17
Vakiokokoonpanossa
- Viestejä
- 847
Kysymys kuuluu, kuinka Ilves voi vielä kaataa Lukon kolme kertaa?
Tässä oma ratkaisu.
D) Ei jäähyjä
Kysymys kuuluu, kuinka Ilves voi vielä kaataa Lukon kolme kertaa?
Tässä oma ratkaisu.
D) Ei jäähyjä
Miksei voitaisi mennä muilla konsteilla? Toki jalkakynän listaukset pätevän kuuloisia, mutta mielestäni Lukko tarvitsee armottoman paineen jos meinataan 3 voittoa ottaa putkeen. Tälläistä kärkkäästi paineistavaa peliä Ilves on ajoittain esittänyt myös runkosarjan alussa, joten pelitavan pitäisi olla tuttu vaikka materiaali sen toteutukseen onkin heikompi.Ainoa mahdollisuus on mennä näillä konsteilla, joita jalkakynäkin edellä listasi.
Kysymys kuuluu, kuinka Ilves voi vielä kaataa Lukon kolme kertaa?
Tässä oma ratkaisu.
A) Mäkiniemi torjuu kaiken
B) Viisikko pelaa tiiviisti ja iskee vastaan
C) Ei päästetä Lukkoa ylivoimahyökkäyksiin
D) Ei jäähyjä
F) Tehdään itse omista harvoista paikoista maali
G) Lyhyet vaihdot ja runsaasti pelikatkoja.
Muuten samaa mieltä, paitsi että en ole huolissani tässä vaiheessa ylivoimahyökkäyksistä.
Koska nyt on pakko voittaa, ja passiivinen peli ei ole toiminut, yrittäisin rohkeampaa karvauspeliä ja hyökkäämistä neljällä. Jos mennään päästä päähän, ehkä meillä on mahdollisuus saada riistoja keskialueella ja nopeita kääntöjä. Mäkiniemikin on sillä tasolla, että ei horju muutamasta ylivoimahyökkäyksestä.
Omalla alueella Ilves näyttää todella hitaalta, vastustaja ehtii ensin lähes kaikkiin irtokiekkoihin. Seurauksena pitkät puolustusalueen rallit ja sen myötä olematon hyökkäyspeli nääntyneellä viisikolla. Kirsikkana kakun päällä huonolaatuiset purkukiekot, jotka päätyvät vastustajalle ennen sinistä tai jos menevät sinisen yli on seurauksena usein pitkäkiekko. Ei ihme jos hyökkäyspeli jää vajaaksi. Helppo huudella ja viisastella täältä kotisohvalta.Nyt kun karvausta on vähennetty näyttäisi että syvän keskialueen trap on vakiintunut kahdessa viime ottelussa pelitavaksi. Ainahan pitäisi olla syy miksi luovutetaan pelinhallinta joukkueelle joka elää kiekosta. Ei Ilveksen pelaajisto niin kädetön ole etteikö vaihtoehtoja olisi. Lukko saa suurimman osan ajasta marssia suoraan punaviivalle jonka jälkeen oikeastaan todella helposti tuo kiekon hyökkäysalueelle tai laittaa päätykiekon johon yleensä ehtii itse ensimmäisenä. Tämä ei ole systeemi jota on koko kausi juurrutettu pelaajien selkäytimeen, vaan pelitapa joka näyttää olevan myrkkyä meille itsellemme. Katsoessani otteluita silmäni itkee verta näkiessäni tämän tavan, kysyisin miksi tämä tapa eikä joku muu?
Oman alueen puolustuksesta muutama ärsyttävin. Kyllä meidän pelaajien pitäisi aktiivisemmin mennä hakemaan kiekkoa tilanteissa jossa on todennäköistä voittaa kaksinkamppailu. Eikä meidän viisikot ja neliöt voi vetäytyä noin lähelle maalia ja päästää vastustajaa vapaasti marssimaan b-pisteelle. Ollaan liian passiivisia ja jätetään ylivoimavastaiskujen uhka käytännössä kokonaan pois.
Nopeat hyökkäyksen käynnistykset on näköjään jätetty pois lähes kokonaan ja poltettu nopeiden tahtien sävelkirjat. Kyllä meidän täytyisi edelleen iskeä aktiivisemmin nopeita vastahyökkäyksiä. Ja sillon kun otetaan viivelähtöjä vois sen 100% ajasta tapahtuvan Maccellille alas jätön jättää pois, koska oli selkeästi skoutattu ja muutaman kerran lukon kärkikarvaus meinas iskeä siihen vaarallisesti.
Jos Järventie tai joku muu toistuvasti välttelee laitaan menoja taklauksen pelossa ja tämän seurauksena luovuttaa kiekon suosilla vastustajalle pitäisi poffi maailmassa heittää heti vilttiin. Tämmöselle mentaliteetille tässä vaiheessa kevättä ei pitäisi olla mitään sijaa. Loukkaantumisista huolimatta.
Vaikka Marko Ojanen väittikin, että Ilveksen pelitapa oli vain yksi Meidän pelin variaatio, tämä ei pidä paikkaansa. Puhutaan nyt siis siitä pystysuunnan NHL-kiekosta, jota Ilveksen valmennus kuvitteli pelaavansa, kun puhuttiin bändistä, joka "ei soita hitaita."
Erot pystysuunnan kiekon ja Meidän pelin välillä eivät liity pelinopeuteen, vastahyökkäyksiin tai nopeisiin hyökkäyksiin lähtöihin.
Oleelliset erot: pystysuunnan kiekossa kiekollinen pelaaja tekee ratkaisun ja kiekottomat pelaajat reagoivat kiekollisen pelaajan liikkeisiin, kun taas Meidän pelissä viisikolla on selkeät raamit ja mallit, joiden puitteissa pelaajat toimivat. Pystysuunnan kiekossa voitetaan tilaa eteenpäin, muttei luoda sitä. Meidän peliin kuuluvat molemmat elementit. Pystysuunnan kiekossa peliä ei rytmitetä eikä pelin virtausta kontrolloida.
Tarinankertoja on tämän kauden aikana selittänyt pystysuunnan kiekon sisältöä. Sanottakoon tässä, että tavoitteena on jatkuva liike. Kun puolustaja nostaa kiekon jalalla paineen alta pois, vähintään kolme ja mieluiten neljä pelaajaa on jo polkemassa kohti vastustajan päätyä. Tällöin puolustajalla on peräti neljä mahdollista syöttösuntaa, mikä vaikeuttaa vastustajan mahdollisuuksia merkata pelaajat. Hyökkäys suunnataan kohti maalia ja mahdolliset irtokiekotkin pyritään pelaamaan nopeasti maalin eteen joko syöttämällä tai haastamalla. Jos vastustaja pääsee vastahyökkäykseen, luistellaan nopeasti takakarvaamaan ja kiekonriiston jälkeen lähdetään taas kohti maalia. Omalla alueella yritetään voittaa kiekko mahdollisimman nopeasti, jotta päästäisiin tuorein jaloin iskemään vastaan. Tämä jatkuu vaihdosta toiseen niin, että kentälle syntyy tavallaan jatkuvasti pyörivä hyrrä.
Otan vastapainoksi kaksi esimerkkiä Meidän pelistä.
Olen jo pitkään kirjoittanut, että seuraava suuri pelitavallinen murros tulee olemaan se, kun joku valmentaja siirtää jalkapallosta tutun "positional playn" jäälle. Manner ja Pennanen ovat jo tuoneet elementtejä jalkapallosta, kuten kolmiopelit, lyhytsyöttöpelin, tilan luomisen ja repivän hyökkääjän. Tällä hetkellä lähimpänä "positional playta" on kuitenkin Lukko. Virta ei käytä ylijuoksuja, koska haluaa säilyttää kenttätasapainon. Tämä on Virran mielestä tärkeää, jotta viisikko pääsisi optimaalisesta asemasta puolustusmoodiin. Lukko pyrkii etenemään omasta päädystä lähtien lyhyillä syötöillä. Tällöin kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että Lukko pyrkii hyökkäämään asemallisten etujen kautta. Liikkeellään pelaajat yrittävät luoda jatkuvaa uhkaa vastustajan väleihin ja selustaan. Eli kyse on samankaltaisesta tilan tunnistamisesta ja luomisesta kuin modernissa jalkapallossa. Viisikkopelin rakenteessa on selkeät roolit ja periaatteet. Kaikki tapahtuu mahdollisimman kovalla intensiteetillä.
Otetaan toiseksi esimerkiksi Olli Salon pelikirja viime kaudelta. Ilveksen peli perustui suoriin hyökkäyksiin ja nopeaan syöttelyyn. Ilves ei kuitenkaan puskenut tai pakottanut peliä, vaan malttoi myös tarpeen tullen rytmittää kiekollista peliään. Sikäli Ilves muistutti tämän päivän Lukkoa, että vaikka pelin avaamisessa olisi käytettykin hidasta rytmiä, Ilves pyrki senkin aikana syöttelemään vikkelästi ja luistelemaan intensiivisesti. Ilves loi aikaa ja tilaa itselleen sekä liikutti syötöillään ja liikkeellään vastustajaa. Samalla Ilveksen pelinopeus pysyi korkeana. Meidän pelin ydinperiaate eli lähituki oli kunniassaan. Syöttöketjuja pyrittiin luomaan niin, että kiekollisella olisi aina vähintään yksi ja mieluiten kaksi vaihtoehtoa. Omalle alueelle valuneista kiekoista käynnistettiin usein hyökkäys ylemmällä viivelähdöllä. Hyökkäyksissä viisikon piti olla tiivis ja ensisijaisesti pyrittiin hyökkäämään tasavoimaisena. Kiekonmenetyksen tai laukauksen jälkeen viisikko oli valmiina tiivis, kun piti alkaa paineistaa vastustajaa. Meidän pelin tapaan viisikon piti myös tunnistaa se, milloin paineistaa ylhäältä ja milloin asettautua keskialueen ohjauspeliin. Omalla alueella Ilves pelasi yksinkertaista, mutta toimivaa hybridiä, jossa alakolmio pelasi miesvartiointia.
Mielestäni, kun pelitapaa lähdettiin varioimaan - mitä odotinkin alkukaudesta - toteutus epäonnistui suurelta osin täysin riittämättömän/puolikuntoisen keskikaistan myötä. Myös laadukkaiden kiekkollisten pakkien puute oli ongelma.
Eurooppalaisessa kaukalossa viä pitää huomioida, että kenttätasapainoa vaan yksinkertaisesti on oltava, tai Lukon tapaset joukkueet tekee tilaa poikittaissyötöllä ja kas kun ollaan myöhässä.
.. ja siis, lisäyksenä @Brooks :n hyvään analyysiin, Meidän Pelin yksi vahvuus on siinä, että sen toisteisuus luo.. toisteisuutta. Eli samankaltaisia tilanteita jokaisessa pelissä, joista voi oppia virheellisiä reagointeja ja huonosti toimivia valintoja ja sitä kautta oppia seuraavaa kertaa varten. Näin myös pelaajat kehittyy pelitavassa paremmiksi.
Nopea pystysuunta on sitten taas valmiiden pelitaitavien pelaajien peliä, ehkä sitä NHL:n ihannoimaa yksilön taitoon ja valintoihin perustuvaa "luomukiekkoa" (ää on myös kulttuurisidonnainen juttu, se kannattaa muistaa, yksilön merkitystä korostetaan pohjosamerikkalaisessa yhteiskunnassa aika eri tavalla kuin euroopassa, saati pohjoismaissa).
Enive, se ei enää oikeastaan opeta paljoa, tai ehkä maalintekoa, koska maalintekotilanteita järjestäytymätöntä puolustusta vastaan syntyy enemmän, mutta siinnäkin oppiminen ei tapahdu enää taitotasolla, vaan ratkaisunvalinnan tasolla sekä maalivahtien liikkeen tunnistamisen tasolla. Sen lisäksi, että pystysuunnankiekon pitkät syötöt vaativat pelaajilta aika paljon taitoa, se vaatii myös taktista pelinäkemystä yksilöltä, kun et voi tukeutua siihen, että tiedät varmana mitä muut kentällisestä tekee.
Edelleen, pystysuunnankiekolla voi voittaa, mutta tällöin pitää materiaalin kyllä olla niin kiekkotaitavaa, että syötöt, ne pitkät, napsuu lapoihin Ja että se jolle se syöttö tulee, osaa sen vaikeimmista kulmista tullessa (takaviistosta) vastaanottaa.
Eurooppalaisessa kaukalossa viä pitää huomioida, että kenttätasapainoa vaan yksinkertaisesti on oltava, tai Lukon tapaset joukkueet tekee tilaa poikittaissyötöllä ja kas kun ollaan myöhässä. MV merkitys korostuu, ja Dosty NHL tason kassarina teki tämän myös näkyväksi.
Yhtäkaikki, siinä mielessä mielenkiintoinen kausi, että Ilves valitsi pelitavallisesti aika poikkeavan tien, sillä viimeksi kun aktiivisesti pystyyn pelaava joukkue on Liigassa ollut, perustui JYP pystyyn pelaaminen laitureiden vahvaan kamppailupelaamiseen, asiaan jossa meillä ei ollut eväitä edes alkuun. Joten vaihtoehto oli vain päästä maalintekotilanteeseen tuoreena ja heti. Jos se ei onnistunut, oltiin pulassa. Ja kun muut huomasivat tämän, nostivat ne karvausta KooKoo tapaan ylös, eikä edes avauspelaamista enää saatu toimimaan.
Jos ja kun se Konna tulee rosteriin, toivon todella, että taitoa keskellä aletaan oikeasti hyödytään. Mitä se tarkoittaa valmennuksen osalta, on mielenkiintoine kysymys. Ojanen ja Ojasen asema?
Siirrän tämän nyt paremmin sopivaan ketjuun.
Ojanen sanoi haastattelussa, että pitää Ilveksen pelitapaa tavallaan vain Meidän Pelin yhtenä variaationa, eli silloinhan siinä pitäisi olla vaihtoehtoja muuhunkin, kuin laidan kautta avaamiseen.
Jos ja kun se Konna tulee rosteriin, toivon todella, että taitoa keskellä aletaan oikeasti hyödytään. Mitä se tarkoittaa valmennuksen osalta, on mielenkiintoine kysymys. Ojanen ja Ojasen asema?