Koska Lukko on Liigan pelinopein ja luisteluvoimaisin joukkue, Ilvekselle ei ole paljon juhlitusta pystysuunnan NHL-kiekosta mitään hyötyä. Itse asiassa suurin osa liigajoukkueista pelaa yhtä nopeasti kuin Ilves ja niillä on etunaan parempi pelin rakenne, joten eipä Ilves ole paljoa kostunut siitä, että se päätti ottaa pelitavallisesti muutaman askeleen taaksepäin huipputaktisessa Liigassa.
Pudottaakseen Lukon Ilveksen on tehtävä isänmurha. Eli pelattava ihan päin vastoin kuin Myrrä oletti käyvän silloin, kun hän syksyllä uhosi, ettei hänen bändinsä "soita hitaita."
Ilveksen on tietenkin hidastettava Lukon peliä mahdollisimman paljon. Meidän pelillä se olisi suhteellisen helppo tehtävä, mutta noinkohan Ilveksellä on edellytyksiä pelata täydet 60 minuuttia virheetöntä Meidän peliä. Oletettavasti Ilves lähtee tukkimaan ykkössektorin ja kyttäämään vastustajan virheitä. Sekin on tyhjää parempi.
Jo vuosien ajan Ilveksen ehkä suurin heikkous on ollut karvauspelaaminen. Pysysuunnan kiekkoon kuuluu alivoimaisena hyökkääminen, mutta Lukkoa vastaan tupsukorvien ei missään tapauksessa pidä lähteä karvaamaan alivoimaisen hyökkäyksen jälkeen. Pitää pelata kaksivaiheista ohjauspeliä. Kun on paikka, kannattaa tietenkin iskeä. Virran joukkueissa kiekon purkaminen rännin tai pleksin kautta on pannassa. Voi siis käydä niin, että raumalaiset pelaavat joskus liian ahtaaseen paikkaan tai antavat yhden syötön liikaa. Silloin vastustaja voi saada riiston lähellä maalia. Muistanemme voitokkaan Lukko-kohtaamisen ja Kukkosen tarjoileman harhasyötön.
Mutta muuten kannattaa suosiolla siirtyä ohjauspelin toiseen vaiheeseen. Koska Virran joukkueet eivät käytä ylijuoksuja, vaan yrittävät säilyttää kenttätasapainon, Ilvekselle tarjoutuu mahdollisuus tuoda karvauskoneistonsa syvälle, merkata Lukon pelaajat ajoissa ja tukahduttaa hyökkäys.
Omalla alueella Ilves tod. näk. yrittää ulosboksata Lukon hyökkääjät. Tähän on kaikki mahdollisuudet. Virran sairasloman aikana keltasinisille kävi välillä niin, että taitavat ja jalkavat pelaajat alkoivat vetää kunniakierroksia ympäri hyökkäysaluetta, mutta maalitilanteisiin murtautuminen jäi piippuun, koska pelaajat olivat unohtaneet Virran kolmiopelit. Ilveksen kannattaa kaikin tavoin pyrkiä tilanteeseen, jossa lukkolaiset alkavat ratkoa pelejä yksin ja unohtavat oman systeeminsä.
Yksi iskun paikka on Lukon karvauspeli, joka on koko sarjan uhkarohkeinta. Lukkohan antaa painetta vielä siinäkin tapauksessa, että vastustaja olisi ujo saanut kiekon haltuunsa eikä pelinumero enää näy. Paha vain, että Ilves yrittää kiekonriiston jälkeen yhä päästä mahdollisimman nopeasti ylös päin. Turhan usein käy niin, että jos pakki sattuisikin pääsemään jalalla paineen alta pois, hyökkääjät ovat karanneet jo liian kauas. Pitäisi lähteä Meidän pelillä eli lyhyillä syötöillä, mutta se vaaisi valmiita ja hyvin harjoiteltuja ratkaisumalleja, joita takkuturkeilla tuskin on. Tuloksena saattaisi olla vain harhasyöttöjä ja kiekonmenetyksiä oman maalin lähellä.
Käynee siis niin, että Ilveksen hyökkäyspeli tulee olemaan viime viikkojen tapaan yksilösuoritusten ja vastustajan virheiden varassa. Vaikka Ilveksen joukkuetta ei ole kasattu kulmapelejä varten, veikkaanpa, että maalipaikkoja syntyy ensi sijassa Suomen, Miehon ja kumppaneiden kaivuuhommien seurauksena.
Lukko ja Ilves lienevät sarjan vähiten taklaavat joukkueet. Molemmilla on sama syy: koska taklatessa liike pysähtyisi. Ilvesläisten on kuitenkin nyt astuttava mukavuusalueensa ulkopuolelle ja lähdettävä horjuttamaan vastustajaa fyysisellä pelillä. Siellä on Revon kaltaisia pelaajia, joiden kuuppa saattaa mennä nurin. Audette vaikuttaa pelaajalta, jolta voidaan viedä tila ja pelihuumori pois kovalla mailahäirinnällä.
Ja lopuksi kaikkein tärkein: maalivahtipelin pitää kääntyä vihreäkeltaisille.
Näillä nuoteilla mille tahansa bändille on mahdollista kaataa Lukko.