Sinähän olet tämän kauden aikana kirjoittanut, että Ilveksen realistinen sijoitus materiaalin perusteella oli jossakin 11-12 paikkeilla ja että seurajohdon asettama tavoite kuudennesta sijasta oli liian optimistinen. Kun jotkut kirjoittajat kauden vaikeimmilla hetkillä esittivät, että tavoite olisi pitänyt siirtää suorasta puolivälieräpaikasta säälipleijaripaikkaan, olit sitä mieltä, että sillä olisi negatiivisia vaikutuksia pelaajiin.
Ensiksi täytyy erotella käsitteet seuran tavoite minun ennustuksistani. Tarkalleen kirjoitin, että Ilveksen materiaali rittää sijoille 11-12, mutta uskon, että hyvän valmennuksen ansiosta Ilves voi nousta tuosta pari kolme sijaa. Ennustukseni näytti osuvan aika hyvin kohteeseen. Joitakin kirjoittajia ärsytti tämä suunnattomasti, kun ennustin Ilveksen sijoituksen alhaisemmaksi kuin mitä seuran asettama tavoite oli runkosarjalle. He eivät osaa erotella, ilmeisesti vieläkään, että minun näkemykseni ovat eri asia kuin, mitä ovat seuran näkemykset tai tavoitteet.
Minä olen todellakin pitänyt strategian aikataulua liian optimistisena. Kuten olen kirjoittanut useaan kertaan, niin mielestäni kilpailuanalyysissa on hieman aliarvioitu kilpailijoiden tilannetta, eikä välttämättä nähty oman lähtötilanteen heikkouksia. Kirjoitin jo ennen omistajamuutosta, että matka tulee olemaan pitkä ja kaiken onnistuessa Ilves voisi
pysyvämmin saavuttaa keskikastin ennen uutta hallia. Pysyvämmin tarkoittaa sitä, että kaudesta toiseen meillä olisi resurssit, joilla voimme lähtökohtaisesti olettaa olevamme runkosarjan jälkeen esim TOP6-joukkue eli suoraan pudotuspeleissä. Ilveksen strategiassa aikataulu oli erittäin optimistinen ja oma mielipiteeni edelleen on se, että aikataulu on edelleen optimistinen eli ensi kaudesta alkaen olisimme TOP-4 joukkue ja pelaisimme jatkossa CHL:ssä. Minusta Ilveksen kokonaistilanne ei vielä mahdollista tuota. Otetaan esimerkki miksi näen näin. Pysyvämmästä menestymisestä esim Kärpillä homma ei kaadu siihen, että Manner tai avainpelaajat lähtevät pois. Heiltä löytyy resursseja paikata aukot siten, että he ovat suurella todennäköisyydellä TOP4-joukkue. Ilveksellä, velkaisena seurana, ei löydy vielä resursseja pysyvään TOP4-sijoitukseen. Ilves ei pystyisi, ainakaan helposti, paikkaamaan valmentajiensa (Salo, Myrrä) jättämiä aukkoja tai avainpelaajiensa lähtöä/loukkaantumisia.
Esimerkki vielä pysyvästä menestymisestä. Yksittäisellä kaudella Ässätkin voittivat mestaruuden, mutta edes mestaruus ei tehnyt porilaisesta joukkueesta pysyvämmin edes keskikastin joukkuetta.
Esitin silloin näkemyksenäni, että olipa seurajohdon asettama tavoite sitten kuudes tai kymmenes, se ei voinut mitenkään olla sama kuin valmentajilla ja pelaajilla, jotka pelaavat mestaruudesta. Nyt sitten olemme ihan kapteenin mahtikäskyllä saaneet varmuuden siitä, että joukkue todellakin piti tavoitteenaan mestaruutta.
Varmaan sinäkin kuulit Suomen haastattelun? Ajankohtahan ei ollut nyt, vaan tuon saimme kuulla pari kuukautta sitten runkosarjan jälkeen.
Monet vuoden projektit sopivat ihan hyvin yrityksen taustojen ja organisaation sekä toimintojen kehittämiseen, ja vaikka ne tavallaan ovatkin yhteydessä urheilulliseen menestykseen, ammattiurheilussa monivuotiset urheilulliset projektit toteutuvat vain harvoin. Urheilullinen menestys tuo toki yritykselle tuloja ja vahvistaa sen toimintaedellytyksiä, mutta toisaalta urheilumenestys saattaa tarkoittaa sitä, että joukkue hajoaakin taivaan tuuliin ennen projektin päättymistä. Mestaruuden voittaminen on niin vaikeaa, että seuralla kuin seuralla kaikkien palasten pitää napsahtaa kohdalleen, jotta kannua päästään nostamaan, ja siksi jokaisen seuran pitää asennoitua niin, että mikä tahansa kausi saattaa olla se momentum, ja siihen pitää olla valmiina tarttumaan, kuten HPK nyt teki.
Jos Jatkoajasta muistan oikein HPK-kannattajien keskusteluja, niin Kerholla oli käynnissä projekti, jossa mestaruus oli tavoitteena viiden vuoden sisään. Tästä projektista Kerhon kannattajat hieman ivailivat Pennasen floppikaudella 2017-2018.
Ilveksen julkilausuttu strategia ei ole missään nimessä huono. Kun sitä tavaa ajatuksen kanssa sisäistäen kokonaisuuden, niin se on hyvä. Ja Ilveshän on edennyt tuota strategiaa pitkälti noudattaen. Riippuvuussuhteet nivoutuvat kestävään taloudelliseen kehitykseen.
Olen ollut vuosi toisensa jälkeen johdonmukaisesti sitä mieltä, ettei seuralla pitäisi olla muuta julkilausuttua(kaan) tavoitetta kuin mestaruus.
Tämä on tietenkin hieman vaikea aihe. Ensinnäkin se on selvää, että jokainen joukkue lähtee voittamaan jokaista ottelua ja, kun voitat jokaisen ottelun, niin olet mestari. Jääkiekossa, kun selviät pudotuspeleihin, niin siitä eteenpäin tavoitteena on aina ottelusarjan voittaminen ja eteneminen seuraavalle kierrokselle.
Mietitään sitten pieni hetki sitä, että miten julkilausuttuun mestaruustavoitteisiin suhtauduttaisiin? Mikäli Jukurit julkaisisivat, että tavoitteena on ainoastaan mestaruus, niin pitäisivätkö Jukureiden kannattajat tätä paalutettuna mittarina, jolla mitataan esim Pekka Kangasalustan ja Jukka Holtarin onnistumista? Mikäli Jukurit sijoittuisivat runkosarjassa ja lopputuloksissa kahdeksanneksi, niin itse arvioisin, että Jukureissa onnistuttiin hyvin. Osaisivatko Jukureiden kannattajat nähdä tämän onnistumisena vai olisivatko he jo kesken kauden verranneet saavutettuja tuloksia mestaruustavoitteeseen ja tätä kautta vaatineet kesken kauden potkuja mm Holtarille?
Vaikka mestaruus olisikin jokaisen tavoite, niin realistisuus mittaroinnissa on otettava huomioon. Mikäli realistisuutta ei osattaisi, niin kauden 2017-18 aikana tai päätteeksi Pennanen, Kivi ja Salo olisivat saaneet potkut.