No niin. Yö melkein nukuttuna pahimman pettymyksen tunteen ylitse. Ajattelin tässä vaiheessa avata omaa ajatusta siitä, mihin Ilveksen tulee päätyä kauden analyysissä ja korjattavista asioista.
Ilveksen pitää lopettaa pienen leikkiminen, jos halutaan olla mestari.
Tällä kaudella finaaleissa pelaavat Saipa ja Kalpa, eli suhteellisen piskuset seurat. Toinen on kerran vuosikymmenessä nähtävä tarina ja toinen on pitkäjänteisen systemaattisen kilpailuedun hakemisen tulos, jota on rakennettu vuosia.
Ilves oli suurinpiirtein Saipan tilanteessa muutama vuosi sitten, mutta törmättiin 7. pelissä silloin suhteelliseen kovaan seinään naapuria vastaan. Mielestäni tuo vaihe on jo ohitettu.
Kalpa on rakentanut omaa juttuaan jatkumon kautta koko seuran tasolla junnuvalmennuksesta lähtien. Ilveksessä on käsittääkseni shortsipoikien tekemää tuhoa saatu tällä saralla paikattua hieman, mutta kuinka hyvällä tolalla tuo oma junnutoiminta nyt sitten on? En tiedä. Se ei kuitenkaan ole ratkaisu esimerkiksi ensi kaudelle tai edes seuraavalle, jos sitä lähdettäisiin nyt ns. Kuopion malliin tekemään (korostan, että tietoni ovat hatarat tämän asian nykytilasta, voi ollakkin jo tehty asioita täysin oikein muutama vuosi mutta ne näkyy vasta 10v sisään). Kalpalla oli toki nipussaan myös todella vanhoja ja osittain hitaitakin pelaajia jo, kuten kiiskiset, lappalaiset ja elorinteet, joiden toivottiin pärjäävän ja suoriutuvan vielä tämä kausi ja isolta osalta ihan hyvältä näytti.
Nyt on yritetty luoda seuran strategisena valintana sellaista joukkuetta, jolla pärjättiin edellinen vuosikymmen tai kaksi. Vahva kamppailupelaaminen raskaalla jalalla on ollut tämän kauden speksit. Tämmöistä joukkuetta ei finaalissa ole, enkä Lukkoakaan sellaiseksi miellä. Onko tämä valinta tehty katse liikaa peräpeilissä?
Kuten jo alussa sanoin, niin nyt toimiston käyttäytyminen pitää mielestäni nousta ison joukkueen asteelle, ellei haluta törmätä samaan seinään ensi kaudella. En näkisi tarpeellisena irtisanoa käytännössä ketään, mutta lisävoimia tarvitaan. Pelaajien etsimiseen ja luisteluvalmentamiseen esimerkiksi ainakin.
Lisäksi kaikista eniten pitäisi lopettaa se toivominen. Ainainen toivominen, että löydetään Tshekeistä yllättävä huippusentteri tai ylivoimapyssy, nykyiset nostaa tasoaan ja oppii uusia taitoja, asiat loksahtelisi yhtäkkiä kuin itsestään paikalleen kuten Saipalla tällä kaudella. Toivon varassa seilaaminen on pienten seurojen identiteettiä. Ilveksen tulee rakentaa valmista ja syödä pienten seurojen toiveet vuosi vuoden jälkeen. Pitää tietää, että ykkösen laita osaa laittaa kiekon reppuun, ykköspakkiin pitää voida luottaa viivalla, ykkösveskarin pitää olla varma suorittaja, ykkössentterin pitää pystyä rytmittämään koko kaukalon tapahtumia ja rakentaa peliä. Ei voida toivoa, että Ratinen oppii ampumaan kesällä tai Nättinen oppii hyökkääväksi kiekolliseksi sentteriksi tai Gazdan heikkoudet häviää ja vahvuudet pääsee esiin.
Mikäli ensi kauden pelaajisto on jo aikalailla lukittu, niin strategisia valintoja voidaan tehdä aikaisintaan seuraavalle kaudelle.