieman reilu vuosi). Minun mielestäni tämä lause kertoo paljon: "Joukkueeseen tehtävien panostusten on oltava taloudellisesti kestäviä siten, että suurimmaksi osaksi pelaajapalkkioista koostuvat henkilöstökustannukset kasvavat korkeintaan samaa tahtia runkosarjaan kohdistuvan tulobudjetin kanssa. Yhtiön talouden lähtötilanne huomioiden panostukset joukkueeseen on rakennettava asteittain".
Urheilullisesta tavoitteista olen kirjoittanut, että mielestäni Ilves asetti tähän kolmivuotiseen rakennusvaiheeseen itselleen liian kovat urheilulliset tavoitteet. Strategiavaiheessa aliarvioitiin vastustajien tilanteet. Siinä missä me tehtiin neljä milliä tappiota, takoi SaiPa kolme milliä voittoa.
Jalo ei ole perääntynyt tästä tavoitteesta, vaan viimeksi toisti, että tavoitteena on kuuden joukkoon ja vielä siten, että tuolla sijalla tai iskuetäisyydellä pysytään läpi koko kauden. Nyt ollaan neljän pinnan päässä eli varmastikin iskuetäisyydellä, mutta suunta on huono.
Jatkuu...