Nyt, kun tappioputken myötä huhut ja spekulaatiot Myrrän potkuista lähtevät väistämättä liikkeelle, seurajohdolta kaivattaisiin jämäkkää ulostuloa. Jos valmentajaa roikotetaan löyhässä hirressä, pelaajat jäävät vain odottamaan hänen potkujaan eivätkä itse tee mitään tilanteen parantamiseksi. Toissa syksynä Jalo jätti lammasmaisesti pukukopin pelaajien haltuun; sen sijaan naapurin puolella, kun pelaajat yrittivät savustaa Tapolan ulos tämän ensimmäisellä kaudella, Leinonen teki selväksi, että valmentaja pysyy mutta pelaajia saattaa lähteä. Jalon pitäisi nyt ilmoittaa, että Myrrä jatkaa sopimuskautensa loppuun. Ja keväällä annettaisiin kalossinkuva pelihousuihin niille, jotka eivät sitoudu täysillä yhteiseen tavoitteeseen.
Yleisesti ottaenhan on niin, että seurajohdolla joko on tai ei ole luottamusta valmentajan peliprosessiin. Jos luottamus on kiinni muutamasta yksittäisestä tuloksesta, prosessi ei ole missään vaiheessa ollut kovin kestävällä pohjalla. Tosin Ilveksen kohdalla asiaa mutkistaa se, että voidaan kysyä,
kenen peliprosessista on kyse.
Miksi Saloa ei kiinnosta palaaminen vaikka pyydettäisiin? Mitä Salo olisi tehnyt eri tavoin että sattumalle ei olisi ollut sijaa?
Salohan on jo sitoutunut ensi kaudeksi muualle. Eikä hän olisi voinut tehdä toisin kuin Myrrä ja Ojanen, koska sekä työkalut että työsuunnitelma on annettu ylhäältä. Olen yhä sitä mieltä, että tämä oli suurin syy siihen, miksi Myrrä oli koko ajan ykkösehdokas valmentajaksi. Ei Salon kaltainen pelitapavalmentaja olisi taipunut nykyisenlaiseen toimintatapaan.
