Kyllähän näitä tuloksia oikeasti mitataan ihan muilla mittareilla kuin tappioputken keskellä. Jos vertaa esim Kalpaan, Tapparaan tai Saipaan:
- seurajohto väh 3-5 vuoden ajalta
- valmennus 1-2 kauden tasolla jatkumoa tarkastellen
- sopimuspelaajat kausitasolla
- try-out pelaajat toki lyhyemmällä otannalla
Jalon voi mielestäni hirttää aikaisintaan parin vuoden päästä jos talous sakkaa ja hankitut pelaajat toistuvasti epäonnistuu, lisättynä onnistujien joukkopaolla
Kiven palleja voi tällä asteikolla alkaa vaatia silmukkaan keväällä jos tulos jää laihaksi.
Sopimuspelaajista tärkeimmät on melkein kiinnitetty, muilla loppukausi aikaa näyttää onko arvoa.
Tätä sivuavasta asiasta minun piti eilen vielä jaksaa kirjoittaa, mutta teit sen tavallaan puolestani. Kirjoitin aikoinaan, että yksi Ilveksen menestymättömyyden syistä oli pitkäjänteisyyden puute. Toki nelikko Vinnie, Essi, Jösse ja Ekku istuivat pitkään pallillaan, mutta heidän toiminnasta puuttui punainen lanka. Strategioita julkaistiin kyllä, mutta energia ei riittänyt strategian jalkauttamiseen.
Tapparan Leinonen on kätellyt useamman Ilveksen toimarin ja hallituksen jäsenen. Tuskin edes muistaa kaikkien nimiä, kun henkilöt vaihtuivat parhaimmillaan muutaman kuukauden välein. Myös valmennuksen osalta Ilveksessä on ollut tuulista.
Itse näen kyllä selkeää etenemistä Ilveksen urheilujohtamisessa. Kannattajia luonnollisesti kiinnostaa eniten joukkueen kokoonpanot. Ilves oli vielä syksyllä 2017 kaukana muiden jäljessä, kun joukkueita kasattiin tätä kautta varten. Seura oli juuri saanut riitoja sovittua ympäriinsä, mutta talouden onnistuneesta hoitamisesta ei pelaajille ja heidän agenteilleen ollut ainuttakaan näyttöä. Loppuvuodesta 2017 oli itselleni tutuille pelaajista tarjottu sopimuksia Korhoselle ja Huhtalalle, mutta tässä kohtaan he halusivat ulkomailla. Sanomattakin lienee selvää, että juuri heidän kaltaisia, nyt jo rutinoituja, pelaajia Ilves olisi kaivannut. Ulkopuolisille, ei kasvateille, Ilves oli tässä kohtaa vielä suuri kysymysmerkki. Ilveksen kannalta erittäin harmittavaa, mutta pelaajien kannalta iloinen hyvä asia, oli tämän kauden sopimuspelaajista Ville Meskasen ja Lassi Thomsonin siirtyminen rapakon taakse. Molemmilla sopimusta Ilvekseen oli kaksi vuotta. Meskasen rooli olisi selviö, mutta Thomsonin pelaamisen taso olisi varmaan tullut yllätyksenä niille kannattajille, jotka eivät ole junnupelejä seuranneet. Kun katsoo Laaksosen dominointia Ilves-pakkien keskuudessa, niin Thomson olisi ottanut todennäköisesti ison roolin pakistosta. Thomson on pelannut erinomaista kautta WHL:ssä.
Kauden 2019-2020 rakentelussa emme ole enää niin muiden jaloissa. Toki halutuimmat pelaajat haluavat edelleen Ouluun, Helsinkiin ja Turkuun, mutta Ilveksen tilannekin on huomattavasti parempi vs viime kauden vastaava aika. 14 pelaajasopimusta (+mahdolliset ulkopuoliset) sekä sopimukset valmentajanelikon kanssa. Odotusarvona on, että maajoukkueessa debytoineet Suomi ja Ruotsalainen sekä Lepaus ja Antonen ovat vasta ammattilaisuransa alkupuolella. Mielenkiintoista nähdä mihin ikäluokkansa tähti Antonen yltää, mikäli hän on sanojensa mukaisesti vasta hiljan herännyt harjoittelemaan. Voisi kuvitella, että mm kestävyys pelata läpi matsin paranee. Ilves-sopimuksen jälkimmäisenä vuotena hän on vasta 25-vuotias. Tämä samainen nelikko on kiinnitetty myös kaudelle 2020-21. Ainoana kysymysmerkkinä ensi kauden kiinnitetyistä pelaajista näen Eero Savilahden tilanteen. Selvästikin hän ei kuulu ainakaan isosti Kiven suunnitelmiin. Sen sijaan uskon, että omavaraisuutta vaalien, Jalon tiedustelevan ajoissa Mattilan veljesten tilanteen ajatellen kautta 20-21.
Valmentajien suhteen epäilen, en siis tiedä, että suunnitelmiin kuuluu Salon jatkaminen päävalmentajana Kiven jälkeen. Tuokin toiminta olisi sitä kaivattua pitkäjänteisyyttä. Tosin Salon palveluksista lienee laajaa kiinnostusta.
Tappioputket ovat raskaita ja saa luonnollisesti ajatukset liikkeelle tyyliin, että kaikki on paskaa. Silti toivoisin, että niin voitto- kuin tappioputkissa, nähtäisiin ne kehitysaskeleet mitä otetaan. Ilves on satsannut valmentamiseen melkoisesti. Sekä Salo että Myrrä ovat nousevia nimiä ja sektoreillaan haluttuja. Vakionelikon lisäksi Ilves on satsannut myös muuhun valmentautumiseen ja urheilutoimintaan kuten yhteistyöhön KOOVEE:n kanssa, harjoitusolosuhteisiin ja Myrrän rooliin valmennuspäällikkönä. Koska velkaa on vielä runsaasti ja rahoja niukasti, niin johto joutuu varmasti tinkimään vielä tässä vaiheessa ideaalista tavoitetilasta. Mielenkiintoista on nähdä miten johto järjestää urheilujohtamisen, mikäli Ilves pystyy suoriutumaan veloistaan ja pysymään kestävän kehityksen polulla talouden suhteen.
Toivottavasti Ilves löytää täksi kaudeksi vahvistuksen tai vahvistuksia, jotka ovat valmiita sitoutumaan seuraan pidemmäksikin aikaa. Koodinimiä ykkösveskari, hyvä kiekollinen pakki ja ykkössentteri hakevat suurin osa Euroopan seuroista. Ei siis pelkästään täksi kaudeksi, mutta yllä mainitsevalla tavalla eli pelaaja jatkaisi myös ensi kaudella.