Yhteiskunnallinen vallankäyttö
Legitiimi vallankäyttö perustuu siihen, että vallankäytön kohde hyväksyy heihin kohdistuvan vallankäytön. Legitiimissä vallankäytössä vähän kuin vedotaan auktoriteetiin, joka oikeuttaisi vallankäyttämisen. Legitiimiä vallankäyttöä voidaan nähdä monessa paikassa. Hallitus ja muut poliittiset verkostot käyttävät legitiimiä valtaa, koska kansa hyväksyy sen, että on olemassa joku ylempi taho, jolla on valtaa määrätä ja säätää asioita. Perheitten ja kotitalouksien sisällä on legitiimiä valtaa havaittavissa. Esimiehillä, tai valmentajilla on valta kertoa työntekijöilleen tai pelaajilleen, että mitä tehdä sekä miten. Vanhemmilla on oikeus ja valta pistää poika arestiin, pakottaa tekemään kotitöitä, tai takavarikoida jokin viihde-elektroniikkalaite.
Mutta, mistä tämän kaltaisen vallan legitiimiys ja oikeudenmukaisuus oikein kumpuaa? Onko lapsi suostunut tähän, että vanhemmat määräilevät ja nuori lapsi sitten tottelee perässä? Tällaisessa legitiimissä vallassa vedotaan rakenteellisiin normeihin. Eihän huushollissa voi pysyä kuri, ellei jokin taho, tässä tapauksessa vanhemmat käytä valtaa. Oppimisympäristöissä on samanlainen logiikka vallankäytön suhteen. Opettaja on se, jolla on korkein vallankäytön mahdollisuus, ja tähän on suostuttu yhteiskunnan rakentuessa ja muodostuessa. Jos oppilaalta kysyttäisiin, että onko jälki-istuntoon jääminen hanurista, niin vastaus olisi kyllä, mutta oppilas hyväksyy tämän vallankäytön. Tuleeko se hyväksyntä pakosta? Tekisikö tällainen pakotettu hyväksyntä vallasta epälegitiimiä? Kuten aiemmin mainittu, normit ovat hyvä perusta legitiimille vallankäytölle. Välillä tarvitaan jotain jäsenneltyä ja strukturoitua, että yhteiskunta pelittää. Normit eivät kuitenkaan voi toimia perustana kaikelle vallankäytölle. Ennen ajatustapana oli se, että opettaja tai vanhemmat saivat piiskata lastaan opettamaan heille kurinalaisuutta. Tämä on nykyään erittäin konservatiivinen ajatusmaailma, mutta se todistaa sen, että filosofia, moraali ja vallankäytön perustat muuttuvat koko ajan mielipiteitten ja normien muuttuessa.
Vuonna 2024 viidennen viikon viikonloppuna valitaan uudeksi Suomen tasavallan presidentiksi Alexander Stubb tai Pekka Haavisto. Presidenttiys antaa presidentille uusia vallankäyttömahdollisuuksia, jotka eivät olleet mahdollisia vaikkapa kansanedustajana. Presidentti saa vallan hyväksyä tai kumota lakeja. Presidentillä on myös valta nimittää korkean arvon virkamiehiä. Presidentti on myös puolustusvoimien ylipäälikkö. Nämä kolme ovat esimerkkejä legitiimistä vallankäytöstä. Kansa valitsee presidentin, joka toimii tämän vallankäytön oikeutuksena.
Propaganda on tarkoituksellista aatteen tai opin levittämistä suurille massoille. Pohjois-Korea on maailman tunnetuin propagandapyhättö, jossa viedään disinformaation levittäminen uusille äärirajoille. Länsimaat ovat verrattavissa H.P Lovecraftin Cthulhuun ja Kimin hallitustapa on kaiken A ja O. Propagandaa voidaan käyttää paljon erilaisissa olosuhteissa kuin koko valtion yhteiskunnan pyörittämisessä. Propagandalla voidaan sodassa nostattaa sotilaitten ja kenraalien taisteluasennetta. Jatkosodassa levitettiin paljon propagandaa viihteen kautta. Tämä viihdepropaganda on myöhemmin perusteltu historiapolitiikan kautta.
Sensuuri on muoto propagandasta. Sensuurilla pyritään varmistamaan, että kansa ei näkisi joitain asioita, joita valtion viranomaiset ei halua kansan näkevän tai kuulevan. Edellä mainitussa Pohjois-Koreassa on erittäin laaja sensuuri. Siellä ei toimi mikään länsimaalainen some, eikä siellä ole länsimaalaisia vientituotteita. Kiinassakin on esillä samankaltaista sensuuria. Kiinan valtion alla toimivilla laitteilla ei pääse YouTubeen tai Facebookiin. Venäjällä ei saa protestoida Putinin mielipiteitä, koska kansan ei haluta tietävän mitä oikeasti tapahtuu. Propagandaan perustuu myös sellainen hauska ajatusleikki, että mitäs jos länsimaat ovat ne, jotka ovat oikeasti aivopestyjä propagandan alaisia, ja diktatuurit ovat ainoa oikea valtiomuoto. Me hyvinvointivaltion alaiset tykkäämme vain ajatella että me olemme oikeassa ja venäläiset sekä kiinalaiset altistuvat propagandaan. Tällainen ees-taas ajattelu ei johda mihinkään, niin pohditaan näin. Diktatuureissa pyritään ajamaan vain yhden henkilön tai pienen piirin intressejä, joissa ei välitetä kansasta. Suomessa ja muissa ensimmäisen maailman valtioissa pyritään pitämään kansasta huolta sekä antamaan heille oikeuksia, niin ei olettaisi, että länsimaat ovat suurimpia propagandan lellikkejä. Toki, sensuuria on havaittavissa länsimaissa. Kun Yhdysvallat hyökkäsivät Irakiin vuonna 2003, toimittajien ja journalistien piti toimia tarkkojen ehtojen ja vaatimusten alla siitä, että mitä he saavat kirjoittaa ja julkaista.
On hyvä pohtia sitä, että onko propaganda legitiimiä vallankäyttöä. Propagandaan altistuneet ajattelevat, että heille annettu tahojen käsittelemä tieto olisi oikeaa ja faktuaalista, jonka myötä antavat suostumuksen tälle tiedolle. Onko se kuitenkaan legitiimiä, jos tämän saavuttamiseen vaaditaan rajua sensuuria sekä moraalisia rikkouksia? Länsimaisen opin mukaan tätä ei tulkittaisi legitiimiksi vallankäytöksi, koska se nähdään epäreiluna kansalaisia kohtaan, että he eivät voi tehdä asialle mitään massasensuurin vuoksi.
Lähteet:
Legitimate Power: What is It & How Leaders Should Use It
https://www.masterclass.com/articles/legitimate-power
Propaganda – Wikipedia