Muutama kysymys, jos sopii. Eikö sentteripelissä ole elementtejä, jotka ovat yhteisiä kaikille pelitavoille, kuten aloitukset, ja joissa olisi hyötyä esimerkiksi siitä, että sentteri on sentteri eikä laitahyökkääjä.
Toisaalta voihan laiturikin olla hyvä aloittaja. Nykypalloilussa tie vie muutenkin kohti kokonaisvaltaisuutta ja pelipaikattomuutta.
Mutta jos näin ei ole, miksi Ilves ei hankkinut pelkkiä laitahyökkääjiä, niitähän on markkinoilla paljon helpommin saatavilla.
Näin olisi toki voitu tehdäkin. Siis ajatellen pystysuunnan NHL-kiekkoa. Mutta tämä pelitapahan oli jo alun alkaen tuhoon tuomittu, koska pelataan isossa kaukalossa ja vastassa oli joukkueita, joilla oli ihan yhtä nopeat pelaajat ja paljon parempi viisikkopelin rakenne. Pelitapavalinta oli ylivoimaisesti suurin virhe tällä kaudella.
Eikö Meidän pelissä sentterinkin pidä lähteä mahdollisimman nopeasti takakarvaamaan, vai jääkö hän ylemmäs kyttäämään?
Ilman muuta lähtee takakarvaamaan, jossa sellainen tilanne tulee. Mutta Meidän pelissä harvemmin tulee, koska "pelataan, mitä peli pyytää." Esimerkiksi paineistamaan lähdetään vain organisoidun hyökkäyksen jälkeen, ei koskaan alivoimaisesta hyökkäyksestä. Jos nämä ehdot eivät toteudu, asetutaan ohjauspelimoodiin. Ja kun pystysuunnan kiekossa pelataan "vaistoilla", Meidän pelissä on selkeä rakenne, raamit ja toimintamallit, mikä tarkoittaa sitä, että hyökkäysalueellakin pyritään pitämään kenttätasapaino niin, että päästään siirtymään optimaalisista asemista puolustuspelimoodiin. Selvennykseksi mainittakoon, että puhutaan Meidän pelin ideaalista; pelasihan Kiven Ilveskin Meidän peliä, ja silti karvauspeli oli jatkuva murheenkryyni.
Tällä kaudella Lukon karvauspeli on ollut niin uhkarohkeaa (lähdetään paineistamaan, vaikka vastustajalla on jo kiekko hallussa ja rintamasuunta kentälle päin), että vastustajalle on ainakin periaatteessa tarjoutunut mahdollisuus ylivoimahyökkäyksiin. Virta on laskenut miehistön luisteluvoiman varaan eli siihen, että jalkavat pelaajat ehtivät takakarvaamaan. Mutta toisin kuin Ilveksellä, taustalla on se, että Virta vaalii loppuun asti kenttätasapainoa, jonka vuoksi kaikki tapahtuu organisoidusti. Lukon pelaaminen ei ole "vaistoihin" perustuvaa säntäilyä, jossa jokainen pelaaja joutuu tekemään itse päätöksen siitä, mitä pitää tehdä, minne mennä ja missä olla.
Samoin kääntäen, eikö Meidän pelissäkin ykkösvaihtoehto ole nopea kääntö jos paikka on, eli eikö siinäkin sentterin pidä lähteä nopeasti ylös, ellei satu olemaan itse kiekonriistäjäkapitalisti?
Kaikkiin pallopeleihin (pl. NBA) kuuluu nykyään se, että pallonriiston jälkeen yritetään lähteä mahdollisimman nopeasti ylös. Tosin Meidän peliin kuuluu myös se, että jos vaikkapa viisikko on väsynyt, voidaankin tilaa tehdä sivuille ja alas ja rauhoittaa tilanne. Pystysuunnan NHL-kiekossa ei tehdä tilaa, vaan ainoastaan voitetaan sitä eteenpäin. Osa Meidän pelin valmentajista hyväksyvät nykyään myös alivoimaiset hyökkäykset, jos kiekko saadaan haltuun keskialueella, mutta eivät kaikki. Esimerkiksi Virta ei tykkää katsella alivoimaisia hyökkäyksiä.
