Koska itsensä toistaminen on upeinta mitä tiedän, niin one for the road!
Kuules nyt, Antti-pantti. Kun kyse ei ole kättelyistä, eikä illuusioista siitä, missä puristetaan kenenkin hikistä kättä.
Sinun tehtäväsi numero yksi oli olla johtaja. Edessä seisova suunnannäyttäjä, joka osallistaa yhteisön, pyrkii tavoitteeseen, tekee korjausliikkeitä, hakee tukea kun sitä tarvitsee ja ennen kaikkea rakentaa luottamusta ja motivaatiota. Etukäteen, jokaisessa hetkessä - ja kun kaikki on ohi. Johtajan vastuu ei pääty koskaan.
Tietysti ymmärrän tilanteestasi paljon, Antti-pantti. Totta kai olet ihminen, petyit ja reagoit, niin kuin pettynyt ihminen tekee. Mutta kun sinä olit johtaja, jolle sitä luksusta ei suoda. Sinä et kaiken jälkeen tehnyt niin kuin johtaja tekee. En minä pelityyliisi niin pettynyt, ajatuksesi träpistä ja rännikiekoista on yhdentekevää.
Mutta siihen minä petyin, Antsukka-darling, että ajatuksesi johtajuudesta olivat tyhjiä etkä ilmeisesti edes itse usko omiin ajatuksiisi, joista olemme saaneet lukea. Ihmisestä, kasvusta, kollektiivista.
Tappion ja pettymyksen hetkellä sinulle oli olemassa vain yksi ihminen. Ja se olit sinä itse. Ei pelaajat, ei yhteisö, eivät kymmenet tuhannet ihmiset, jotka ovat sitoutuneet projektiin vuosiksi, kymmeniksi vuosiksi. Sinä olit kaikkien meidän yhteinen johtaja, Analiini-kultaseni, mutta siitä sinä et välittänyt.
Harmittaa. Minun silmissäni muutuit suomikiekon sannamariniksi, joka paljasti kaikille, että et sinä tukijoistasi niin välitä, vaan luikit pakoon. Loukkaantuneena maailmalle, meille kaikille, koska sinä olit kaikki, sinä olit ilves, sinä olit suomi ja meidän pitäisi nyt keskittyä miettimään sinua ja sinun tunnettasi.
Antti-rakas, minä en vaan enää jaksa olla kiinnostunut sinusta ja raporteistasi siitä, mitä sinun pienessä maailmassasi tapahtui ja miltä sinusta tuntui. Tehtäväsi johtajana oli edustaa jotain sinua suurempaa, meitä suurempaa, mutta se ei sinua puhutellut. Sinä haluat edustaa vain itseäsi. Jääkiekko on näyttämö, joka on rakennettu sinua varten. Yleisö on peili, josta saat ihailla itseäsi.
Anttinen, olemme etuoikeutettuja, että olemme saaneet olla olemassa sinua varten. Jokaista lippua ostaessani olen saaneet ajatella sinua ja sitä, miten upeaa on, että voin omalla panoksellani tuottaa sinulle rakkautta ja hyväksyntää.
Toivottavasti olet, Antti, nyt iloinen ja helpottunut. Toivon, että emme enää sinua häiritse, että taakkasi on kevyt. Toivottavasti olen onnistunut tehtävässäni tukea ja auttaa sinua eteenpäin maailmassa, jonka nimi ei ole maailma, vaan sen nimi on Antti. Antti-pantti.
Olimme etuoikeutettuja, että saimme Ilves-perheenä olla hetken olemassa sinua varten. Ajatella, että seuraavaksi saamme laittaa itsemme likoon kansakuntana. Sinun edestäsi, sinun puolestasi.
Lopetetaan narina ja toiveet siitä, että Antti jaksaisi vielä meitä kiittää. Meidän tehtävämme on kiittää häntä. Hurja-Antti on myös ihminen.
Keskitytään siihen mikä on olennaista. Meille kaikille olisi tärkeää, että Antti voittaisi itselleen seuraavaksi Ruotsin, NHL:n, DHL:n, Puolan, Sveitsin, Iso-Britannian ja maailman ja kaiken. Tunnetta on ymmärrettävästi paljon, koska liiga ja eduskunta ja me kaikki olemme menettäneet jotain poikkeuksellista, niin paljon.
Anteeksi, Antti, että ymmärsimme väärin. Kyse oli sinusta. Eilen, nyt ja aina.
