Ensinnäkin minusta on näyttänyt kahdessa viimeisessä runkosarjan Lukko-pelissä siltä, että pystysuunnan pelitapa nimenomaan on toiminut ja tuonut hyötyä ja pelithän ovat olleetkin tasaisia. Tämä senkin vuoksi, että Lukko pelaa korostetusti omaa peliään, eikä yritä erityisemmin sotkea vastustajan peliä. Ja mitä Virran lausunnoista voi päätellä, niin tämä ei tule pudotuspeleissä muuttumaan.
Ilves ei ole enää pitkään aikaan pelannut pystysuunnan kiekkoa tai jos on, niin se ei ole onnistunut niin kuin pitäisi. Lähinnä se on näkynyt siinä, että omista on yritetty päästä pois pitkillä syötöillä ja se aiheutti esim. KooKoo-sarjassa suuria ongelmia, kun viisikon etäisyydet repesivät.
Ilves on pelannut sillisalaattikiekkoa, jossa on elementtejä myös Meidän pelistä. Viimeisimmissä Lukko-peleissä kohtalaisen onnistunut suoritus perustui tiukkaan ulosboksaukseen. Se taas on pystysuunnan kiekon antiteesi. Pystysuunnan kiekon ihan perusjuttu on se, että omalle alueelle ei jäädä pyörimään, vaan yritetään ottaa kiekko haltuun mahdollisimman nopeasti, jotta päästäisiin tuorein jaloin ylös. Nykyään Ilves nimen omaan pyörii omissa, kun keskitytään tukkimaan ykkössektori.
Hyökkääminen perustui näissä Lukko-kohtaamisissakin yksilösuorituksiin ja vastustajan virheisiin. Voittopelissähän Lukon ex-ilvekset syöttivät kaksi maalia.
Miksi siis Ilveksen pitäisi pelata Meidän peliä Lukkoa vastaan, kun sillä on siihen soveliaammat pelaajat ja perusteellisesti harjoiteltu pelitapa? On esimerkiksi esitetty, että Meidän peli tuottaa enemmän kulmamyllyjä vastustajan päätyyn, joissa meidän nuoret hyökkääjät eivät ole vahvimmillaan.
Koska Lukko on nopeampi ja luisteluvoimaisempi joukkue ja sillä on vielä tukenaan paljon parempi pelin rakenne. Ilvekseltä olisi ihan itsemurha lähteä luistelukilpailuun.
Tässä suhteessa pystysuunnan kiekko olisi äärimmäisen huono ratkaisu, koska siinä vain painetaan - tai yritetään painaa - koko ajan jatkuvalla liikkeellä eteenpäin. Pelin tempoa tai virtausta ei pyritä kontrolloimaan eikä kiekolla puolusteta.
Koko ottelusarjan avain on juuri mainitsemassasi seikassa, että Virta ei tingi omista periaatteistaan. Isoin kysymys Lukon mestaruustiellä on siinä, että jos ottelusarjassa vastustaja löytää lääkkeet Lukon pelin tukahduttamiseksi, malttaako Virta tehdä tarvittavia muutoksia. Ja juuri tähän Ilveksenkin on pyrittävä: on sotkettava Lukon kuviot ja kytättävä vastustajan virheitä.
Meidän pelin periaatteilla Lukon peli on mahdollista saada sellaiseen tilaan, jossa pelaajat turhautuvat ja alkavat ratkoa matseja yksin, aivan kuin Kärppien pelaajille tapahtui 2019 (molemmat pelasivat Meidän peliä, mutta HPK teki sen paremmin ja sitoutuneemmin.)
Yksi tekijä on juuri hyökkäysalueen pääty- ja kulmapeli, aivan kuin HPK teki 2019 ja kuten Leijonat saman kevään MM-kisoissa. Ilveksen joukkuetta ei ole rakennettu vääntämistä vaan jatkuvaa liiketta silmällä pitäen, mutta jo pitkään hyökkäyspelaaminen on ollut niin vaatimatonta, että maalit ovat usein juuri tulleet yksittäisten kaksinkamppailuvoittojen tuloksena. Jos ottelusarja pysyy vähämaalisena, Suomi ja Mieho saattavat kaivaa ne tarvittavat maalit.