Niputanpa yhteen nyt höyryjen haihduttua ja aikani kuluksi pienen tilannekuva-analyysin siitä, mistä lähdettiin, mihin päädyttiin ja miten tästä eteenpäin.
Viime kaudella Ilveksen rosteri oli kenties kilpailukykyisin tällä vuosituhannella. Varsinkin sentteri- ja maalivahtiosasto olivat kiistatta liigan eliittiä. Joukkueen pelitapa oli hiottu valmiiksi pudotuspelejä varten pelikirjavelho Olli Salon säestämänä. Silloinen joukkue oli ns. "stäkätty" (engl. stacked) viimeistä kauttaan tässä liigassa pelanneiden Ruotsalaisen, Leinon ja Dostalin voimin. Se oli kausi, johon kolmen vuoden projekti päättyisi ja menestysmahdollisuudet olisivat olleet realistiset. Kehnoon menestykseen kyllästyneet kannattajat olivat vihdoin saamassa vastinetta suoran puolivälieräpaikan muodossa.
Sitten iski kohtalon kova nyrkki vasten kasvoja ja kausi lopetettiin ennenaikaisesti koronaviruksen vuoksi. Itse en ole vieläkään antanut tätä anteeksi, eikä katkeruutta ainakaan vähennä se, kun tarkastelin reilun vuoden takaisia artikkeleja ja katsoin, kuinka paljon tartuntoja oli noina päivinä, kun tehtiin päätös lopettaa kausi kuin seinään. Silloin päivittäisiä tartuntoja oli keskimäärin reilusti alle sata. Kummasti nyt voitiinkin pelata pudotuspelejä kun tartuntoja on keskimäärin noin 250 päivässä. Mitään ruumiskasojakaan en ole nähnyt Hakametsän liepeillä, vaikka pelejä on pelailtu menemään korona-aikana. Vuoden takainen reagointi oli siis täysin hysteeristä ja vauhkoontunutta. Vuoden takaisia artikkeleita lukiessa huomasin myös, että kauden keskeyttämisen puolesta rääkyivät eniten ne seurat, joiden kausi ei muutenkaan sujunut kovin hyvin. Tämäkään ei kauniisti sanoen lievennä katkeruuden tunnetta. Koronavirus oli silloin kuitenkin niin uutta ja pelottavaa, että pystyn nykyään ymmärtämään silloisia hutiloituja päätöksiä hieman ja nukkumaan yöni rauhassa. Tästä aiheesta ei tämän enempää.
Kuluvalle kaudelle lähdettiin takamatkalta, kun tuo "stäkätty" joukkue levisi, kuten oli kaikilla tiedossa. Varsinaiset tämän kauden hankinnat epäonnistuivat raskaasti. Kauden aikaisten hankintojenkaan kunniaksi ei liene nyt kukaan järjestämässä mitään riemuparaateja. Kuitenkin kuin taivaan lahjana saimme kauden alla lainalle viime kauden kantavat pelaajat ja siihen kylkiäisiksi kenties lähihistorian parhaimman liigassa pelanneen puolustajan, Juuso Välimäen. Jälkikäteen on helppo oivaltaa, että lainojen avulla johto sai verhoiltua omat virheensä. Kulissit piilottivat taakseen väistämättömän pelillisen mahalaskun ja jo mainitut karmaisevat hutihankinnat. On pelottavaa edes ajatella, millaisessa suossa olisimme tarponeet ilman NHL-lainojen tuomaa massiivista auraa alkukaudella.
Tämän palstan pelillisistä asioista jotain ymmärtävät jäsenet, kuten
@Brooks ja
@ipa1970 huomauttelivat jo lainojen aikana pelitavan rakoilleen. Muistettakoon kuinka otimme muutaman kerran häpeällisesti kuokkaan sarjan pohjamutien jengeiltä kehnojen esitysten päätteeksi. Niinä iltoina olisi tarvittu nimenomaan pelitavallista tukea. Edellä mainittujen nimimerkkien ja muidenkin kirjoituksia vähäteltiin ja myönnän itsekin uskoneeni lapsenkasvoisesti fanfaarilaulun jatkuvan läpi kauden, vaikka lainapelaajat lähtisivätkin. On kuitenkin fakta, että johto luotti siihen, että NHL ei ala vuodenvaihteessa. Tällä palstalla kritiikin yläpuolelle noussut Herra Toimitusjohtajakin luetteli julkisuudessa NHL:n alkamattomuutta puoltavia seikkoja. Keskeinen peruste oli USAn ja Kanadan välinen rajasulku. Kuten tiedämme, NHL muodosti kanukkijoukkueille oman divisioonan ja täten Jalo "yllätettiin housut kintuissa".
Tämä kausi oli lainojen lähdettyä uskomattoman tuskastuttava. Tuloksenteko oli Suomen ja Maccellin väläytysten varassa ja pelitapaa ei käytännössä ollut. Saatiin räpiköityä kuitenkin itsemme ehkä hieman ansaitsemattomasti TOP8-joukkoon, mutta kaudesta jäi joka tapauksessa ilmaan leijumaan monia uhkakuvia ja edessä on paljon hommia, jotta olisimme ensi syksynä jälleen TOP4-joukkue 2019-20 kauden tapaan.
Kaikki riippuu nyt hankinnoista, joita johto on ensi kaudelle sainannut. Paljon huhuja on viime aikoina heitelty ristiin ja rastiin, mutta jos nostetaan esille vain valtamediassa mainitut pelaajat, havaitaan että uudet pelaajat ovat varsin erilaisia pelaajaprofiileiltaan ja siksi on vielä hämärän peitossa, millaista kiekkoa Ilves meinaa ensi kaudella pelata. Jos kuluvan kauden pelitapa oli yksi iso sekasotku, olisi luultavasti odotettua, että ensi kauden valmennusryhmäänkin tehtäisiin joitain muutoksia.
Sanoin tämän kirjoituksen alussa kirjoittavani "pienen tilannekuva-analyysin", joka kuitenkin venyi ja venyi kirjoittaessani. Tässä oli kuitenkin liuta omia keskeisiä näkemyksiäni Ilveksen nykytilanteesta aika pitkällä ja rönsyilevälläkin tyylillä ilmaistuna. Hyvää keväänjatkoa kaikille!
