Vs: Ilveksen valmentajisto ja johto
Brooks sanoi:
Toivottavasti erikoistilannepelaaminen on tällä kertaa kunnossa heti kauden alussa. Kahtena edellissyksynä on vaikuttanut siltä kuin Ilves olisi lähtenyt pelaamaan ali- ja ylivoimaa ihan fiilispohjalta pelaajien itsensä sommittelemilla kuvioilla.
Etenkin av-peli on sellainen jääkiekon osa-alue, jossa hienosäädön pitäisi olla kunniassaan: pelaajien pitäisi tietää ikään kuin automatisoidusti se, miten sijoitutaan suhteessa omiin pelaajiin, vastustajiin ja kiekkoon, mikä on oikea rintamasuunta ja mikä optimaalinen mailan asento. Pitää myös pystyä reagoimaan oikealla tavalla siihen, miten yv-joukkue vaihtelee ryhmitystään jäällä. Ilves on antanut näissä asioissa ihan liikaa tasoitusta vastustajille.
Uutta Ilvestä on aika paljon markkinoitu Karri Kivellä, mutta tämä alkaa pikku hiljaa olla pikemminkin rasite, mikäli kahdella edelliskaudella nähty meno jatkuu.
Kuka täällä on sitten viimeisien vuosikymmenien aikana onnistunut?
On ollut kaikenlaista yrittäjää. Minusta Kiven orastava epäonnistuminen on viimeinen signaali siitä, että Ilveksen ongelmat ovat syvällä vallitsevassa kulttuurissa, eikä niitä kukaan ulkopuolelta tuleva yksittäinen henkilö pysty korjaaman.
Mitä tulee pelitavallisiin asioihin, niin toissa kaudellahan joukkuetta vaivasivat pahat loukkaantumiset, joita paikattiin pitkin kautta hankinnoilla. Pelihän lokasahti kohdilleen keväällä samoihin akoihin kuin sairastupa tyhjeni.
Viime kaudella ongelmaksi muodostui luokaton puolustusmateriaali ja huono maalivahtipeli. Toki Kivi teki virheen, kun lähti nopeuttamaan peliä. Toisaalta saman virheen tekivät myös Rautakorpi, Selin, Kapanen, Pennanen. Lehterä ja Matikainen peluuttivat läpi koko kauden monennäköistä jääkiekkoa ja heidän joukkueensa pärjäsivät budjettiin nähden varsin hyvin.
Käsittääkseni joukkueen pelaaminen rakentuu siten, että eri osa-alueita pistetään kuntoon kauden aikana, ei ennen kautta. Toki yleiskatsaus tehdään pelitavallisiin asioihin ennen kautta jääharjoituksissa. Ensiksi pistetään kuntoon hyökkäyksiin lähdöt ja puolustuspelaaminen, josta jatketaan hyökääyspelaamisen saloihin, jatkuen aina erikoistilannepelaamiseen.
Tulevaan kauteen lähdetään mitä ilmeisemmin kokonaisvaltaisemmin valmistautuneena, mutta mitenkä käy, kun peliä pitäisi kehittää? Onko kehitysvaroja? Jotenkin tulee mieleen Mälkiän ja Selinin aikainen Saipa, jolla oli lentäviä lähtöjä kausiin, mutta hiipuivat marraskuun kaamoksessa. Ilveksen kaltaisen porukan on pakko ottaa joitain pelitavallisia riskejä päästäkseen edes säälipleijareihin. Viime kaudella tälläinen riski oli pelin nopeuttaminen ja se kostautui. Pelkkä meidän pelin täsmällinen toteuttaminen ei enää riitä kovinkaan kummoiseen venymiseen, koska lähes kaikki pelaavat sitä tätä nykyä. Erot joukkueiden välille tehdään pelitavallsilla innovaatioilla, kuten Virran Kalpa ja Mannerin Kärpät osoittavat ja näihin liittyvillä sopivilla pelaajarekrytoinneilla.
