Kun vastustaa, niin vastustaa kunnolla. Ostin reilu kuukausi sitten käytetyn ja varsin rähjäisen fillarin, jota olen käyttänyt työmatkoilla ja laittanut samalla hiljalleen kuntoon.
Perjantaina sattui sitten kunnon koiranilma ja paluumatkalla pyörä pudotti ensimmäistä kertaa ketjut paikaltaan. Noh, nuohan värkkäsi paikoilleen parissa minuutissa, mutta alkoi pännimään se, kun ketjuun koskiessa kädet on aina ihan öljyssä.
Päätin sitten, että kun tuo ei normaalilla arkipesulla tai edes harjaamalla kuntoon tule, niin kunnon liuotinpesu sitten. Samaan syssyyn päätin pestä koko takavaihtajan.
Koskaan ennen en ole näitä 7-lehtisiä pyöriä huoltanut ja melkoista säätämistä oli etenkin ketjun takaisin laittamisen kanssa ja kun minulla ei ketjulukkoa ole, niin vaimon kanssa sitten jouduttiin kahdestaan liittämään ketju.
Tänään sitten aamulla hoksasin notta sehän oli onnistuttu ujuttamaan väärästä välistä ja taas homma uusiksi. Viitisen minuuttia taas kiroilua ja säätöä.
Nyt sitten kun kävin vielä tsekkaamassa, että kaikki kunnossa huomista työmatkaa varten, niin eiköhän ole eturengas puhjennut omia aikojaan.
Melkoista vitun koittelua, sanois meidän isä. Ei kun etäpäivä huomiselle ja iltapäivästä uuden renkaan ostoon.
Sama olisi tosin heittää huoltoon tuo, kun vaihteet kun pitäisi säätää kuntoon. Voi tosin olla, että vaihtajan vaihto myös edessä, kun en itse ole noita saanut kuntoon laitettua, vaikka olen yrittänyt.
Tykkään kyllä tästä pyörästä yleisesti ottaen, mutta kalliiksi näyttää tulevan.
