Brooks
Luottopelaaja
- Viestejä
- 7 022
Vs: Tuomas Tuokkola Ilvekseen kahden vuoden sopimuksella
Pohjois-Amerikassa peli tosiaankin on viety taktisesti äärimmilleen - ikään kuin pelattaisiin jenkkifutista jäällä - ja joukkueessa on myös huolellisesti valittuja pelaajatyyppejä erilaisiin taktisiin kuvioihin. Joskus voidaan puhua jopa ylivalmennuksesta. Toisaalta pelitavallisesti rapakon takana eletään yhä kivikautta verrattuna Eurooppaan. Luotetaan yhä yksilötason ratkaisuihin viisikkopelin sijasta. Taivas meitä varjelkoon tilanteelta, että kanadalaiset keksisivät palkata Erkka Westerlundin Team Canadan päävalmentajaksi; sen jälkeen vaahteranlehdet olisivat voittamattomia.
Itse olen kaivannut Tuomas Tuokkolalta kahta asiaa: toinen on puolustuspelin organisointi omalla alueella ja toinen juuri nämä taktiset variaatiot.
Aloitetaan jälkimmäisestä. Sami Hirvonen tarkkailee vastustajia, mutta sikäli kuin olen käsittänyt, Ilveksen pelitaktiikassa ei juurikaan huomioida kulloistakin vastustajaa, vaan lähdetään pelaamaan sitä omaa peliä. Voittoputkensa aikana Ilves olikin Liigan parhaita joukkueita puolustamaan kiekollisena: pelaamalla omaa kiekonhallintaan perustuvaa peliään tupsukorvat pystyivät luomaan itselleen tilaa ja ajamaan vastustajan ahtaalle. Tässä on kuitenkin yksi perustavanlaatuinen ongelma, nimittäin se, että kotimainen jääkiekko on vähän kuin eduskuntavaalit: joukkueiden välillä on loppujen lopuksi kovin vähän pelitavallisia eroja. Kun joukkueiden pelitavat poikkeavat verraten vähän toisistaan (kiekonhallinta, kova luistelu, laadukkaan harjoittelun tuoma luistelukunto jne.), ero syntyy viime kädessä siitä, kumpi joukkue kunakin iltana pystyy suorittamaan korkeammalla tasolla (parempi liike, yhtenäisemmät viisikot, parempi maalivahtipeli, vähemmän henkilökohtaisia virheitä.)
Varsinkin niinä iltoina, kun joukkue ei ole parhaimmillaan, tai kun vastassa on joukkue, joka tiedetään erityisen vaikeaksi vastustajaksi, olisi varmaankin hyvä, jos taktiikkaa muokattaisiin niin, että pyrittäisiin eliminoimaan vastustajan vahvuudet.
Tämä ei tietenkään merkitse sitä, että Tuokkolan pitäisi luopua pelitavastaan. Mutta pelikohtaisessa taktiikassa voitaisiin aivan hyvin yrittää ennakoida sitä, miten vastustaja tulee Ilvestä vastaan pelaamaan.
Toinen ongelma on oman alueen puolustuspeli. Ilveksen taktiikka on perin riskialtis, sillä vastustaja saa heti potentiaalisen maalintekopaikan, jos joku ilvesläisistä häviää kaksinkamppailun, hukkaa oman miehensä, lukee tilanteen väärin, lähtee ryntäilemään, venyttää etäisyyksiä tai syyllistyy näennäispuolustamiseen. Se aiheuttaa myös vaikeuksia hyökkäyksiin lähdöissä, sillä kiekon saatuaan Ilveksen viisikko ei yleensä ole oikeanlaisessa ryhmityksessä lähteäkseen nopeasti syöttelemällä vastaiskuun. Liian usein pakit joutuvat hyökkääjien ryhmittymistä odotellessaan syöttelemään pienessä tilassa omassa päädyssä, usein maaliviivan takana ja jopa selkä kentälle päin. Tällaisessa tilanteessa vastustajan on helppo torpata hyökkäykseen lähtö jopa yhdellä karvaajalla, puhumattakaan aggressiivisesti karvaavista joukkueista, joita vastaan Ilves on jatkuvasti suurissa vaikeuksissa.
Mielestäni Ilves voisi ainakin kokeilla maalintekosektorin tiivistä sulkemista. Maalivahdit ovat niin laadukkaita, että heidän pitäisi pystyä ottamaan sektorin ulkopuolelta tulevat laukaukset (tosin Järvenpäällä on aikaisemmalla urallaan ollut välillä vaikeuksia kaukaa tulevissa korkeissa laukauksissa.) Siinä vaiheessa, kun vastustaja ei ole vielä pystynyt vakiinnuttamaan hyökkäysalueen myllyä tai jos vastustaja joutuu pelaamaan kiekkoa selkä kentälle päin, voitaisiin iskeä kimppuun kahdellakin miehellä, mutta tällöinkin koko viisikon pitäisi reagoida samanaikaisesti niin, että etäisyydet pysyisivät lyhyinä. Jopa pelaajien mailojen asennon pitäisi olla sellainen, että ne peittävät optimaalisen jääalan ja ehkäisevät siten poikittaissyöttöjä. Tällainen puolustusmuoto mahdollistaisi sen, että kiekon saadessaan Ilves olisi valmis lähtemään liikkeelle tiiviinä viisikkona rintamasuunta vastustajan maaliin päin. Silloin myös karvauksen alta olisi helpompi lähteä pois nopeasti syöttelemällä.
Tarinankertoja sanoi:
Pohjois-Amerikassa peli tosiaankin on viety taktisesti äärimmilleen - ikään kuin pelattaisiin jenkkifutista jäällä - ja joukkueessa on myös huolellisesti valittuja pelaajatyyppejä erilaisiin taktisiin kuvioihin. Joskus voidaan puhua jopa ylivalmennuksesta. Toisaalta pelitavallisesti rapakon takana eletään yhä kivikautta verrattuna Eurooppaan. Luotetaan yhä yksilötason ratkaisuihin viisikkopelin sijasta. Taivas meitä varjelkoon tilanteelta, että kanadalaiset keksisivät palkata Erkka Westerlundin Team Canadan päävalmentajaksi; sen jälkeen vaahteranlehdet olisivat voittamattomia.
Itse olen kaivannut Tuomas Tuokkolalta kahta asiaa: toinen on puolustuspelin organisointi omalla alueella ja toinen juuri nämä taktiset variaatiot.
Aloitetaan jälkimmäisestä. Sami Hirvonen tarkkailee vastustajia, mutta sikäli kuin olen käsittänyt, Ilveksen pelitaktiikassa ei juurikaan huomioida kulloistakin vastustajaa, vaan lähdetään pelaamaan sitä omaa peliä. Voittoputkensa aikana Ilves olikin Liigan parhaita joukkueita puolustamaan kiekollisena: pelaamalla omaa kiekonhallintaan perustuvaa peliään tupsukorvat pystyivät luomaan itselleen tilaa ja ajamaan vastustajan ahtaalle. Tässä on kuitenkin yksi perustavanlaatuinen ongelma, nimittäin se, että kotimainen jääkiekko on vähän kuin eduskuntavaalit: joukkueiden välillä on loppujen lopuksi kovin vähän pelitavallisia eroja. Kun joukkueiden pelitavat poikkeavat verraten vähän toisistaan (kiekonhallinta, kova luistelu, laadukkaan harjoittelun tuoma luistelukunto jne.), ero syntyy viime kädessä siitä, kumpi joukkue kunakin iltana pystyy suorittamaan korkeammalla tasolla (parempi liike, yhtenäisemmät viisikot, parempi maalivahtipeli, vähemmän henkilökohtaisia virheitä.)
Varsinkin niinä iltoina, kun joukkue ei ole parhaimmillaan, tai kun vastassa on joukkue, joka tiedetään erityisen vaikeaksi vastustajaksi, olisi varmaankin hyvä, jos taktiikkaa muokattaisiin niin, että pyrittäisiin eliminoimaan vastustajan vahvuudet.
Tämä ei tietenkään merkitse sitä, että Tuokkolan pitäisi luopua pelitavastaan. Mutta pelikohtaisessa taktiikassa voitaisiin aivan hyvin yrittää ennakoida sitä, miten vastustaja tulee Ilvestä vastaan pelaamaan.
Toinen ongelma on oman alueen puolustuspeli. Ilveksen taktiikka on perin riskialtis, sillä vastustaja saa heti potentiaalisen maalintekopaikan, jos joku ilvesläisistä häviää kaksinkamppailun, hukkaa oman miehensä, lukee tilanteen väärin, lähtee ryntäilemään, venyttää etäisyyksiä tai syyllistyy näennäispuolustamiseen. Se aiheuttaa myös vaikeuksia hyökkäyksiin lähdöissä, sillä kiekon saatuaan Ilveksen viisikko ei yleensä ole oikeanlaisessa ryhmityksessä lähteäkseen nopeasti syöttelemällä vastaiskuun. Liian usein pakit joutuvat hyökkääjien ryhmittymistä odotellessaan syöttelemään pienessä tilassa omassa päädyssä, usein maaliviivan takana ja jopa selkä kentälle päin. Tällaisessa tilanteessa vastustajan on helppo torpata hyökkäykseen lähtö jopa yhdellä karvaajalla, puhumattakaan aggressiivisesti karvaavista joukkueista, joita vastaan Ilves on jatkuvasti suurissa vaikeuksissa.
Mielestäni Ilves voisi ainakin kokeilla maalintekosektorin tiivistä sulkemista. Maalivahdit ovat niin laadukkaita, että heidän pitäisi pystyä ottamaan sektorin ulkopuolelta tulevat laukaukset (tosin Järvenpäällä on aikaisemmalla urallaan ollut välillä vaikeuksia kaukaa tulevissa korkeissa laukauksissa.) Siinä vaiheessa, kun vastustaja ei ole vielä pystynyt vakiinnuttamaan hyökkäysalueen myllyä tai jos vastustaja joutuu pelaamaan kiekkoa selkä kentälle päin, voitaisiin iskeä kimppuun kahdellakin miehellä, mutta tällöinkin koko viisikon pitäisi reagoida samanaikaisesti niin, että etäisyydet pysyisivät lyhyinä. Jopa pelaajien mailojen asennon pitäisi olla sellainen, että ne peittävät optimaalisen jääalan ja ehkäisevät siten poikittaissyöttöjä. Tällainen puolustusmuoto mahdollistaisi sen, että kiekon saadessaan Ilves olisi valmis lähtemään liikkeelle tiiviinä viisikkona rintamasuunta vastustajan maaliin päin. Silloin myös karvauksen alta olisi helpompi lähteä pois nopeasti syöttelemällä.
