En ole Kouvolan peliä nähnyt, mutta yleisesti ottaen Ilveksen pitäisi saada yv-peliä liikkuvammaksi. Muutkin kuin kiekkoa pitävä pelaaja voisivat laittaa luistimet liikkeelle.
Kerrankin olen Jäsen Brooksin kanssa samaa mieltä asiasta..yv-peli on liian staattista ja ennakkoon arvattavissa.
Minustakin eilinen YV näytti kehnolta, mutta eilen tehtiin kuitenkin 2 maalia neljällä yv:llä, eli 50% teholla. Koko kauden yv% on 22,64%, mikä on sarjan viidenneksi paras. Tulos ratkaisee, ei se miltä se näyttää.
Yksi selvä puute on se, ettei viivalle ole heittää yhtään Liigatasolle hyvää pakkia. Siis sellaista, joka on selvä uhka jatkuvasti. Leimun pitäisi vissiin olla joku yv-spesialisti mutta aika heikolta on herran otteet siellä näyttäneet.
Se Voisi jopa pakottaa vastustajan pelaamaan isommalla neliöllä ja sitä kautta lisää tilaa maalin edustalle?Voiskos viivalla kokeilla välistä kahta pakkia vai onko se liian vanhanaikaista. Näin saataisiin kiekko nopeammin liikkumaan viivalla. Nyt syötöt viivalla on liian pitkiä ja hitaita. Alivoimalla Ilves taas tuntuu käpertyvän pieneen neliöön joka antaa vastustajalle liikaa aikaa ja tilaa liikutella kiekkoo. Pitäisi rohkeammin päästä katkomaan syöttöketjuja.
Eemelinhän paikka ylivoimalla on ollut neliön keskellä ja hän tekee siinä erittäin arvokasta työtä. Avaa syöttölinjoja viivaan ja neliön lävitse omalla liikkeellään, hakee aktiivisesti laukaisupaikkaa (taisi tehdä ison osan viimekauden maaleista tuosta maalinedestä/neliön keskeltä ylivoimalla Sandelin syötöistä), voittaa irtokiekkoja omalle joukkueelle torjunnoista/blokeista jotta pyöritys voi jatkua ja menee avuksi kulmiin jos kaveri joutuu paineen alle ja voittaa kaksinkamppailuja ettei vastustaja pääse purkamaan. Tietenkin myös on maskipelaajana viivasta tulleille laukauksille oikeaikaisella liikkeellä. Tuon keskipelaajan rooli ylivoiman toimivuudessa nimenomaan näkymättömän työn osalta on erittäin iso mitä kaikki eivät aina osaa arvostaa.Kolmen viimeisen ottelun heikko ylivoima. Onko Suomen merkitys tässä lopulta se tekijä? En ole katsonut tilastoja miten Suomen maalit on tulleet mutta mutuna tuntuisi että Suomen pelatessa Ilveksen ykkös-yv oli todella hyvä.
Itsellä pisti silmään, että annettin juuri liikaa tilaa noille Tapparan alakolmion laidoille, jotka pääsivät jauhamaan kiekkoa joka kerta jo hyvältä maalintekosektorilta. Mistä syntyi myös Ojamäen maali. Taas vastaavasti meidän "viiksimiehet" pelaavat lähes Jecce Niinimäki tyyliin perse kiinni laidassa.On ollut viime päivinä kiinnostavaa pohdiskelua siitä, onko Ilveksen alivoimapelaaminen liian passiivista ja onko muodostelma liian pieni.
Edelliskausilla, sekä Kiven että Tuokkolan aikana, Ilves on pyrkinyt aktiiviin pelaamiseen alivoimalla, ja tulokset ovat olleet huonoja. Etenkin sen jälkeen, kun suurin osa joukkueista siirtyi pelaamaan takakolmiolla, Ilveksen nelikko sahattiin kerran toisensa jälkeen hajalle nelikon läpi suunnatuilla poikittaissyötöillä. Pelaajat tekivät sijoittumis- ja pelinlukuvirheitä, ja jos vastustajan kiekollinen pelaaja voitti kaksinkamppailun, tuloksena oli heti maalintekopaikka parhaalta sektorilta.
On ilman muuta nykyaikaa pelata tiiviillä boksilla. Peitetään jääala, estetään kiekollisen vastustajan tulo maalintekosektorille hyvällä jalalla ja aktiivisella mailahäirinnällä ja blokataan laukauksia. Maalivahti ei tietenkään saa lipsauttaa selkänsä taakse sektorin ulkopuolelta tulevia laukauksia eikä antaa irtokiekkoja.
Ilveksen pelissä on kuitenkin vielä hiomista. Esimeriksi KooKoo-pelissä Liuksiala irtosi liian kauas neliöstä siinä vaiheessa, kun kiekko oli sinisen tuntumassa, eikä enää ehtinyt ottamaan Haatajaa maalin edestä. Samoin eilen Mieho pelasi 2-2-maalissa liian suurin etäisyyksin, jolloin Ojamäki pääsi kävelemään sisään. Tällaisissa asioissa valmennusjohdon pitää kouluttaa pelaajia kädestä pitäen. Tämän päivän jääkiekkoilussa tällaiset yksityiskohdat ovat tärkeitä, koska vastustaja saattaa käyttää pienenkin tarjoutuvan tilan ja ajan hyväkseen.
Tuohon pitäisi ilman muuta tarttua, saattaisi tuoda muutaman lisäpisteen vielä loppukaudesta.Mutta karmeista merkkaus- ja pelinlukuvirheistä huolimatta alivoima on viime kausilla ollut tilastollisesti tämän vuotista parempaa, vaikka maalivahtipeli on ollut huonompaa. Tämän kauden alivoimaprosentit ovat itse asiassa pikaisesti tarkasteltuna surkeimmat viiteen vuoteen ja sen pidemmälle liigan sivut eivät tarjoa tilastoja.
Mutta karmeista merkkaus- ja pelinlukuvirheistä huolimatta alivoima on viime kausilla ollut tilastollisesti tämän vuotista parempaa, vaikka maalivahtipeli on ollut huonompaa. Tämän kauden alivoimaprosentit ovat itse asiassa pikaisesti tarkasteltuna surkeimmat viiteen vuoteen ja sen pidemmälle liigan sivut eivät tarjoa tilastoja.