Brooks
Luottopelaaja
- Viestejä
- 7 022
Ilveksen pelillinen tilanne on nyt kohtalaisen hyvä ottaen huomioon, että melkein kaikki uhkakuvat ovat tänä syksynä käyneet toteen.
Lähtötilannehan oli se, että vihdoin ja viimein monivuotiset ongelmakohdat oli kokoonpanossa laitettu kuntoon ja rakenteeltaan ryhmä oli sopiva moderniin jääkiekkoon. Maalivahtiosasto vaikutti jopa Liigan parhaalta, puolustukseen oli saatu haalittua niin paljon kiekollista taitoa kuin näissä oloissa on mahdollista ja hyökkäyksessä oli riittävästi taitoa eikä enää näitä tapiolaaksoja ja mikehalmoja, joihin syöttöketjut tyssäsivät. Kaiken kaikkiaan oli syytä odottaa Ilveksen taistelevan mestaruudesta. Ellei...
Oli kuitenkin olemassa uhkatekijöitä. Ylivoimaisesti suurin oli valmennus. Kaikkina Kiven kausina tupsukorvien otteista on näkynyt liiankin selvästi, että valmennuksen ote on ollut turhan suurpiirteinen. Ennen kauden alkua laskin sen varaan, että nykyaikainen pelitapavalmentaja Salo saisi entistä enemmän vastuuta. Alkukaudella ne hyvät asiat, joita viime kaudella joukkueen viisikkopelissä oli nähtävissä, loistivat poissaolollaan. Myrrän aikana merkittävin muutos on tapahtunut pelaajien asenteessa. Pelitavallisesti emme ole nähneet mitään erityistä ja oman alueen puolustuspelissä tapahtuu edelleen välillä sellaista haahuilua, jota viime kaudella ei juurikaan nähty.
Toinen kysymysmerkki ennen kauden alkua oli se, jatkaisiko puolustuksen kiekolliseksi liideriksi suunniteltu Oskari Laaksonen viime kevätkaudelta tuttua kiekon kuskaamista, vai olisiko hän oppinut ymmärtämään viisikkopelin syvimmän olemuksen. Ikävä kyllä hän jatkoi samaa sooloilua, jota saimme viime kaudella nähdä nuorten MM-kisojen jälkeen. Näin ollen Ilveksen pelistä on tähän asti puuttunut yksi keskeinen menestystekijä.
Kolmas kysymysmerkki koski maalivahtipeliä. Dostal osoitti viime keväänä olevansa sarjan paras maalivahti, mutta Kolppasen nykykunto oli arvoitus. Arvelin Kolppasen olevan kelvollinen liigavahti, muttei kuitenkaan kärkiveskareiden tasoa. Ikävä kyllä Kolppanen ei alkukaudella ollut edes liigatasoa. Dostalin paluu oli elintärkeää Ilveksen mitalitoiveiden kannalta.
Siihen nähden, että näin moni keskeinen rakennustekijä on mennyt vihkoon, Ilves on napsinut pisteitä ihan kiitettävästi. Toki se kielii siitäkin, millainen tämän joukkueen potentiaali on.
Lähtötilannehan oli se, että vihdoin ja viimein monivuotiset ongelmakohdat oli kokoonpanossa laitettu kuntoon ja rakenteeltaan ryhmä oli sopiva moderniin jääkiekkoon. Maalivahtiosasto vaikutti jopa Liigan parhaalta, puolustukseen oli saatu haalittua niin paljon kiekollista taitoa kuin näissä oloissa on mahdollista ja hyökkäyksessä oli riittävästi taitoa eikä enää näitä tapiolaaksoja ja mikehalmoja, joihin syöttöketjut tyssäsivät. Kaiken kaikkiaan oli syytä odottaa Ilveksen taistelevan mestaruudesta. Ellei...
Oli kuitenkin olemassa uhkatekijöitä. Ylivoimaisesti suurin oli valmennus. Kaikkina Kiven kausina tupsukorvien otteista on näkynyt liiankin selvästi, että valmennuksen ote on ollut turhan suurpiirteinen. Ennen kauden alkua laskin sen varaan, että nykyaikainen pelitapavalmentaja Salo saisi entistä enemmän vastuuta. Alkukaudella ne hyvät asiat, joita viime kaudella joukkueen viisikkopelissä oli nähtävissä, loistivat poissaolollaan. Myrrän aikana merkittävin muutos on tapahtunut pelaajien asenteessa. Pelitavallisesti emme ole nähneet mitään erityistä ja oman alueen puolustuspelissä tapahtuu edelleen välillä sellaista haahuilua, jota viime kaudella ei juurikaan nähty.
Toinen kysymysmerkki ennen kauden alkua oli se, jatkaisiko puolustuksen kiekolliseksi liideriksi suunniteltu Oskari Laaksonen viime kevätkaudelta tuttua kiekon kuskaamista, vai olisiko hän oppinut ymmärtämään viisikkopelin syvimmän olemuksen. Ikävä kyllä hän jatkoi samaa sooloilua, jota saimme viime kaudella nähdä nuorten MM-kisojen jälkeen. Näin ollen Ilveksen pelistä on tähän asti puuttunut yksi keskeinen menestystekijä.
Kolmas kysymysmerkki koski maalivahtipeliä. Dostal osoitti viime keväänä olevansa sarjan paras maalivahti, mutta Kolppasen nykykunto oli arvoitus. Arvelin Kolppasen olevan kelvollinen liigavahti, muttei kuitenkaan kärkiveskareiden tasoa. Ikävä kyllä Kolppanen ei alkukaudella ollut edes liigatasoa. Dostalin paluu oli elintärkeää Ilveksen mitalitoiveiden kannalta.
Siihen nähden, että näin moni keskeinen rakennustekijä on mennyt vihkoon, Ilves on napsinut pisteitä ihan kiitettävästi. Toki se kielii siitäkin, millainen tämän joukkueen potentiaali on.
