Ilveksen pelitapa

ifor74

Luottopelaaja
Viestejä
3 651
Mutta ei kai meidän peli ole mikään oikotie onneen? Jos kaikki sitä harrastaa niin Ilveksen johdon olisi kehitettävä "meidä peli vol.2"
On se sitten meidän peliä tai pystysuunnan peliä niin kaikki joukkueet pyrkivät luomaan tilanten jossa ollaa 2vs1 tilan voittamisessa.

Jalkapallon kehityksiä ei voi verrata suoraan jääkiekkoon koska toinen on huomattavasti hitaampi peli. Jos arvoisa Brooks haluaa lajin kehitystä verrata niin koripallosta kannattaa enemmän ottaa oppia.

Ja mikä suuri ero jalkapalloon on että esim. Barca perustaa pelinsä pallon hallintaan ja lyhyt syöttö peliin jossa pallo liikkuu mutta miehet ei joka ei todellakaan sovi 5 vs 5 peliin jääkiekossa jossa pelaajien liike on yksi ratkaiseva tekijä.
 
Viimeksi muokattu:

jalkakynä

Luottopelaaja
Viestejä
1 948
Toivottavasti valmennuksessa kelataan videoita. Toivottavasti niistä tehdään johtopäätöksi. Toivottavasti mietitään, miksi Raipen TPS vie pidemmän korren tällä kaudella...
Summa summarum. Eiköhän palata sen pirttipöydän ääreen ja todetaan, että se koulupoikien luokkaretkikiekko toimi vain ja ainostaan syksyllä 2020. Nyt palataan siihen perinteiseen suomalaiseen kiekkoiluun. Jo tämän asian nostaminen ensi kauden prioriteetiksi numero yksi on minulle merkki paremmasta. Muulla ei ole väliä.
 

SearchAndDestroy

Vakiokokoonpanossa
Viestejä
176
Ensikaudeksi odotan Ilvekseltä pelitapaa, jossa jokainen asia on äärimmäisen kontrolloitua valmennuksen suunnasta. Siis vähintään luokkaa 99%.

Pelitapa-asiat pitää opettaa ja yhtälailla jalkauttaa jään tasolle aivan viimeistä piirtoa myöten. Näissä asioissa ei ole mitään tinkimisen varaa, koska aina on joku toinen joka tekee asiat paremmin. Siis ihan niin kuin salilla käynnissäkin, eli aina on joku sinua vahvempi, etenkin jos jätät yhdekin treenin välistä.

Pelitavan noudattamisen valvontaa ei pidä laiminlyödä, vaan sitä pitää tehdä herkeämättä ja virheet pitää korjata heti. Tietenkin, Ilveksen valmennuksella pitää olla kompetenssi opettaa pelitapa-asiat niin teoriassa ja myös käytännössä. Onko edellämainittuja molempia taitoja Ilveksen valmennuksessa ?

Joka tapauksessa Ilveksen pelitavassa pitää suosia ankaran vahvaa ja täydellistä kiekonpitoa, eli suorastaan totaalista kiekkokontrollia. Kiekkoa pitääkin syötellä konemaisesti lyhyillä etäisyyksillä, jopa korostetun lyhyillä etäisyyksillä, jotta kiekko pidetään aina itsellä. Aidosti tiivis viisikkopeli "mahtuukin" sopivasti vaikka tv-kuviin, kun kentän jokaisella osa-alueella liikutaan nipussa ja samalla viisikon liike ei näin ollen lopu lainkaan, vaan pikemmin se kasvaa kokoajan.

Kiekosta ei luovuta paineetta ikinä koskaan. Vanhan aikaiset "vaihtoon meno" - päätykiekot ovat aivan ehdottomasti pannassa. Hyökkäysten ei pidä milloinkaan lähteä varastamaan alivoimaisina, vaan silloin kiekko (ja pelaajakin) kuuliaisesti palautetaan ainakin alaspäin ja tai alespäin viistosuuntiin sopivasti vapaalle pelaajalle ja tilanteeseen sopiva uusi ylöspäin suuntautuva vauhti sekä viisikon ryhmitys haetaan uusiksi. Pitkät ylöspäin suunnatut syötöt pysähtyneille pelaajille ovat kiellettyjä.

Ilveksen pelitavan eri sapluunoiden tulee tietenkin toimia siten miten pelitilanteet kutsuvat ja vaativat. Silloin kun Ilves ottaa kiekon itsellensä, siis vaikkapa riistää sen itse armotta, niin viimeistään sillä hetkellä pitää tunnistaa tilanne ja toimia sen mukaan. Kulloisessakin pelitilanteessa saavutettu (väli)menestys pitää käyttääkin siis häikäilemättömästi hyväksi opetettujen sapluunoiden raameissa !

Hyökkäysten rytmit ja asetelmat valitaan vallitsevan tilanteen mukaan. Hyökkäysrytmit mukautetaan sillä hetkellä vallitsevaan kaukalotasapainoon ja pelitilanteeseen, eli mm. niin omien ja vastustajien pelaajien sijoittumiseen kaukalossa mukaan valitaan käytetäänkö nopeaa, puolinopeaa vai viivelähtöä. Näin ei koulupoikamaisesti hyökätä siten, että viisikko vain samantein repeää pitkin tilavaa kaukaloa. Viisikon etäisyyksien kasvaminen hyökkäyksessä on myös tulevan puolustustilanteen surma, kun viisikko on jo levällään ja pelaajat valmiiksi väsyneitä, kun etäisyyksiä pyritään kaventamaan silkalla ryntäilyllä.

Hyökkäysalueen puolustamisessa pelataan myös tilanteen mukaan, eikä vanhanaikaisen oloisesti ja jonkin jääkiekkoromanttisen ajatusmallin mukaan pakoteta mitään. Paineistus (ja prässi) tehdään tiettyyn tasaan asti niin korkealta kuin se on tolkullista (ja valmennuksen määräämä) huomioiden kenttätasapaino oman ja vastustajan viisikoiden kesken tai sitten asetutaan kiltisti trappiin, mikäli tilanne sen vaatii.

Luin juuri Petri Matikaisen juttuja valmentamisesta jossainpäin Eurooppaa. Matikainen totesi ehkä osin osuvasti, että Suomessa ei oikein arvosteta kokeneita valmentajia (viittasikohan Olli Jokisen pestiin...), mutta samalla höperehti siihen perään jotain sellaista, että "liiga on aivan liian taktinen" ja "pitäisi antaa enemmän vain mennä". Tuo on aivan uskomatonta, suorastaan ala-arvoista sananhelinää valmentajalta. Kyllä valmentajan pitäisi tuntea valmentajat. Niissä kuten monessa muussakin ammatissa on aina joku, joka tekee asiat tinkimättä ja muita paremmin. Sellaisessa todellisuudessa ei ole tilaa Matikaisen kulahtaneelle "kiekkoromantiikalle". Kotoinen SM-Liiga on todellakin ääritaktinen sarja ja tässä asiassa ei pidä antaa mitään siimaa vastustajille.
 
Viimeksi muokattu:

Robert ja Nollakulma

Luottopelaaja
Viestejä
6 033
Ensikaudeksi odotan Ilvekseltä pelitapaa, jossa jokainen asia on äärimmäisen kontrolloitua valmennuksen suunnasta. Siis vähintään luokkaa 99%.

Pelitapa-asiat pitää opettaa ja yhtälailla jalkauttaa jään tasolle aivan viimeistä piirtoa myöten. Näissä asioissa ei ole mitään tinkimisen varaa, koska aina on joku toinen joka tekee asiat paremmin. Siis ihan niin kuin salilla käynnissäkin, eli aina on joku sinua vahvempi, etenkin jos jätät yhdekin treenin välistä.

Pelitavan noudattamisen valvontaa ei pidä laiminlyödä, vaan sitä pitää tehdä herkeämättä ja virheet pitää korjata heti. Tietenkin, Ilveksen valmennuksella pitää olla kompetenssi opettaa pelitapa-asiat niin teoriassa ja myös käytännössä. Onko edellämainittuja molempia taitoja Ilveksen valmennuksessa ?

Joka tapauksessa Ilveksen pelitavassa pitää suosia ankaran vahvaa ja täydellistä kiekonpitoa, eli suorastaan totaalista kiekkokontrollia. Kiekkoa pitääkin syötellä konemaisesti lyhyillä etäisyyksillä, jopa korostetun lyhyillä etäisyyksillä, jotta kiekko pidetään aina itsellä. Aidosti tiivis viisikkopeli "mahtuukin" sopivasti vaikka tv-kuviin, kun kentän jokaisella osa-alueella liikutaan nipussa ja samalla viisikon liike ei näin ollen lopu lainkaan, vaan pikemmin se kasvaa kokoajan.

Kiekosta ei luovuta paineetta ikinä koskaan. Vanhan aikaiset "vaihtoon meno" - päätykiekot ovat aivan ehdottomasti pannassa. Hyökkäysten ei pidä milloinkaan lähteä varastamaan alivoimaisina, vaan silloin kiekko (ja pelaajakin) kuuliaisesti palautetaan ainakin alaspäin ja tai alespäin viistosuuntiin sopivasti vapaalle pelaajalle ja tilanteeseen sopiva uusi ylöspäin suuntautuva vauhti sekä viisikon ryhmitys haetaan uusiksi. Pitkät ylöspäin suunnatut syötöt pysähtyneille pelaajille ovat kiellettyjä.

Ilveksen pelitavan eri sapluunoiden tulee tietenkin toimia siten miten pelitilanteet kutsuvat ja vaativat. Silloin kun Ilves ottaa kiekon itsellensä, siis vaikkapa riistää sen itse armotta, niin viimeistään sillä hetkellä pitää tunnistaa tilanne ja toimia sen mukaan. Kulloisessakin pelitilanteessa saavutettu (väli)menestys pitää käyttääkin siis häikäilemättömästi hyväksi opetettujen sapluunoiden raameissa !

Hyökkäysten rytmit ja asetelmat valitaan vallitsevan tilanteen mukaan. Hyökkäysrytmit mukautetaan sillä hetkellä vallitsevaan kaukalotasapainoon ja pelitilanteeseen, eli mm. niin omien ja vastustajien pelaajien sijoittumiseen kaukalossa mukaan valitaan käytetäänkö nopeaa, puolinopeaa vai viivelähtöä. Näin ei koulupoikamaisesti hyökätä siten, että viisikko vain samantein repeää pitkin tilavaa kaukaloa. Viisikon etäisyyksien kasvaminen hyökkäyksessä on myös tulevan puolustustilanteen surma, kun viisikko on jo levällään ja pelaajat valmiiksi väsyneitä, kun etäisyyksiä pyritään kaventamaan silkalla ryntäilyllä.

Hyökkäysalueen puolustamisessa pelataan myös tilanteen mukaan, eikä vanhanaikaisen oloisesti ja jonkin jääkiekkoromanttisen ajatusmallin mukaan pakoteta mitään. Paineistus tehdään tiettyyn tasaan asti niin korkealta kuin se on tolkullista huomioiden kenttätasapaino oman ja vastustajan viisikoiden kesken tai sitten asetutaan kiltisti trappiin, mikäli tilanne sen vaatii.

Luin juuri Petri Matikaisen juttuja valmentamisesta jossainpäin Eurooppaa. Matikainen totesi ehkä osin osuvasti, että Suomessa ei oikein arvosteta kokeneita valmentajia (viittasikohan Olli Jokisen pestiin...), mutta samalla höperehti jotain sellaista, että "liiga on aivan liian taktinen" ja "pitäisi antaa enemmän vain mennä". Tuo on aivan uskomatonta, suorastaan ala-arvoisa sananhelinää valmentajalta. Kyllä valmentajan pitäisi tuntea valmentajat. Niissä kuten monessa muussakin ammatissa on aina joku, joka tekee asiat tinkimättä ja muita paremmin. Sellaisessa todellisuudessa ei ole tilaa Matikaisen kulahtaneelle "kiekkoromantiikalle". Liiga on todellakin ääritaktinen sarja ja tässä asiassa ei pidä antaa mitään siimaa vastustajille.

Joo tämähän on klassisen Meidän Pelin filosofia aikalailla sanasta sanaan. Ja eihän siinä olen 2/3 kanssasi täysin samaa mieltä. Tosin tuo teksti on jo hieman vanhahtavaa materiaalia. Tai noh ei ehkä vanhaa, mutta nykyään aika lailla itsestään selvyyksiä jokaisessa ammattilaisessa jääkiekko-organisaatiossa.

Ongelma myös on siinä, että jostain syystä, niin valmentajat kuin pelaajat ovat alkaneet hieman karsastamaan juurikin tuota perinteistä meidän pelin filosofiaa. Luonnollisesti pelaajat, mutta nyt myös valmentajat tuntuvat haluavan enemmän tilaa pelaajien omalle "tulkinnalle" pelistä. Onko tämä sitten oikein vai väärin onkin toinen juttu etenkin sen menestyksen kannalta, mutta tämä ajatus tuntuu olevan nyt vallalla. Puhdas syy tähän voi hyvinkin olla siinä, että lätkäyhteisö kokee pelin muuttuvan liian tiukalla pelitavalla tylsäksi ja jääkiekosta viedään tuolloin sen "sielu".

Ehkä hieman huonona esimerkkinä, mutta esimerkkinä kumminkin otan pesäpallon ja siinä Miesten ja naisten pelin erot. Miesten pesis on katsojalle huipputasolla suoraan sanottuna aika tylsä peli johtuen todella tarkasta pelinjohtamisesta ja pelaajien liiallisesta hyvyydestä. Naisten pelissä taas pelinjohtaminen on varmasti yhtä tarkkaa, mutta niitä virheitä sattuu pelissä paljon enemmän jolloin peli on paljon katsoja ystävällisempää. Mielestäni tämä sama ero näkyy esimerkiksi myös lentopallossa. Niin ja ennen kuin saan tasa-arvo valtuutetut kimppuuni, niin kyse ei ole siitä, että naiset olisivat huonompia vaan fyysiset erot näkyvät näissä lajeissa naisten eduksi.

Mutta takaisin jääkiekkoon. Näkisinkin nykyisin trendin pyrkivän juurikin sekoittamaan nämä kaksi filosofiaa, Meidän pelin ja P-Amerikkalaisen pelityylin. Eli koitetaan löytää se sopiva paketti näiden kahden väliltä, toki ilman niitä P-Amerikan vanhan liiton hölmöyksiä, mitä on jo karsittu pois NHL-kiekossakin.

Yksi hyvä esimerkki filosofisesta muutoksesta liittyy juurikin syöttöpeliin, mistä kirjoitit " "Kiekkoa pitääkin syötellä konemaisesti lyhyillä etäisyyksillä, jopa korostetun lyhyillä etäisyyksillä, jotta kiekko pidetään aina itsellä. Aidosti tiivis viisikkopeli "mahtuukin" sopivasti vaikka tv-kuviin, kun kentän jokaisella osa-alueella liikutaan nipussa". Ensinnäkin olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että syöttöpeli ei Ilveksellä toiminut tällä kaudella sitten yhtään. Peli muistutti välillä (tai usein) aivan liikaa pikajuoksijoiden sählykerhoa, jossa kaikki lähtee heti miljoona pystyyn ja palloa roiskitaan sinne tänne ilman kenenkään kunnollista kontrollia.

MUTTA tätä lyhytsyöttöpelin ajatusta on lähdetty murtamaan jo ihan Pennasenkin toimesta ja nykyään haetaan enemmän variaatioita joissa pelaajilla on optioita pelata kiekkoa lyhyillä ja pitkillä etäisyyksillä. Uskoisin tämän muutoksen takana olevan ajatus siitä, että tuo tiivis viisikko koetaan nykyään hieman "yhden tempun ihmeenä", mikä on helppo puolustaa pois. Siksi on lähdetäänkin ennemmin ajatuksesta, että joukkueella on tiivis kolmikko ja ns levittävät hyökkääjäät, ketkä repivät puolustuslinjaa ja hakevat sitä tyhjää tilaa.

Itse luulenkin, että myös Ilveksen pelitavallinen ajatus on ollut tässä, mutta sen toteutus jäi torsoksi. Ongelma on juurikin siinä, että tuo kaikki yllä on todellakin helpommin sanottu kuin tehty.

MUTTA siihen pääasiaan, eli mitä tulee Ilveksen ensi kaudelle tehdä? Oma vastaus tähän on, että ensimmäinen prioriteetti ja alussa myös ainoa on sitouttaminen. Siitä pelitavasta riippumatta se ei tule toimimaan, jos joukkue ei ole siihen sitoutunut. Ja nykytrendin mukaan tätä ei vain kerrota joukkueelle, vaan se joudutaan "myymään" heille. Miten tuossa myyntityössä sitten onnistutaan, niin tullaan hyvin pitkälti määrittämään Ilveksen pelitavallisen onnistumisen ensi kaudella.
 
Viimeksi muokattu:

SearchAndDestroy

Vakiokokoonpanossa
Viestejä
176
MUTTA tätä lyhytsyöttöpelin ajatusta on lähdetty murtamaan jo ihan Pennasenkin toimesta ja nykyään haetaan enemmän variaatioita joissa pelaajilla on optioita pelata kiekkoa lyhyillä ja pitkillä etäisyyksillä. Uskoisin tämän muutoksen takana olevan ajatus siitä, että tuo tiivis viisikko koetaan nykyään hieman "yhden tempun ihmeenä", mikä on helppo puolustaa pois. Siksi on lähdetäänkin ennemmin ajatuksesta, että joukkueella on tiivis kolmikko ja ns levittävät hyökkäjäät, ketkä repivät puolustuslinjaa ja hakevat sitä tyhjää tilaa.

Itse luulenkin, että myös Ilveksen pelitavallinen ajatus on ollut tässä, mutta ainoa vain sen toteutus jäi torsoksi. Ongelma on juurikin siinä, että tuo kaikki yllä on todellakin helpommin sanottu kuin tehty.

Kiitos "Bob" varsin asiallisesta kommenteista ja hyvistä huomioista. Hienoa, kun edes jotkut vaivautuvat kirjoittamaan aiheesta asiallisesti ja omaavat vielä ilmiselvän tietopääoman aiheestamme.

Olet aivan oikeilla jäljillä, kun tartuit tuohon lyhytsyöttöpeliasiaan. Omassa kirjoituksessani maalailin asiaa kohtalaisen yleispätevästi, ehkä tosiaan vanhahtavastikin ja on totta, että sitä voi kehittää mainitsemaasi suuntaan. Mielestäni modernissa pelitaparatakaisuissa ja myös niin ns. meidän pelin paloissa onkin hiomisen varaa ja variaatomahdollisuuksia, kunhan nekin ehkä detailisemmat hienosäädöt jalkautetaan pelaajille äärimmäisen tarkasti.
 

Robert ja Nollakulma

Luottopelaaja
Viestejä
6 033
Kiitos "Bob" varsin asiallisesta kommenteista ja hyvistä huomioista. Hienoa, kun edes jotkut vaivautuvat kirjoittamaan aiheesta asiallisesti ja omaavat vielä ilmiselvän tietopääoman aiheestamme.

Olet aivan oikeilla jäljillä, kun tartuit tuohon lyhytsyöttöpeliasiaan. Omassa kirjoituksessani maalailin asiaa kohtalaisen yleispätevästi, ehkä tosiaan vanhahtavastikin ja on totta, että sitä voi kehittää mainitsemaasi suuntaan. Mielestäni modernissa pelitaparatakaisuissa ja myös niin ns. meidän pelin paloissa onkin hiomisen varaa ja variaatomahdollisuuksia, kunhan nekin ehkä detailisemmat hienosäädöt jalkautetaan pelaajille äärimmäisen tarkasti.

Kiitos samoin (peukku).
 

SearchAndDestroy

Vakiokokoonpanossa
Viestejä
176
Kato, Sihvosen Petteri naulannut ensi kauden sapluunan :)

Jätin toki kirjoittamatta varsin paljon. En kirjannut ja tai avannut puolustuspään pelaamisesta oikeastaan mitään. Palaankin asiaan lähiaikoina, koska myös Illveksen pitää suhtautua pelaamiseeen jokaiseen eri osa-alaan äärimmäisellä vakavuudella. Ilveksellä on kuitenkin jo nyt melko mukiinmenevä rosteri laadukkaaseen oman pään puolustuspelaamiseen ja sitä vipuvartta ei pidä laiminlyödä.
 

Tarinankertoja

Luottopelaaja
Viestejä
3 447
No.. siis MeidänPelin evoluutiossa tosiaan nykyään J.Jalosen ja Pennasen, sekä myös Mannerin ajatuksissa on se, että pelitilanne luetaan ja nopea kääntö on ensisijainen vaihtoehto. Mutta todellakin pelitilanne lukien. Tässä siis on otettu pystysuunnanpelin prosenteista oppia, eli mahdillisuudesta hyökätä järjestäytymätöntä puolustusta vastaan, jopa alivoimaisena.



aikaisemminhan, esim viä MM2011 aikaan alivoimaisena hyökkäämistä ei kuulunut MP pelikirjaan, mutta 2019 jo kuului, jos pelitilanne sitä ”vaati”.



Ero tietysti NHL:ssä paljon käytettyyn pystysuunnankiekkoon, jota Ilveskin harjoitti syksyllä menestyksellä, keväällä ei niinkään (josta päädyttiin sekamelskaan) on siinä, että siinä se ylös syöttö on ”ainoa” vaihtoehto. Toki pelitilannetta siinäkin luetaan mm. vaihdot tai sekava kenttätasapaino jne. (eli mitä tilanne vaatii), mutta nopeasti ylös on reagointipeliä. Eli kiekonriiston hetkellä muu viisikko reagoi heti ja ylös.



Kuten tässä pitkin talvea on todettu, sellainen vaatii hyvää kiekollista taitoa, koska syötöt on vaikeampia ja syöttöjen vastaanotto on hankalaa. Hyvät teränkäyttäjäthän Ilveksessäkin ottivat kiekkoa vastaan selkä kohti hyökkäyssuuntaa (Suomi ja Macceli tähän kykenivät hyvällä tasolla), mutta se ei ole ideaalia, koska vaikka kuinka järjestäytymätön on vastustajan puolustus, jos sää käännät sille selkäs, olet heikoilla.



Mannerin tokalla ja kolmannella kaudella käyttämä jatkuvaliike mursi myös vähän MP:n ”pelaajat liikkuu kaistoilla” ajatusta, mutta pleijareissa se ei ilmeisesti toiminut, kun Manner siitä luopu (Tai toissakaudella Pennanen siihen pakotti). Se kaistoilta poikkeaminen on riskipeliä, koska tällöin esim sentterillä ei ole varmuutta siitä, missä laiturit menee keskialuetta ylittäessä. Aikanaan J.-Jalosella oli ongelmia tässä esim Selänteen kanssa, joka oli tottunut leikkaamana poikkikentän ja se ei vaan sopinut J.Jalosen eikä MP pelikirjaan.



Toive siitä, että Ilves siirtyisi radikaalisti kontrollikiekkoon lienee turha toive. Ilves haluaa esiintyä nuorten pelaajien ponnistuslautana NHL:ään ja väittäisin tämän olevan yksi syy pelitapavalinnalle. NHL:ssä siis kapea kaukalo tekee pystysuunnankiekosta tehokkaampaa, koska tilan voittaminen paineetonta puolta käyttämällä on vaikeampaa. Ja toki pelaajien henkilökohtainen taitotaso on hemmetin korkea.



Se pelaajien henkilötaitotason vaikutus tuli imo hyvin esiin Ilveksessä. Syksyllä kun kiekollinen taito oli hemmetin hyvää, onnistui nopea pystysuunnankiekko hienosti. YV hyökkäyksiä oli jatkuvasti. Ja toki Dosty paikkas viisikon repeämisiä mainiosti. Kun NHL miehet lähti ja tilalle tuli ”peruskauraa” ei peli enää soljunutkaan. Keskenkauden koitetiin sitten viiveet ottaa mukaan, mutta ei hän siitä oikein mitään tullut, kun pelaajille oli epäselvää, koska lähetään ylös koska vedetään keskustan kautta. Tässä se MP on hyvä, kun siinä pelitilannelukua painotetaan ja harjoitellaan.



Mutta siis.. en usko että @SearchAndDestroy :n halumaan MP muotoon Ilves menee. Mutta jos nyt edes menisi siihen, että pelitilanneluku olis huippuluokkaa ja Pennasmaisesti kuitenkin pohjalla olis se sentterinkautta lähtö ja MP.
 

Robert ja Nollakulma

Luottopelaaja
Viestejä
6 033
Toive siitä, että Ilves siirtyisi radikaalisti kontrollikiekkoon lienee turha toive. Ilves haluaa esiintyä nuorten pelaajien ponnistuslautana NHL:ään ja väittäisin tämän olevan yksi syy pelitapavalinnalle.

No ehkä niiden isompien suuntaviivojen mukaan, mutta en usko varsinaisella pelitavalla olevan tarkoitus olla mikään "koulutuspaketti". Niin kuin Koskelakin sanoi viime viikon haastattelussa Ilveksen ensisijainen tarkoitus on menestyä eikä vain olla mikään akatemia nuorille. Tällä siis tarkoitan, ettei pelitapa saa olla mikään rajoite menestykselle, mikä on varmasti kaikille aivan selvä lähtökohta.

Myös jos kokonaisuutta mietitään, niin onko Ilves oikeasti edes mikään kovin iso poikkeus näissä talenteissa? Tai voidaanko sanoa näiden talenttien olevan oletusarvoisesti niin kovia, että heidän annettaisiin määritellä pelitapaa?
Ensisijaisesti näkisin myös pelin hyvän tason palvelevan pelaajia paremmin kohti NHL:ää, kuin version mikä näyttää pelaajien pelaavan ennemmin tennispallolla kuin kiekolla.

Ei siinä se scouttikaan kovin mielissään ole, kun pelaaja ei osaa pelata pystysuunnankiekon vaatimalla tasolla.
 

Brooks

Luottopelaaja
Viestejä
7 022
NHL:ssä pystysuunnan kiekon pelaamista helpottaa se, että käytännössä kaikki pelaavat samalla tavalla. Eroa on lähinnä siinä, kuinka kurinalaisesti suoritetaan: Trotz ja Tortorella eivät anna vapauksia, muut enemmän. Ja peli rapakon takana on menossa koko ajan enemmän NBA-suuntaan eli kohta tähdet määräävät pelitavan.

Ilman muuta Ilveksen peli-ideologian takana on se, että yritetään houkutella näitä NHL:ään tähyäviä nuoria talentteja. Kapanen jo kokeili KalPassa ja nyt toinen NHL-stara aikoo toistaa sen Mikkelissä: "Pelaajat kehittyvät meidän pelityylillämme. Sitä on pelaajien kiva pelata ... Tunnistetaan tilanteita ja annetaan mennä. Ei lähdetä pelaamaan 1-2-2-trapilla ... En kehtaa sanoa nimiä, mutta Suomessa yksi joukkue pelaa aika lähellä samalla tyylillä kuin miten me pelaamme ensi kaudella ja mitä olen itse vaalinut aika paljon."
 

Brooks

Luottopelaaja
Viestejä
7 022
MUTTA tätä lyhytsyöttöpelin ajatusta on lähdetty murtamaan jo ihan Pennasenkin toimesta ja nykyään haetaan enemmän variaatioita joissa pelaajilla on optioita pelata kiekkoa lyhyillä ja pitkillä etäisyyksillä. Uskoisin tämän muutoksen takana olevan ajatus siitä, että tuo tiivis viisikko koetaan nykyään hieman "yhden tempun ihmeenä", mikä on helppo puolustaa pois. Siksi on lähdetäänkin ennemmin ajatuksesta, että joukkueella on tiivis kolmikko ja ns levittävät hyökkääjäät, ketkä repivät puolustuslinjaa ja hakevat sitä tyhjää tilaa.

Manner toi Liigaan jalkapallosta lainaamansa repivän hyökkääjän, jota monet liigaseurat käyttävät nimen omaan laiturien ylijuoksuina. Eivät kuitenkaan kaikki, ei esimerkiksi Virta, sillä Lukko yrittää venyttää vastustajan viisikkoa kaistoja pitkin. Ajatushan on se, että vastustajan on reagoitava tähän repivään hyökkääjään, mikä avaa tiloja toiselle laidalle. Mutta useinhan tämä tila täytetään lyhyillä syötöillä. Repivälle hyökkääjälle annettu syöttö menee aika usein hukkaan. Ilves käytti Salon aikana ylijuoksuja usein ylemmissä viivelähdöissä, jossa vastustajan ylimmät karvaajat ohitettiin lyhyellä syötöllä leikkaavalle hyökkääjälle (useimmiten Ruotsalaiselle.)

Tilan luominen ja tunnistaminen ovat näitä jalkapalloilun perusasioita, joita Manner ja Pennanen toivat Liigaan.

Itse luulenkin, että myös Ilveksen pelitavallinen ajatus on ollut tässä, mutta sen toteutus jäi torsoksi. Ongelma on juurikin siinä, että tuo kaikki yllä on todellakin helpommin sanottu kuin tehty.

Ilveksen pelitavallinen ajatus oli ihan erilainen. Puhumme siis siitä pelitavasta, jolla Ilves lähti kauteen, siis siitä, jossa "ei soiteta hitaita."

Pystysuunnan NHL-kiekkoon ei kuulu tilan luominen. Siinä voitetaan tilaa eteenpäin.

Mannerin, Pennasen ja Virran pelitavoissa hyökätään positioiden eli asetelmallisten etujen kautta: väleihin, taskuihin ja selustaan, mutta useimmiten lyhyillä syötöillä.

Perinteisen jukkajalosmaisen rintamahyökkäyksen heikkous on se, että vastustaja voi merkata pelaajat jo etukäteen ja tuoda viisikkonsa lähelle. Mutta kuten niin usein olemme saaneet nähdä, edelleenkin hyvin organisoitua rintamahyökkäystä on hyvin vaikea puolustaa ja se johtaa usein laukaisupaikaan. Etuna on myös se, että päästään hyvistä asemista jatkokarvaukseen. Siksi Virtakin vaalii kenttätasapainoa.
 

Simultaanieläin

Vakiokokoonpanossa
Viestejä
558
Mannerin, Pennasen ja Virran pelitavoissa hyökätään positioiden eli asetelmallisten etujen kautta: väleihin, taskuihin ja selustaan, mutta useimmiten lyhyillä syötöillä.
Maallikon silmään Lukon pelitapa näyttää siltä, että kun pakit ovat aikansa kiekotelleet oman maalin etupuolella, niin sitten lähtee pakilta usein oman maalin edestä pitkä syöttö jopa punaviivalle asti sentterille. Ilves-peleissä kuvio tuntui toistuvan niin usein, että rupesi ihmetyttämään, että eikö sitä voi scoutata pois.
 

Brooks

Luottopelaaja
Viestejä
7 022
Jäsen Simultaanieläin esitti suljetussa otteluseurantaketjussa seuraavan kysymyksen: "Karvaussysteeminkö vuoksi kaikki tekeminen näyttää nopeammalla ja riistoihin päästään tai vastaavasti jos ei, niin omiin päin kerätään hyvin? Vai ovatko Lukon pelaajat vain nopeampia? Meinaan, että kiekollisesta hyökkäyspelistähän voidaan väittää, että pelinopeus on eri asia kuin jalkanopeus, mutta onko karvauspelissä samoin."

Vaikka kysymys liittyy varsinaisesti Lukkoon, siirsin sen tänne, koska toki karvauspelaamisen lainalaisuudet koskevat myös Ilvestä.

Tällä vuosituhannella yleistyi sanonta "niin hyökkäät kuin puolustat, niin puolustat kuin hyökkäät", ja se tiivistää vastauksen aika hyvin. Liittyy siis siihen etenkin Meidän pelin myötä yleistyneeseen ajatukseen pelin jatkuvasta virtauksesta. Rintamahyökkäykseen kuuluu oleellisesti se, että vaikka tuloksena ei olisikaan maali, onnistunut rintamahyökkäys tarjoaa mahdollisuuden päästä jatkokarvaukseen tasapainoisesta asemasta. Sitä vastoin huonosti organisoidusta tai alivoimaisesta hyökkäyksestä ei pystytä rakentamaan toimivaa jatkokarvausta.

Lukko karvaa tosi rohkeasti niin, että painetta laitetaan vielä silloinkin, vaikka puolustaja olisi jo saanut kiekon haltuunsa eikä numero enää näy. Hyvä kenttätasapaino ja tiiviisti hyökännyt viisikko mahdollistaa kuitenkin näin aggressiivisen paineistuksen. Toki vastustaja aina välillä pääsee vastahyökkäykseen ja silloin sinikeltaisten on annettava kovaa takapainetta. Saattaa kuulostaa tutulta: takakarvaus ... takakarvaus ... Ilves! Ero on kuitenkin suuri näiden kahden pelitavan välillä. Lukon viisikkopelissä on selkeä rakenne ja raamit ja jokainen mies tietää tehtävänsä. Ilves hyökkäsi usein alivoimaisena, jolloin karvauksen ohittaminen oli vastustajalle helppoa ja jokainen pelaaja joutui tekemään oman, tilannekohtaisen ratkaisun, mikä helposti synnyttää sekaannusta sekä pelinluku- ja merkkausvirheitä.
 

El Reino

Tähtipelaaja
Viestejä
11 296
Pelitapakeskusteluun saa perspektiiviä SHL:n finaaleja katsomalla. Naapurimaan pääsarjassa kiekotellaan nätisti, mutta fyysisen kamppailupelaamisen ja taklausten lähes täydellinen puute tekee pelistä hyvin kliinistä.

En tiedä, onko tämäkään sellaista jääkiekkoa, jota itse haluan katsoa.
 

JörgenJönssön

Luottopelaaja
Viestejä
1 674
Pelitapakeskusteluun saa perspektiiviä SHL:n finaaleja katsomalla. Naapurimaan pääsarjassa kiekotellaan nätisti, mutta fyysisen kamppailupelaamisen ja taklausten lähes täydellinen puute tekee pelistä hyvin kliinistä.

En tiedä, onko tämäkään sellaista jääkiekkoa, jota itse haluan katsoa.

Älä katto sitte ;)
 

El Reino

Tähtipelaaja
Viestejä
11 296
Älä katto sitte ;)

En usko tämän pelin olevan sitä, mitä suuri yleisö haluaa nähdä. Avojään pommit vastapalloon puun takaa ovat katoavaa kansanperinnettä, mutta kyllä tähän lajiin edelleen kuuluvat kaksinkamppailut ja taklaukset.

Jos ei olisi tiennyt, olisi voinut kuvitella kyseisen finaalipelin olevan jokin merkityksetön runkosarjakamppailu, jossa lähinnä vältellään loukkaantumisia. Toki yleisön puuttuminen (tai onhan siellä 8 henkeä) latistaa tunnelmaa ja intensiteettiä, mutta ero SM-liigaan on fyysisyydessä selkeä. Taktisuus on SHL:ssa puolestaan edellä omaa sarjaamme.
 

Luchs

Guest
Pelitavasta ei ole kompetenssia keskustella, mutta kyllähän tuo korvaan otti Balázs Sebőkin julkistamisen yhteydessä luisteluvoiman ja nopeuden jatkuva hokeminen.

Onko pelaajien valinta taas alisteinen roller derby-tyyliselle koohottamiselle? Voitaisiinko ajatella pelinrakentelussa hivenen hillitympää ja pohdiskelevampaa vaihtoehtoa?
 

SearchAndDestroy

Vakiokokoonpanossa
Viestejä
176
ILVES launtsin perusteella Ilveksen pelitapa tulee olemaan menneen kauden tapainen. Siis etenkin nopeita kääntöjä suoriin hyökkäyksiin. Siltä tämä vaikuttaa, kun kuunteli Koskelan puheita. Tai sitten puheet ovat niin yleislaatuisia ja vain osakokonaisuuksia laajemmasta pelitapakonseptista. No, sehän sitten tullaa näkemään.
 

LalaTa

Luottopelaaja
Viestejä
2 526
Ainakin panostetaan siihen, että päästään sinne maalille eikä jäädä nurkkiin pyörimään.
 
Ylös