Vs: Ilveksen valmentajisto ja johto
Kiven ansioksi on laskettava se, että hän ei ole edeltäjänsä tavoin hirttäytynyt tiettyyn systeemiin, vaan on kauden aikana ollut valmis tekemään korjausliikkeitä. Ilveshän on sekä viime että sitä edellisen kauden aikana hidastanut peliään siitä, mitä se oli runkosarjaan lähdettäessä.
Se ei muuta miksikään sitä, että kokonaisuutena Ilveksen peli on näiden kahden kauden aikana ollut kaukana valmiista. Toissa keväänä Ilves pakotti Tapparan seitsemänteen otteluun, mikä oli hieno saavutus, mutta Ilveksellä oli kaikki saumat myös viedä koko sarja. Tappara voitti viime kädessä kahdesta syystä: ensinnäkin Ilveksen viisikkopelin rakenne ei vielä kauden siinäkään vaiheessa ollut sillä tasolla kuin olisi pitänyt. Lisäksi pelaajat tekivät joukon ratkaiseviksi osoittautuneita henkilökohtaisia virheitä. Henkilökohtaisia virheitä, mutta ne olivat kaikki sellaisia, jotka valmennusjohdon olisi pitänyt jo aikaisemmin karsia pois; se on sitä yksityiskohtien hallintaa, jota olen peräänkuuluttanut.
Totta kai materiaalin rajat tulevat jossakin vaiheessa vastaan. Mutta hyvä valmentaja kehittää vaikka pubiporukalle toimivan pelitavan ja opettaa sen niin, että pelaajat tekevät määrätyt asiat kentällä melkein vaistonvaraisesti. Ilveksen pelistä on ollut helppo huomata, että pelaajille on ollut epäselvää, mitä milloinkin pitää tehdä ja missä pitää olla. Toisin sanoen näitä asioita ei ole pelaajille riittävästi opetettu, tai sitten pelaajat eivät ole halunneet viedä oppia käytäntöön.
On itsestään selvää, että nykyisellä materiaalilla Ilveksen on pakko pelata Meidän peliä; taitovaje ei riitä muuhun. Ylhäältä kannattaa karvata aktiivisesti vain siinä tapauksessa, jos onnistuneen rintamahyökkäyksen jälkeen päästään jatkokarvaukseen suoraan liikkeestä. Muuten kannattaa vetäytyä nopeasti keskialueen ohjauspeliin. Tässä nousee nyt ratkaisevaksi tekijäksi se, pystyykö Kivi myymään tämän nykyään vanhanaikaiseksi tuomitun pelitavan pelaajille ja ovatko valmentajat samalla pelikirjan sivulla. En tunne Salon ajatusmaailmaa, mutta Myrrä tiedetään suoraviivaisemman jääkiekon ystäväksi.
