Ilveksen pelitapa

[Soho]

Ilves on aina vaikeuksissa kovaa ja korkeelta karvaavien joukkueiden kanssa. Siihenhän ei auta muu kuin vastata samalla mitalla eli pitää vauhtia ja karvata itse samoin, muuten joudut koko pelin ajan alisteiseen asemaan, ja joudut rakentamaan peliä pelkästään viivelähdöillä ja siihen on helppo iskeä. Kookoo ja Kalpa ovat parhaita joukkueita pelaamaan juurikin näin. Myös alivoimalla eilen kk pelasi loistavasti - erittäin kova paine kiekolliseen ja syöttölinjat kiinni.

Hyvin sanottu. Ilveshän ei edes yrittänyt eilen vastata Kookoon paineeseen omilla aseillaan. Tyydyttiin vaan olemaan jaloissa. Ei siinä kyllä mitään viivelähtöjäkään haettu. Heiteltiin vaan norsukiekkoja keskialueelle. Jos sattui osumaan eka syöttö omille, niin sitten Suomi tai joku muu ohjasi sen vastustajan päätyyn selkä menosuuntaan päin ja taas kiekko oli vastustajalla. Oma karvaus tuli Kookoon avauspelaamiseen 9/10 kertaa myöhässä tai väärässä rytmissä.

Sekin ihmetytti, että kun avaaminen oli noin vaikeaa, niin miksi pakit ei koittaneet nostaa jalalla hyökkäyksiä ylös.

 

[Jäähykuningas18]

Tuo sama ongelma on ollut jo monessa pelissä että kun vastustaja karvaa kovaa ylhäältä niin meidän viisikko ei pysty sitä peliä nopeammaksi muuttamaan niin että omista päästäisiin sen karvauksen alta hyvillä syötöillä pois. Päinvastoin nyt käy lähestulkoon joka kerta niin että pakit alkaa hautomaan kiekkoa päädyssä/laidalla ja vastustaja ehtii iholle tai sitten avaava syöttö menee päin sitä itseään kun hosutaan hädissään. Viisikkopeli kuntoon niin että hyökkääjät ovat asemassa johon heille voi syöttää ja pakkien pitäisi sitä peliä sitten nopeammin avata hyvillä ja helpoilla syötöillä. Pakki pakkiakin voisi esim. maalin takana käyttää eikä niin kuten eilen kävi ainakin pari kertaa että pakki joka kiekon rännistä omista haki käänsikin pelin suoraan vastustajaa päin sen sijaan että olisi heittänyt kiekon ränniin toiselle puolelle vapaana olevalle pakkiparille. Aika pienillä jutuilla tuon saisi kuntoon.

 

[Puujalka]

Mitä tähän olemattomaan pelitapaan tulee, niin toi päätypelaaminen on aivan kamalaa... Suomi ainut kuka saa sinne jotain järkeä, muuten heitellään rännejä ja päätyjä mutta ei kukaan ole vastaanottamassa, tätä tehdään sitten ylivoimallakin... Eilen oli monta kertaa ylivoimalla paikka muutamalla käytöllä rauhoittaa kuvio niin kysynpä vaan että miks vitussa sielä on pelaajia jotka ei näe muuta ratkaisua kun toi pääty.... Kyllä Geeli vei eilen Iso D:tä kovalla kädellä....

 

[Jäähykuningas18]

Mitä tähän olemattomaan pelitapaan tulee, niin toi päätypelaaminen on aivan kamalaa... Suomi ainut kuka saa sinne jotain järkeä, muuten heitellään rännejä ja päätyjä mutta ei kukaan ole vastaanottamassa, tätä tehdään sitten ylivoimallakin... Eilen oli monta kertaa ylivoimalla paikka muutamalla käytöllä rauhoittaa kuvio niin kysynpä vaan että miks vitussa sielä on pelaajia jotka ei näe muuta ratkaisua kun toi pääty.... Kyllä Geeli vei eilen Iso D:tä kovalla kädellä....

Tätä samaa ihmetellyt. Sitä kiekkoa räiskitään sinne ränniin ja aika usein vielä niin että tuntuu olevan silmät kiinni kun ei niissä roiskaisuissa ole mitään järkeä. Ei katsota yhtään että onko siellä edes omia sellaisessa asemassa että voisivat sen rännikiekon vastaanottaa. Useimmiten myös näissä tilanteissa voisi sitä kiekkoa heittää vaikka sinne maalille sen sijaan että se kiekko sinne ränniin roiskaistaan.

 

[Puujalka]

Tätä samaa ihmetellyt. Sitä kiekkoa räiskitään sinne ränniin ja aika usein vielä niin että tuntuu olevan silmät kiinni kun ei niissä roiskaisuissa ole mitään järkeä. Ei katsota yhtään että onko siellä edes omia sellaisessa asemassa että voisivat sen rännikiekon vastaanottaa. Useimmiten myös näissä tilanteissa voisi sitä kiekkoa heittää vaikka sinne maalille sen sijaan että se kiekko sinne ränniin roiskaistaan.

Näin minäkin ajattelen, eiliseltä pinttynyt kuva Päkkilästä ylivoiman vetäjän paikalla, mahdollisuus käyttää viivaan ja saada takaisin, ja ylivoima olisi rauhoitettu, mutta ei kun päätyä vaan ja siellähän ei tunnetusti ollut ketään valmiina kamppailemaan...

En luota ylivoimaan jonka vaihtoehtona on oikeasti rännittää jatkuvasti....

 

[Luchs]

Kun tekeminen muuttuu henkiseksi lamaksi on pelin sisällä enää vaarallista muuttaa pakolla muotoutunutta häirintä- ja ohjauspeliä siten että hyökkääjät ryntäävät 1-2 tai jopa 2-1 muodossa vastustajan kiekollisen puolustuspelaajan suuntaan.

Eilinen riistopelaaminen ns. karvaaminen oli niin räikeän saamatonta ja näennäistä että, ilmassa väijyi jatkuva pujottelukepiksi joutumisen uhka.

Selvästi organisoimattomissa ja turhautuneissa hyökkääjien ryntäyksissä puolustajat eivä ymmärrettävästi ymmärtäneet rooliaan, koska sitä ei ollut. He jäivät omalle puolustusalueelle notkumaan ja hyvä niin, koska vastustajan hyökkäyspeli ja hallinta puuroutui sitten omassa päässämme.

Kokonaisuutena eilinen miekkailu nousi näkemistäni peleistä yhdeksi kaikkien aikojen huonoimmista.

 

[UglyHouse]

Eilisessä KooKoo-pelissä Ilves oli koko ajan vähän myöhässä, kaikki irtokiekot päätyivät vastustajalle vaikka lähimpänä kiekkoa oli kaksikin omaa miestä. Pää jumissa, puuttuiko liike vai oliko epäselvää kuka ottaa kiekon (vastustajalle ei ollut, kun nappasivat lähes aina kiekon). Kotikatsomoon näytti ettei oltu yhtään valmiina peliin missään vaiheessa. Ihme oli että päästiin jatkoille ja siellä sitten heti ensimmäiseen vaihtoon ratkaisu.
Tämäkin viesti on varmaan väärässä ketjussa, koska näyttää siltä ettei Ilveksellä edes ole mitään pelitapaa.

 

[Brooks]

Ihan enimmäiseksi täytyy todeta, että nykyään kaikki joukkueet ovat enemmän tai vähemmän vaikeuksissa omassa päädyssä, kun Liigassa on karvaamisestakin tehty taidetta.

Tosin Ilveksen kohdalla karvaaminen ei ole missään vaiheessa ollut parhaiden joukkueiden tasolla. Kiven aikana se oli turhan suuripiirteistä, ja nykyään karvaamista vaikeuttaa se, ettei Myrrä perusta kenttätasapainosta, mikä puolestaan aiheuttaa sen, ettei viisikko pääse aloittamaan paineistusta optimaalisesta asemasta.

Omassa päässä taas näkyy se, ettei Ilveksellä ole kunnollisia viisikkopelin rakenteita eikä valmiita toimintamalleja. Kun peli perustuu siihen, että yhden pelaajan pitäisi nostaa kiekko jalalla paineen alta pois ja muut reagoivat tämän pelaajan ratkaisuihin, lopputuloksena on pahimmillaan epätietoisuutta ja epäröintiä, melkoista erirytmisyyttä, kehnoja ajoituksia ja pitkiä etäisyyksiä.

 

[Brooks]

Siihen munmielestä Ilves pyrkii omassa pelitavallisessa valinnassan... hassua kyllä, nin myös Raipen TPS.

Mielestäni Helmisen TPS pelaa selkeästi Meidän peliä. Melko yksinkertaistettua kaistapelaamista toki, mutta yhtä kaikki Meidän peliä.

 

[Tarinankertoja]

Mielestäni Helmisen TPS pelaa selkeästi Meidän peliä. Melko yksinkertaistettua kaistapelaamista toki, mutta yhtä kaikki Meidän peliä.

Kivi vertasi Ilveksen ja TPSn pelien olevan hyvin lähellä toisiaan. Olen samaa mieltä, vaikkakin TPS pelaa enemmän kaistoilla, mutta nopeasti ylöspäin on perusajatus jokaisen kiekonriiston jälkeen. Toki otanta vs. Ilveksen pelit on pieni, mutta kun meidänpelin valkku Kiven analyysi tuki omaa havaintoa, olen oman vajaan otantani perusteella sun kaa eri miältä.

 

[LuikuriTattinen]

Runkosarja käy vähiin, peli näyttää aika kaamealta, pisteitä tulee jotenkin, mutta kaunista tuo ei ole, tuskin edes tehokasta pidemmän päälle. Nyt alkaa edes puolustus oleen edes vähän mallillaan, mutta hyökkäyspelaaminen on niin tuskaista katsoa, että tekisi mieli repiä omat silmät päästä.

Missä syy, kun laadukkaille maalipaikoille pääseminen on miltein mahdotonta? Ilves käyttää liikaa energiaa nyt höntyilyyn, kun kiire kaiken aikaa ja sen vuoksi näyttää tuolta?

 

[Brooks]

Vaikuttaa siltä, ettei Ilveksellä ole hyökkäysalueella valmiita murtautumismalleja.

Lisäksi näin otteluruuhkassa pistää silmään, että Ilves ei määrää tempoa eikä puolusta kiekolla, vaikka sillä tavoin voisi säästää energiaa.

 

[Simultaanieläin]

Vaikuttaa siltä, että valmennus ei nyt pysty auttamaan joukkuetta otteluissa. En osaa sanoa, mättääkö pelitapa vai ottelukohtaiset taktiikat.

 

[Tarinankertoja]

En tiä mitä matseja te katotte, mutta Ilveksellähän on aika selkeä hyökkäyspelisapluuna. Riistosta tai keskialueen ylittävästä syötöstä neljällä kaistalla hyökkäysalueelle, jossa heti pyritään maalintekoyritykseen.


Onko toiminut optimaalisesti? Ei, mutta eilenkin Pelicansia vastaan molemmat maalit syntyivät ns. pelikirjamaaleina. Eilen rytmit olivat huomattavasti paremmin kohdillaan, kuin viikon alun peleissä, mutta edelleen näihin neljänkaistan hyökkäyksiin päästään liian vähän. Onneksi maalivahdit ovat ottaneet nousuista aiheutuneet vastustajien läpiajot ja yv hyökkäykset kiinni, mutta sillain se Dostyn kanssa syksylläkin meni. Puolustaminen omalla-alueella on ollut tiivistä, ja on kyetty pitämään vastustajaa pääosin pois sektorista.

Kiekolla eteenpäinpuolustaminen on meidänpelin malleja. Ei sitä samalla tavalla Ilveksen pelissä näy, mutta kiekko oli silti meillä suurimman osan ajasta eilenkin. Se on kiekon hallintaa, joskaan ei kiekkokontrollia.

Se, että YV sakkaa johtuu osin pelitavasta. Koska pelitavan ei ole tarkotus tuottaa pitkiä hyökkäyksiä ja kiekottelua hyökkäysalueella, niin YVlläkään se ei tunnu toistojenpuutteessa onnistuvan. YV on ikäänkuin eri peliä ja täten erikseen harjoiteltavaa. Meidänpelin vahvuus on, että YV on oikeastaan jatkumoa sille muulle pelille.

Mutta jos edes ei näe, millaiseen peliin Ilves kentällä pyrkii ja osittaan onnistuu toteuttamaan, niin voi kysellä itseltään, että onko se meidänpeli muodostunut mielessä ainoaksi oikeaksi tavaksi, ja jos sitä ei kentällä tunnista, siälä ei ole mitään?

 

[Simultaanieläin]

Kiekolla eteenpäinpuolustaminen on meidänpelin malleja. Ei sitä samalla tavalla Ilveksen pelissä näy, mutta kiekko oli silti meillä suurimman osan ajasta eilenkin. Se on kiekon hallintaa, joskaan ei kiekkokontrollia.

Se, että YV sakkaa johtuu osin pelitavasta. Koska pelitavan ei ole tarkotus tuottaa pitkiä hyökkäyksiä ja kiekottelua hyökkäysalueella, niin YVlläkään se ei tunnu toistojenpuutteessa onnistuvan. YV on ikäänkuin eri peliä ja täten erikseen harjoiteltavaa. Meidänpelin vahvuus on, että YV on oikeastaan jatkumoa sille muulle

Osittain touché, mutta eikö tuossa ole pari loogista ristiriitaa? Jos tarkoitus on lähteä nopeasti riiston jälkeen, eikä pelata pitkiä päätypelejä, niin jos kiekko on meillä suuremman osan aikaa kuin vastustajalla niin se on merkki, että joko valmentajien luoma pelitapa ei toimi tai he eivät saa pelaajia toteuttamaan sitä hyvin/sovitusti. Toiseksi, pelitapa ei estänyt syksyllä sitä, että yv oli sarjan parasta, joten miksi se sakkaa nyt? Eli kyllä tässä edelleen voi osoittaa sormella valmennusta.

 

[Serve]

eilenkin Pelicansia vastaan molemmat maalit syntyivät ns. pelikirjamaaleina.

Syntyikö tosiaan?

Eka maali tuli Maccen hyvän luistelun ansiosta, sitä paikkaa ei rakennettu minkään pelitavan mukaan, vaan reagoitiin vastustajan virheeseen. Jos Maccen paikalla olisi ollut hitaampi pelaaja, se ei olisi ollut paikka ollenkaan.

Toinen maali syntyi Suomen loistavan syötön ansiosta. Tilanne ei ollut vaarallinen vastahyökkäys, vaan tilanne oli "vaaraton" Pelsujen kannalta, kunnes Suomen syöttö vapautti Lepin läpi. Jos kiekko olisi ollut jollain muulla kuin Suomella, niin tämäkin maali/paikka olisi jäänyt syntymättä.

Eiliset maalit olivat tuttua huttua, maalit syntyvät joko Maccen yksilösuorituksen tai Suomen loistavan syötön ansiosta.

Tällä hetkellä Ilveksen pelissä on tärkein asia kunnossa, eli oman pään pelaaminen, mutta maalintekopaikat loistavat edelleen poissaolollaan. Peltavallisesti Ilves jää jalkoihin, jos asiaa verrataan luotuihin maalintekopaikkoihin vastustajaan nähden.

Toivottavasti Ilves saa ensi kaudeksi pelitapavalmentajan, Ojanen ei sellainen ole

 

[Brooks]

Nykyään kaikki joukkueet pyrkivät mahdollisimman suoraviivaisesti maalintekotilanteisiin, mutta jos ja kun se ei useimmiten johda tulokseen, kehittyneimmillä joukkueilla on valmiita murtautumismalleja hyökkäysalueen jatkopeliin. Toki Liigassakin on joukkueita, joilla hyökkäysalueen pelissä on yhä aika paljon luomukiekon piirteitä, ja Ilves on yksi niistä.

Vielä nykyäänkin vedetään usein yhtäläisyysmerkit Meidän pelin ja viivelähtöjen välille ja siitä edelleen viivelähtöjen ja hitaiden lähtöjen välille. Mutta kuten olen kirjoittanut, nykyään alempia viivelähtöjä nähdään Liigassa vähän, koska melkein kaikki joukkueet paineistavat kovaa ylhäältä. Kuten olen usein kirjoittanut, selkein ero pystysuunnan kiekon ja Meidän pelin välillä on se, että ensinmainitussa kiekollinen pelaaja määrää kiekottomien pelaajien liikkeet, kun taas jälkimmäisessä viisikolla on valmiit rakenteet ja mallit, joihin kiekollinen pelaaja reagoi.

Otetaan vielä toinen merkittävä ero. Muuan tuttuni, intohimoinen jatsin ystävä, sanoi kerran, että jatsi on ainoa musiikkityyli, jossa on sekä rytmi että melodia; klassisessa musiikissa on melodia, muttei rytmiä, ja rockissa taas on rytmi, muttei melodiaa.

Vähän samaan tapaan pystysuunnan kiekkoon kuuluu tilan voittaminen eli eteneminen, mutta siinä ei ole tilan tekemistä eli kiekkokontrollia. Meidän peliin kuuluvat nämä molemmat pallopeliopin perustekijät.

Etenkin tällaisessa otteluruuhkassa olisi elintärkeää, että viisikot pystyisivät määräämään pelin tempoa.

 

[sentteri]

Otetaan vielä toinen merkittävä ero. Muuan tuttuni, intohimoinen jatsin ystävä, sanoi kerran, että jatsi on ainoa musiikkityyli, jossa on sekä rytmi että melodia; klassisessa musiikissa on melodia, muttei rytmiä, ja rockissa taas on rytmi, muttei melodiaa.

Ja sehän jazz-muusikoita harmittaa, kun se on vaikeinta/hienointa soittaa, mutta kukaan ei jaksa kuunnella sitä.

 

[Brooks]

Todettakoon vielä, että neljällä kaistalla hyökkääminen ei ole mikään Myrrän keksintö eikä edes jotain sellaista, joka on vain Ilvekselle tyypillistä. Useimmat liigajoukkueet käyttävät neljää kaistaa.

Suurin ero on siinä, että pystysuunnan kiekon game planissa puolustaja nostaa kiekon jalalla paineen alta pois ja samaan aikaan muut pelaajat ryntäävät mahdollisimman nopeasti ylöspäin; toisin sanoen kiekottomat pelaajat reagoivat kiekollisen pelaajan ratkaisuihin ja liikkeisiin.

Meidän pelissä puolustavaa viisikkoa venytetään useimmiten repivällä hyökkääjällä eli ylijuoksuilla. Kun vastustaja joutuu reagoimaan repivään hyökkääjään, paineettoman puolen puolustaja täyttää täten vapautuneen tilan ikään kuin neljäntenä hyökkääjänä. Tämä on se ajatus, jonka Manner toi jalkapallosta. Toisin sanoen luodaan tilaa.

Eivät kuitenkaan kaikki liigavalmentajat käytä neljää kaistaa. Esimerkiksi Virran Lukko kyllä venyttää viisikkoa pystysuunnassa, muttei käytä ylijuoksuja vaan hyökkää kolmella kaistalla. Tämä johtuu siitä, että Virta haluaa säilyttää kenttätasapainon, jotta viisikko pääsisi karvaamaan optimaalisista asemista.

 

[Suurustettu Laatikko]

Nykyään kaikki joukkueet pyrkivät mahdollisimman suoraviivaisesti maalintekotilanteisiin, mutta jos ja kun se ei useimmiten johda tulokseen, kehittyneimmillä joukkueilla on valmiita murtautumismalleja hyökkäysalueen jatkopeliin. Toki Liigassakin on joukkueita, joilla hyökkäysalueen pelissä on yhä aika paljon luomukiekon piirteitä, ja Ilves on yksi niistä.

Vielä nykyäänkin vedetään usein yhtäläisyysmerkit Meidän pelin ja viivelähtöjen välille ja siitä edelleen viivelähtöjen ja hitaiden lähtöjen välille. Mutta kuten olen kirjoittanut, nykyään alempia viivelähtöjä nähdään Liigassa vähän, koska melkein kaikki joukkueet paineistavat kovaa ylhäältä. Kuten olen usein kirjoittanut, selkein ero pystysuunnan kiekon ja Meidän pelin välillä on se, että ensinmainitussa kiekollinen pelaaja määrää kiekottomien pelaajien liikkeet, kun taas jälkimmäisessä viisikolla on valmiit rakenteet ja mallit, joihin kiekollinen pelaaja reagoi.

Otetaan vielä toinen merkittävä ero. Muuan tuttuni, intohimoinen jatsin ystävä, sanoi kerran, että jatsi on ainoa musiikkityyli, jossa on sekä rytmi että melodia; klassisessa musiikissa on melodia, muttei rytmiä, ja rockissa taas on rytmi, muttei melodiaa.

Vähän samaan tapaan pystysuunnan kiekkoon kuuluu tilan voittaminen eli eteneminen, mutta siinä ei ole tilan tekemistä eli kiekkokontrollia. Meidän peliin kuuluvat nämä molemmat pallopeliopin perustekijät.

Etenkin tällaisessa otteluruuhkassa olisi elintärkeää, että viisikot pystyisivät määräämään pelin tempoa.

Monissa rock-kappaleissa on melodia, varsinkin melodisessa rockissa. Kaipa pystysuunnan kiekossakin voi olla harjoiteltuja sijoittumisia eikä tarvitse mennä vain pukamat pitkällä koohottaen.