Ilveksen pelitapa

[17]

Kysymys kuuluu, kuinka Ilves voi vielä kaataa Lukon kolme kertaa?

Tässä oma ratkaisu.
D) Ei jäähyjä

 

[Stefan]

Ainoa mahdollisuus on mennä näillä konsteilla, joita jalkakynäkin edellä listasi.

Miksei voitaisi mennä muilla konsteilla? Toki jalkakynän listaukset pätevän kuuloisia, mutta mielestäni Lukko tarvitsee armottoman paineen jos meinataan 3 voittoa ottaa putkeen. Tälläistä kärkkäästi paineistavaa peliä Ilves on ajoittain esittänyt myös runkosarjan alussa, joten pelitavan pitäisi olla tuttu vaikka materiaali sen toteutukseen onkin heikompi.

Jokainen jätkä joka on kentällä on ammattilainen ja ehtinyt nähdä jo kuka enemmän ja kuka vähemmän erilaisia pelisysteemejä. Ja uskoisin että kauden allakin joukkuetta on valmisteltu hieman erilaisiin pelitapoihin erilaisia vastustajia vastaan. Tai ainakin näin olisi kuulunut, jottei asiat tule ihan puskista mikäli joudutaan pelitapaa säätämään vastustajakohtaisesti.

Vaikka nyt pelitapaan tehtäisiin radikaaleja muutoksia sellaiseen suuntaan joka ei ole lähikuukausilta tuttu, ei varmasti voida vetää enempää vihkoon kuin nykyisellä pelitavalla. Päinvastoin jos oltaisiin onnekkaita ja se pelitapa A) toimisi Lukkoa vastaan sekä B) pelaajat omaksuisivat edes kohtalaisesti tuon pelitavan lennosta, voitaisiin puhua low risk high reward muutoksesta. Koska mitään riskiä ei enää ole.

 

[T_Kuusisto]

Kysymys kuuluu, kuinka Ilves voi vielä kaataa Lukon kolme kertaa?

Tässä oma ratkaisu.
A) Mäkiniemi torjuu kaiken
B) Viisikko pelaa tiiviisti ja iskee vastaan
C) Ei päästetä Lukkoa ylivoimahyökkäyksiin
D) Ei jäähyjä
F) Tehdään itse omista harvoista paikoista maali
G) Lyhyet vaihdot ja runsaasti pelikatkoja.

Muuten samaa mieltä, paitsi että en ole huolissani tässä vaiheessa ylivoimahyökkäyksistä.

Koska nyt on pakko voittaa, ja passiivinen peli ei ole toiminut, yrittäisin rohkeampaa karvauspeliä ja hyökkäämistä neljällä. Jos mennään päästä päähän, ehkä meillä on mahdollisuus saada riistoja keskialueella ja nopeita kääntöjä. Mäkiniemikin on sillä tasolla, että ei horju muutamasta ylivoimahyökkäyksestä.

 

[jalkakynä]

Muuten samaa mieltä, paitsi että en ole huolissani tässä vaiheessa ylivoimahyökkäyksistä.

Koska nyt on pakko voittaa, ja passiivinen peli ei ole toiminut, yrittäisin rohkeampaa karvauspeliä ja hyökkäämistä neljällä. Jos mennään päästä päähän, ehkä meillä on mahdollisuus saada riistoja keskialueella ja nopeita kääntöjä. Mäkiniemikin on sillä tasolla, että ei horju muutamasta ylivoimahyökkäyksestä.

Noh toinen tapa on sitten tehdä Juhani Tammiset ja 60 minuutin valtava paine, mutta meidän pelaajilla ei papu riitä. Ja pelaajien taitotaso ei riitä toteuttamaan aktiivista luistelevaa koohotuskiekkoa. Yksikin väärä karvaus ja Lukko puhkoo Ilveksen hajanaisen viisikon viiteen osaan.

Vain huonoja vaihtoehtoja tarjolla.

 

[Luchs]

Joku peräänkuulutti tuossa aiemmin Ilvekseltä 'liikettä'. Kyllä pääsarjatasolla jokainen suorittaja sen neljäkymppiä saa tauluun, mutta mitä sillä liikkeellä on tässä peliymmärryksessä ja lamaantuneessa tahtotilassa voitettavissa, tai mitä Ilves sillä on voittanut?
Kerron sen Teille, vaikka jokainen Telian asiakas on sen omin silmin nähnyt: epärytmissä ja vuorotellen Lukon pelinrakentajaa kohtaan sujahtelevia näennäishäiritsijöitä, jotka pelaavat itsensä systemaattisesti ulos tilanteesta.
Jos Lukon pakki tällaisen ihmisohjuksen nähdessään silloin tällöin joutuu suorittamaan paniikkipassin, menee kiekko joka tapauksessa omille, koska Ilveksen puolelta ei oltu sovittu porrastaako kukaan tätä väsähtänyttä häirintää vai pidetäänkö edelleen ryhmäkokousta omalla puolustusalueella.

Tämä on vain hyökkäys- ja keskialueen puolustuspelin tai ohjauspelin ongelma kuinka vaan halutaan sofistikoidusti saivarrella, mutta siellä omassa päässä ne vaikeudet vasta alkavat kun Ilveksen pelaajista muodostettu agilityrata on loppuun kuljettu. Lauma hysteerisiä, alistuneita pikkupoikia yrittää muka taklata ja riistää kiekkoa, pelottavalta ja niinkin kovalta 'Bad Ass'-porukalta kuin Lukko.
Jäsen Stefan kuvasi osuvasti Ilveksen fyysisyyttä maalinedustalla, joka kuvaa koko joukkueen kollektiivista arkailevaa lamaa koko muussa kenttäpelissä.

Vaikea on antaa tuolle poppoolle minkäänlaista ohjetta vaikka olisi kaikki diplomit haalinut varalasta ja vierumäeltä, ehkä sitten se korkealta karvaaminen neljällä miehellä, aitioon happiviikset ja lopussa lasketaan haavoittuneet.

 

[tynamo]

Yleisesti en jaksa alkaa ottamaan enää tässä vaiheessa kantaa Ilveksen pelitapaan tällä kaudella, koska sen päättyminen on kovin lähellä.

Lukkoa vastaan on esitetty pelokasta peruuttelua ja sen olisi nyt muututtava. Kautta on todennäköisesti yksi peli jäljellä. Heti alusta asti kova paine ylhäältä ja koitetaan rikkoa Lukon rauhallisia lähtöjä ja viisikon kokoamisia. Taklauksia pitää ajaa vaikka pienellä riskillä alkuun, jotta saadaan pelihuumoria Lukolta alas ja heidän pakkinsa varpailleen. Kun kaksi ottelua on puhalleltu muniin, olisi nyt aika nähdä kovutta ja ilkeyttä.

 

[El Reino]

Joukkuehan on rakennettu väärin oikeastaan kaikkiin pelitapavariaatioihin Lukkoa vastaan, kun jäädään auttamatta jälkeen jokaisella osa-alueella materiaalin puolesta. Miehon ja Nallin tipahtaminen pois kokoonpanosta tekevät tästä vielä vaikeampaa.

 

[Ipa72]

Pelitapa taitaa olla nyt: kaikki kynnellekykenevät laariin ja tehkää mitä pystytte -edes sen verran.

 

[UglyHouse]

Nyt kun karvausta on vähennetty näyttäisi että syvän keskialueen trap on vakiintunut kahdessa viime ottelussa pelitavaksi. Ainahan pitäisi olla syy miksi luovutetaan pelinhallinta joukkueelle joka elää kiekosta. Ei Ilveksen pelaajisto niin kädetön ole etteikö vaihtoehtoja olisi. Lukko saa suurimman osan ajasta marssia suoraan punaviivalle jonka jälkeen oikeastaan todella helposti tuo kiekon hyökkäysalueelle tai laittaa päätykiekon johon yleensä ehtii itse ensimmäisenä. Tämä ei ole systeemi jota on koko kausi juurrutettu pelaajien selkäytimeen, vaan pelitapa joka näyttää olevan myrkkyä meille itsellemme. Katsoessani otteluita silmäni itkee verta näkiessäni tämän tavan, kysyisin miksi tämä tapa eikä joku muu?

Oman alueen puolustuksesta muutama ärsyttävin. Kyllä meidän pelaajien pitäisi aktiivisemmin mennä hakemaan kiekkoa tilanteissa jossa on todennäköistä voittaa kaksinkamppailu. Eikä meidän viisikot ja neliöt voi vetäytyä noin lähelle maalia ja päästää vastustajaa vapaasti marssimaan b-pisteelle. Ollaan liian passiivisia ja jätetään ylivoimavastaiskujen uhka käytännössä kokonaan pois.

Nopeat hyökkäyksen käynnistykset on näköjään jätetty pois lähes kokonaan ja poltettu nopeiden tahtien sävelkirjat. Kyllä meidän täytyisi edelleen iskeä aktiivisemmin nopeita vastahyökkäyksiä. Ja sillon kun otetaan viivelähtöjä vois sen 100% ajasta tapahtuvan Maccellille alas jätön jättää pois, koska oli selkeästi skoutattu ja muutaman kerran lukon kärkikarvaus meinas iskeä siihen vaarallisesti.

Jos Järventie tai joku muu toistuvasti välttelee laitaan menoja taklauksen pelossa ja tämän seurauksena luovuttaa kiekon suosilla vastustajalle pitäisi poffi maailmassa heittää heti vilttiin. Tämmöselle mentaliteetille tässä vaiheessa kevättä ei pitäisi olla mitään sijaa. Loukkaantumisista huolimatta.

Omalla alueella Ilves näyttää todella hitaalta, vastustaja ehtii ensin lähes kaikkiin irtokiekkoihin. Seurauksena pitkät puolustusalueen rallit ja sen myötä olematon hyökkäyspeli nääntyneellä viisikolla. Kirsikkana kakun päällä huonolaatuiset purkukiekot, jotka päätyvät vastustajalle ennen sinistä tai jos menevät sinisen yli on seurauksena usein pitkäkiekko. Ei ihme jos hyökkäyspeli jää vajaaksi. Helppo huudella ja viisastella täältä kotisohvalta.

 

[Poissafoorumilta]

Peli taktisiin asioihin en jaksa pureutua enempään vaan haluan nostaa muutaman muun asian esille.

Ilves halusi olla nopea joukkue. Pelaajia mainostettiin nopeina luistelijoina. Ikävä kyllä, jäimme useassa ottelussa jopa JyPin veteraaneille jälkeen... Ei pelaajien luistelu nopeus merkitse loppuviimein yhtään mitää. Pelinopeus koostuu kiekon liikuttelusta. Sitä ei ollut.

Menestyneissä joukkueissa on ollut selvä teema. Todellinen ykkösketju ja todellinen työmyyrä 4 ketju. Näitä ei löytynyt. Löytyi 4 tasaista ketjua. Olisiko Koskelan aika miettiä menestyneiden joukkueiden koostumuksia?

Voimmeko ”potentiaalilla” saavuttaa yhtään mitää? Emme. Pelaajat lähtevät joukkueestamme heti, kun potentiaalin on lunastanut. Tai pahimmassa tapauksessa sitä saavuttamatta.

Oman pelaajauran yksi hienoimpia asioita oli seurata kokeneita pelaajia ja heidän panostaan kentällä ja sen ulkopuolella. Täällä paljon nähdään uhkana ikä, mutta omasta kokemuksesta olen sitä mieltä, että sitä tarvitaan. Tälläinen Junnu lauma ei tule koskaan menestymään, ei koskaa.

 

[SearchAndDestroy]

Ilveksen pelitapa tälle kaudelle oli epäonnistunut. Siitä ei ole enää mitään epäselvyyttä.

Salon aikana pelitapa oli Ilveksen kulmakivi. Sitä marinoi monta ns. hyvää pelaajaa, maaginen maalivahti ja myös sakki ns. keskikertaisia pelureita. Kuitenkin tarpeeksi "hyviä" pelaajia siihen pelitapaan. Sitten Salo lähti ja tilalle tuli ketä tuli ja sen jälkeen pelitapa muuttui paljon ja sellaiseksi, joka ei ole koko joukkuetta tukeva pelitapa. Ja samalla valittiin (mitä hölmöintä touhua) siis pelitapa, jonka vastustaja voi miltei leikiten pistää päreiksi.

Alkukauden pystyynpelaamisessa Ilveksen pelasti pitkälti yksittäiset huiput ja tietenkin Dostal. Silloin vielä myös muu joukkue tai siis pelaajisto sai tukea vielä kohtalaisesti vastustajiin verrattuna toimivasta pelitavasta ja ympärillä pelaavien pelaajien onnistumisista ja siis tietynlaisesta välttävästä yhteispelistä. Ja tuossa vaiheessa muiden joukkueiden pelitavat ja etenkin toteutus ei ole koskaan vielä parhaimmillaan. Tai Ilveksellä se taisi olla, mutta se ei enää riittänyt pitemmän päälle.

Ja voidaan epäillä, että vaikka Ilveksellä olikin eeppinen tuloskolmikko Ruotsalainen-Välimäki-Dostal, niin tokkopa sillä olisi pärjännyt maaliin asti. Ilveksen pelitaparakenteelliset ongelmat ja oikeastaan laiminlyönnit olisivat varmastikin tulleet liiaksi esille viimeistään suunnilleen tässä vaiheessa, kun Ilves nyt tippui lukkoa vastaan tai heti kohta sen jälkeen.

Armottoman kovassa taktisessa sarjassa ei pärjätä valmiiksi muille etua antavalla pelitavalla. Jos ei voida luoda selvästi muita parempaa (onko edes mahdollista ?), niin silloin pitää nöyrästi luoda vähintäänkin ankaran toisteinen, rakenteellisesti vahva ja pelaajia "vain" taloudellista kuluttava kiekollinen pelitapa, millä ollaan vähintäänkin tasaväkisiä. Sen päälle sitten sellaisia huippupelaajia, jotka lopulta ratkaisevat voitot pelitavan tukemina.

On typerää puskea alivoimaisena yksittäisiä hyökkäyksiä. Tai kääntää niin, että vain muutama pelaaja kerkeää hyökkäykseen. Ja kiekon menetyksen jälkeen sitten olla repaleisesti levillään pitkin koko kaukaloa. Tärkeintä on itse pitää kiekkoa tiiviillä viisikolla, eli ns. tv-kuviin koko viisikolla mahtuen (sama koskien puolustuspeliä) ja aina reagoida pelitilanteisiin opetettujen mallien mukaisesti. Jokaiseen tilanteeseen pitää olla valmis sapluuna. Ja kiekkoa pitää myös palautella. Silloin se kiekko pysyy itsellä. Sitä perkele ei pidä luovuttaa hölmöllä pelaamisella !

Pelitapaa pitää tietetenkin osata harjoitella. Valmentajien pitää osata myös siis jalkauttaa pelitapa. Ehkä nykyvalmennus ei osaa jalkauttaa sitä pelitapaa, millä olisi oikeasti teoreettisest mahdollisuudet pärjätä.

Joka tapauksessa, kun pelitapa on kunnossa ja se vastaa pelattavan sarjoan vaatimustasoa ja siinä on sen katon päällä tarpeelliset huiput, niin myös ns. keskinkertaisemmat ja tai potentiaaliset pelaajat nousevat tarvittavalle tasolle. Eli tämä asia, kun pelitapa tukee pelaajia ja myös toisinpäin.

Ja toki on pelaajia, joilla on kovia meriittejä ja pistemääriä, mutta yleensä ns. yksin he eivät nosta heikkoa pelitapajoukkuetta menestykseen. Edes Kontiola ei nostaisi sitä Ilvestä ylös, joka pelaa kuten tällä kaudella. Ja samalla Kontiola sukeltanee myös ihan itse.

On oikeastaan turha dissata vaikkapa jotain kohtuu nimekkäitä pelaajia silloin, kun he jäävät ilman pelitavan tukea. Monen kovankin pelaajan kyvyt, itse pelaaminen ja siten tuloksen tekeminen jäävät kyllä heikon pelitavan jalkoihin.

Yksittäisten hankintojen pohtiminen on aika turhapäivästä lätinää, kun pelitapa on surkea. Toki pohdinta voi olla jännitävää fiilistelyä, mutta yksittäiset pelaajat eivät tuo menestystä. Ja kun moititaan joukkuetta tahdottomaksi ja löysäasenteiseksi, niin se on vain suoraan seurasta sellaisesta pelitavasta millä ei pärjätä. Ei pärjätä, vaikka jopa pelaajatkin luottaisivat siihen hullumaisesti.

 

[Yohan]

Siirrän tämän nyt paremmin sopivaan ketjuun.

Ojanen sanoi haastattelussa, että pitää Ilveksen pelitapaa tavallaan vain Meidän Pelin yhtenä variaationa, eli silloinhan siinä pitäisi olla vaihtoehtoja muuhunkin, kuin laidan kautta avaamiseen. Mieleen nousee siis seuraavat vaihtoehdot:

A) Joko pelitapaa ei olla jostain syystä pystytty opettamaan tai sitä ei ole saatu toteutettua kentällä. (Lue: kokoonpanomuutokset ja/tai epäonnistuneet hankinnat ja paikkaajat, sekä liian köykäinen keskikaista)

B) Ojanen on täysin pihalla pelitapa-asioista ja sen opettamisesta ja täytyy erottaa tältä seisomalta.

C) Tai se ehdottomasti todennäköisin, Ojanen on Mikin ja Tukka-Jukan lähettämä myyrä tässä paikallisjoukkueiden välisessä kylmässä sodassa ja kikkailee minkä kerkiää sekoittaakseen asiat.

 

[Brooks]

Vaikka Marko Ojanen väittikin, että Ilveksen pelitapa oli vain yksi Meidän pelin variaatio, tämä ei pidä paikkaansa. Puhutaan nyt siis siitä pystysuunnan NHL-kiekosta, jota Ilveksen valmennus kuvitteli pelaavansa, kun puhuttiin bändistä, joka "ei soita hitaita."

Erot pystysuunnan kiekon ja Meidän pelin välillä eivät liity pelinopeuteen, vastahyökkäyksiin tai nopeisiin hyökkäyksiin lähtöihin.

Oleelliset erot: pystysuunnan kiekossa kiekollinen pelaaja tekee ratkaisun ja kiekottomat pelaajat reagoivat kiekollisen pelaajan liikkeisiin, kun taas Meidän pelissä viisikolla on selkeät raamit ja mallit, joiden puitteissa pelaajat toimivat. Pystysuunnan kiekossa voitetaan tilaa eteenpäin, muttei luoda sitä. Meidän peliin kuuluvat molemmat elementit. Pystysuunnan kiekossa peliä ei rytmitetä eikä pelin virtausta kontrolloida.

Tarinankertoja on tämän kauden aikana selittänyt pystysuunnan kiekon sisältöä. Sanottakoon tässä, että tavoitteena on jatkuva liike. Kun puolustaja nostaa kiekon jalalla paineen alta pois, vähintään kolme ja mieluiten neljä pelaajaa on jo polkemassa kohti vastustajan päätyä. Tällöin puolustajalla on peräti neljä mahdollista syöttösuntaa, mikä vaikeuttaa vastustajan mahdollisuuksia merkata pelaajat. Hyökkäys suunnataan kohti maalia ja mahdolliset irtokiekotkin pyritään pelaamaan nopeasti maalin eteen joko syöttämällä tai haastamalla. Jos vastustaja pääsee vastahyökkäykseen, luistellaan nopeasti takakarvaamaan ja kiekonriiston jälkeen lähdetään taas kohti maalia. Omalla alueella yritetään voittaa kiekko mahdollisimman nopeasti, jotta päästäisiin tuorein jaloin iskemään vastaan. Tämä jatkuu vaihdosta toiseen niin, että kentälle syntyy tavallaan jatkuvasti pyörivä hyrrä.

Otan vastapainoksi kaksi esimerkkiä Meidän pelistä.

Olen jo pitkään kirjoittanut, että seuraava suuri pelitavallinen murros tulee olemaan se, kun joku valmentaja siirtää jalkapallosta tutun "positional playn" jäälle. Manner ja Pennanen ovat jo tuoneet elementtejä jalkapallosta, kuten kolmiopelit, lyhytsyöttöpelin, tilan luomisen ja repivän hyökkääjän. Tällä hetkellä lähimpänä "positional playta" on kuitenkin Lukko. Virta ei käytä ylijuoksuja, koska haluaa säilyttää kenttätasapainon. Tämä on Virran mielestä tärkeää, jotta viisikko pääsisi optimaalisesta asemasta puolustusmoodiin. Lukko pyrkii etenemään omasta päädystä lähtien lyhyillä syötöillä. Tällöin kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että Lukko pyrkii hyökkäämään asemallisten etujen kautta. Liikkeellään pelaajat yrittävät luoda jatkuvaa uhkaa vastustajan väleihin ja selustaan. Eli kyse on samankaltaisesta tilan tunnistamisesta ja luomisesta kuin modernissa jalkapallossa. Viisikkopelin rakenteessa on selkeät roolit ja periaatteet. Kaikki tapahtuu mahdollisimman kovalla intensiteetillä.

Otetaan toiseksi esimerkiksi Olli Salon pelikirja viime kaudelta. Ilveksen peli perustui suoriin hyökkäyksiin ja nopeaan syöttelyyn. Ilves ei kuitenkaan puskenut tai pakottanut peliä, vaan malttoi myös tarpeen tullen rytmittää kiekollista peliään. Sikäli Ilves muistutti tämän päivän Lukkoa, että vaikka pelin avaamisessa olisi käytettykin hidasta rytmiä, Ilves pyrki senkin aikana syöttelemään vikkelästi ja luistelemaan intensiivisesti. Ilves loi aikaa ja tilaa itselleen sekä liikutti syötöillään ja liikkeellään vastustajaa. Samalla Ilveksen pelinopeus pysyi korkeana. Meidän pelin ydinperiaate eli lähituki oli kunniassaan. Syöttöketjuja pyrittiin luomaan niin, että kiekollisella olisi aina vähintään yksi ja mieluiten kaksi vaihtoehtoa. Omalle alueelle valuneista kiekoista käynnistettiin usein hyökkäys ylemmällä viivelähdöllä. Hyökkäyksissä viisikon piti olla tiivis ja ensisijaisesti pyrittiin hyökkäämään tasavoimaisena. Kiekonmenetyksen tai laukauksen jälkeen viisikko oli valmiina tiivis, kun piti alkaa paineistaa vastustajaa. Meidän pelin tapaan viisikon piti myös tunnistaa se, milloin paineistaa ylhäältä ja milloin asettautua keskialueen ohjauspeliin. Omalla alueella Ilves pelasi yksinkertaista, mutta toimivaa hybridiä, jossa alakolmio pelasi miesvartiointia.

 

[Soho]

Vaikka Marko Ojanen väittikin, että Ilveksen pelitapa oli vain yksi Meidän pelin variaatio, tämä ei pidä paikkaansa. Puhutaan nyt siis siitä pystysuunnan NHL-kiekosta, jota Ilveksen valmennus kuvitteli pelaavansa, kun puhuttiin bändistä, joka "ei soita hitaita."

Erot pystysuunnan kiekon ja Meidän pelin välillä eivät liity pelinopeuteen, vastahyökkäyksiin tai nopeisiin hyökkäyksiin lähtöihin.

Oleelliset erot: pystysuunnan kiekossa kiekollinen pelaaja tekee ratkaisun ja kiekottomat pelaajat reagoivat kiekollisen pelaajan liikkeisiin, kun taas Meidän pelissä viisikolla on selkeät raamit ja mallit, joiden puitteissa pelaajat toimivat. Pystysuunnan kiekossa voitetaan tilaa eteenpäin, muttei luoda sitä. Meidän peliin kuuluvat molemmat elementit. Pystysuunnan kiekossa peliä ei rytmitetä eikä pelin virtausta kontrolloida.

Tarinankertoja on tämän kauden aikana selittänyt pystysuunnan kiekon sisältöä. Sanottakoon tässä, että tavoitteena on jatkuva liike. Kun puolustaja nostaa kiekon jalalla paineen alta pois, vähintään kolme ja mieluiten neljä pelaajaa on jo polkemassa kohti vastustajan päätyä. Tällöin puolustajalla on peräti neljä mahdollista syöttösuntaa, mikä vaikeuttaa vastustajan mahdollisuuksia merkata pelaajat. Hyökkäys suunnataan kohti maalia ja mahdolliset irtokiekotkin pyritään pelaamaan nopeasti maalin eteen joko syöttämällä tai haastamalla. Jos vastustaja pääsee vastahyökkäykseen, luistellaan nopeasti takakarvaamaan ja kiekonriiston jälkeen lähdetään taas kohti maalia. Omalla alueella yritetään voittaa kiekko mahdollisimman nopeasti, jotta päästäisiin tuorein jaloin iskemään vastaan. Tämä jatkuu vaihdosta toiseen niin, että kentälle syntyy tavallaan jatkuvasti pyörivä hyrrä.

Otan vastapainoksi kaksi esimerkkiä Meidän pelistä.

Olen jo pitkään kirjoittanut, että seuraava suuri pelitavallinen murros tulee olemaan se, kun joku valmentaja siirtää jalkapallosta tutun "positional playn" jäälle. Manner ja Pennanen ovat jo tuoneet elementtejä jalkapallosta, kuten kolmiopelit, lyhytsyöttöpelin, tilan luomisen ja repivän hyökkääjän. Tällä hetkellä lähimpänä "positional playta" on kuitenkin Lukko. Virta ei käytä ylijuoksuja, koska haluaa säilyttää kenttätasapainon. Tämä on Virran mielestä tärkeää, jotta viisikko pääsisi optimaalisesta asemasta puolustusmoodiin. Lukko pyrkii etenemään omasta päädystä lähtien lyhyillä syötöillä. Tällöin kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että Lukko pyrkii hyökkäämään asemallisten etujen kautta. Liikkeellään pelaajat yrittävät luoda jatkuvaa uhkaa vastustajan väleihin ja selustaan. Eli kyse on samankaltaisesta tilan tunnistamisesta ja luomisesta kuin modernissa jalkapallossa. Viisikkopelin rakenteessa on selkeät roolit ja periaatteet. Kaikki tapahtuu mahdollisimman kovalla intensiteetillä.

Otetaan toiseksi esimerkiksi Olli Salon pelikirja viime kaudelta. Ilveksen peli perustui suoriin hyökkäyksiin ja nopeaan syöttelyyn. Ilves ei kuitenkaan puskenut tai pakottanut peliä, vaan malttoi myös tarpeen tullen rytmittää kiekollista peliään. Sikäli Ilves muistutti tämän päivän Lukkoa, että vaikka pelin avaamisessa olisi käytettykin hidasta rytmiä, Ilves pyrki senkin aikana syöttelemään vikkelästi ja luistelemaan intensiivisesti. Ilves loi aikaa ja tilaa itselleen sekä liikutti syötöillään ja liikkeellään vastustajaa. Samalla Ilveksen pelinopeus pysyi korkeana. Meidän pelin ydinperiaate eli lähituki oli kunniassaan. Syöttöketjuja pyrittiin luomaan niin, että kiekollisella olisi aina vähintään yksi ja mieluiten kaksi vaihtoehtoa. Omalle alueelle valuneista kiekoista käynnistettiin usein hyökkäys ylemmällä viivelähdöllä. Hyökkäyksissä viisikon piti olla tiivis ja ensisijaisesti pyrittiin hyökkäämään tasavoimaisena. Kiekonmenetyksen tai laukauksen jälkeen viisikko oli valmiina tiivis, kun piti alkaa paineistaa vastustajaa. Meidän pelin tapaan viisikon piti myös tunnistaa se, milloin paineistaa ylhäältä ja milloin asettautua keskialueen ohjauspeliin. Omalla alueella Ilves pelasi yksinkertaista, mutta toimivaa hybridiä, jossa alakolmio pelasi miesvartiointia.

Tiivistettynä tämä erinomainen viesti - Olli Saloa on ihan pavemaijasmaisen iso Ikävä.

 

[Tarinankertoja]

.. ja siis, lisäyksenä @Brooks :n hyvään analyysiin, Meidän Pelin yksi vahvuus on siinä, että sen toisteisuus luo.. toisteisuutta. Eli samankaltaisia tilanteita jokaisessa pelissä, joista voi oppia virheellisiä reagointeja ja huonosti toimivia valintoja ja sitä kautta oppia seuraavaa kertaa varten. Näin myös pelaajat kehittyy pelitavassa paremmiksi.


Nopea pystysuunta on sitten taas valmiiden pelitaitavien pelaajien peliä, ehkä sitä NHL:n ihannoimaa yksilön taitoon ja valintoihin perustuvaa "luomukiekkoa" (ää on myös kulttuurisidonnainen juttu, se kannattaa muistaa, yksilön merkitystä korostetaan pohjosamerikkalaisessa yhteiskunnassa aika eri tavalla kuin euroopassa, saati pohjoismaissa).

Enive, se ei enää oikeastaan opeta paljoa, tai ehkä maalintekoa, koska maalintekotilanteita järjestäytymätöntä puolustusta vastaan syntyy enemmän, mutta siinnäkin oppiminen ei tapahdu enää taitotasolla, vaan ratkaisunvalinnan tasolla sekä maalivahtien liikkeen tunnistamisen tasolla. Sen lisäksi, että pystysuunnankiekon pitkät syötöt vaativat pelaajilta aika paljon taitoa, se vaatii myös taktista pelinäkemystä yksilöltä, kun et voi tukeutua siihen, että tiedät varmana mitä muut kentällisestä tekee.


Edelleen, pystysuunnankiekolla voi voittaa, mutta tällöin pitää materiaalin kyllä olla niin kiekkotaitavaa, että syötöt, ne pitkät, napsuu lapoihin Ja että se jolle se syöttö tulee, osaa sen vaikeimmista kulmista tullessa (takaviistosta) vastaanottaa.

Eurooppalaisessa kaukalossa viä pitää huomioida, että kenttätasapainoa vaan yksinkertaisesti on oltava, tai Lukon tapaset joukkueet tekee tilaa poikittaissyötöllä ja kas kun ollaan myöhässä. MV merkitys korostuu, ja Dosty NHL tason kassarina teki tämän myös näkyväksi.


Yhtäkaikki, siinä mielessä mielenkiintoinen kausi, että Ilves valitsi pelitavallisesti aika poikkeavan tien, sillä viimeksi kun aktiivisesti pystyyn pelaava joukkue on Liigassa ollut, perustui JYP pystyyn pelaaminen laitureiden vahvaan kamppailupelaamiseen, asiaan jossa meillä ei ollut eväitä edes alkuun. Joten vaihtoehto oli vain päästä maalintekotilanteeseen tuoreena ja heti. Jos se ei onnistunut, oltiin pulassa. Ja kun muut huomasivat tämän, nostivat ne karvausta KooKoo tapaan ylös, eikä edes avauspelaamista enää saatu toimimaan.



Jos ja kun se Konna tulee rosteriin, toivon todella, että taitoa keskellä aletaan oikeasti hyödytään. Mitä se tarkoittaa valmennuksen osalta, on mielenkiintoine kysymys. Ojanen ja Ojasen asema?

 

[Yohan]

Juu kyllä nämä pelitapaselostukset ja -analyysit täällä on moneen kertaan olleet ja luettu, ihmettelen vaan Ojasen puheita. Onko kaveri tosiaan niin pihalla? Mikäli on, niin asemaansa on harkittava tarkkaan.

Tämä "bändi ei soita hitaita" - heittohan on ilmeisesti alkanut elämään omaa elämäänsä. Myrrä korjasi, mitä haastattelussa todella sanoi/tarkoitti, en vaan saanut kaivettua/löytänyt kyseistä pätkää mistään.

Mielestäni, kun pelitapaa lähdettiin varioimaan - mitä odotinkin alkukaudesta - toteutus epäonnistui suurelta osin täysin riittämättömän/puolikuntoisen keskikaistan myötä. Myös laadukkaiden kiekkollisten pakkien puute oli ongelma.

 

[Brooks]

Mielestäni, kun pelitapaa lähdettiin varioimaan - mitä odotinkin alkukaudesta - toteutus epäonnistui suurelta osin täysin riittämättömän/puolikuntoisen keskikaistan myötä. Myös laadukkaiden kiekkollisten pakkien puute oli ongelma.

Näiden lisäksi osittain myös siksi, että vaikka Meidän peli on nykyään suomalaisten pelaajien genomissa, ei sitä pystytä opettamaan ja jalostamaan lennosta sille tasolle, mitä tämän päivän Liigassa vaaditaan. Kivi peluutti Meidän peliä reilut kolme kautta, mutta silti pelaaminen tahtoi kaatua siihen, että suorittaminen ei ollut pienintäkin yksityiskohtaa myöten riittävän hiottua.

Eurooppalaisessa kaukalossa viä pitää huomioida, että kenttätasapainoa vaan yksinkertaisesti on oltava, tai Lukon tapaset joukkueet tekee tilaa poikittaissyötöllä ja kas kun ollaan myöhässä.

Tässä on hyvä pontti. Pystysuunnan kiekkoon kuuluu, että ylimiehitetään paineellinen puoli voimakkaasti. Se jättää tilaa toiselle puolelle.

 

[Soho]

.. ja siis, lisäyksenä @Brooks :n hyvään analyysiin, Meidän Pelin yksi vahvuus on siinä, että sen toisteisuus luo.. toisteisuutta. Eli samankaltaisia tilanteita jokaisessa pelissä, joista voi oppia virheellisiä reagointeja ja huonosti toimivia valintoja ja sitä kautta oppia seuraavaa kertaa varten. Näin myös pelaajat kehittyy pelitavassa paremmiksi.


Nopea pystysuunta on sitten taas valmiiden pelitaitavien pelaajien peliä, ehkä sitä NHL:n ihannoimaa yksilön taitoon ja valintoihin perustuvaa "luomukiekkoa" (ää on myös kulttuurisidonnainen juttu, se kannattaa muistaa, yksilön merkitystä korostetaan pohjosamerikkalaisessa yhteiskunnassa aika eri tavalla kuin euroopassa, saati pohjoismaissa).

Enive, se ei enää oikeastaan opeta paljoa, tai ehkä maalintekoa, koska maalintekotilanteita järjestäytymätöntä puolustusta vastaan syntyy enemmän, mutta siinnäkin oppiminen ei tapahdu enää taitotasolla, vaan ratkaisunvalinnan tasolla sekä maalivahtien liikkeen tunnistamisen tasolla. Sen lisäksi, että pystysuunnankiekon pitkät syötöt vaativat pelaajilta aika paljon taitoa, se vaatii myös taktista pelinäkemystä yksilöltä, kun et voi tukeutua siihen, että tiedät varmana mitä muut kentällisestä tekee.


Edelleen, pystysuunnankiekolla voi voittaa, mutta tällöin pitää materiaalin kyllä olla niin kiekkotaitavaa, että syötöt, ne pitkät, napsuu lapoihin Ja että se jolle se syöttö tulee, osaa sen vaikeimmista kulmista tullessa (takaviistosta) vastaanottaa.

Eurooppalaisessa kaukalossa viä pitää huomioida, että kenttätasapainoa vaan yksinkertaisesti on oltava, tai Lukon tapaset joukkueet tekee tilaa poikittaissyötöllä ja kas kun ollaan myöhässä. MV merkitys korostuu, ja Dosty NHL tason kassarina teki tämän myös näkyväksi.


Yhtäkaikki, siinä mielessä mielenkiintoinen kausi, että Ilves valitsi pelitavallisesti aika poikkeavan tien, sillä viimeksi kun aktiivisesti pystyyn pelaava joukkue on Liigassa ollut, perustui JYP pystyyn pelaaminen laitureiden vahvaan kamppailupelaamiseen, asiaan jossa meillä ei ollut eväitä edes alkuun. Joten vaihtoehto oli vain päästä maalintekotilanteeseen tuoreena ja heti. Jos se ei onnistunut, oltiin pulassa. Ja kun muut huomasivat tämän, nostivat ne karvausta KooKoo tapaan ylös, eikä edes avauspelaamista enää saatu toimimaan.



Jos ja kun se Konna tulee rosteriin, toivon todella, että taitoa keskellä aletaan oikeasti hyödytään. Mitä se tarkoittaa valmennuksen osalta, on mielenkiintoine kysymys. Ojanen ja Ojasen asema?

Entäs jos sinne keskikaistalle tulee myös Järvinen? Pienikokoinen, taitava klassinen sena, joka rakastaa kiekkoa.

Ei vaan voida jatkaa tällä sapluunalla. Toivottavasti Jokkekin on hereillä ja pystyy uudistumaan.

 

[Robert ja Nollakulma]

Siirrän tämän nyt paremmin sopivaan ketjuun.

Ojanen sanoi haastattelussa, että pitää Ilveksen pelitapaa tavallaan vain Meidän Pelin yhtenä variaationa, eli silloinhan siinä pitäisi olla vaihtoehtoja muuhunkin, kuin laidan kautta avaamiseen.

Missä haastattelussa Ojanen näin sanoi? Muutama kuukausi sitten pregame lähetyksessä, kun Ekku tästä pelitapa asiasta ja meidän pelistä kysyi, niin Ojasen vastaus oli saman tyylinen, mitä myös Hautamaa korosti omassa haastattelussaan. Eli siis sitä, ettei Meidän peli itsessään ole mikään varsinainen pelitapa, vaan enemmänkin pelitavallinen idealogia tai työkalupaketti (tämä on oma kuvaus) millä painotuksilla, se pelitapa rakennetaan.

Tuohon Ojanen sitten vastasi, että Ilveksen pelitavasta, kyllä löytyy näitä samoja painotuksia, mitä meidän pelin ideologiasta.

Ja mun mielestä tässä ovat kummatkin Ojanen ja Hautamaa siinä mielessä oikeassa, ettei Meidän peli ole itsessään mikään varsinainen pelitapa, vaan Jalosen ja kummpaneiden luoma ajatus niistä meidän kiekon arvoista/painotuksista. Ja mihin arvoihin myös moni valmentaja Liigassa perustaa OMAN pelitapansa. Vai onko joku joskus kuullut kenenkään valmentajan sanovan, että meidän joukkueen pelitapa on Meidän peli?

Jos ja kun se Konna tulee rosteriin, toivon todella, että taitoa keskellä aletaan oikeasti hyödytään. Mitä se tarkoittaa valmennuksen osalta, on mielenkiintoine kysymys. Ojanen ja Ojasen asema?

Tämä on hyvä kysymys (Ojanen). Sinänsä on vain jotenkin kummalista, miten Tapparassa vuosikausia voittavaa kiekkoa nähnyt valmentaja lähtisi Ilveksessä aivan eri suuntaan, mitä Tapparan kiekko on ollut?

Syksyllä olin sitä mieltä, että nähty pelitapa johtui valmennuksen kunnianhimosta (sama kuin Kivi vuotta aiemmin) alkaa pelaamaan nopeaa, energistä pystysuunnan lätkää yhdistettynä kovaan kiekollisen prässiin.

Nyt olen siinä mielessä kääntänyt kelkkani, ettei kyse ollut kunnianhimosta, vaan aidosta ajatuksesta, että tuolle materiaalille parhaiten sopii tuo käytännössä sentteritön (klassisessa mielessä) pelitapa.

Niin kuin Koskelakin totesi, niin tuo osasto meni jo heti alussa pieleen, ja luonnollisesti valmennuksen oli tähän sopeuduttava.

Uskon ja toivon, että Ilves palaa Meidän pelin tärkeisiin teemoihin, eli ehjään viisikon rakenteeseen voimakkaampaan, kiekkokontrolliin ja yms.

Itse isoimpana peikkona en niinkään näe pelitavallisia asioita, vaan nuo henkiset ongelmat joukkueen sisällä. Putsaantuuko pöytä kesän aikana vai jatkuvatko ongelmat?

 

[growl]

Onko tilanne, kuten pessimisti voisi ajatella, ettei tässä ole (taas) kuin huonoja vaihtoehtoja ensi kaudelle?
Joko jatketaan tämän kauden pelitavalla tai vaihdetaan pelitapaa, jota harjoitellessa meneekin seuraava kausi. Samaan aikaan Kilpailijat ovat hinkanneet ja hioneet omaa sapluunaansa useamman kauden.