Viikonloppuisä
Rivipelaaja
- Viestejä
- 40
On ikävää, että pelaajia on häiriköity vapaa-ajalla. Ei sellaista kohtelua ansaitse kukaan, ja jokaiselle tolkulliselle lienee selvää toiminnan ala-arvoisuus. On silti hyvä muistaa, että pelkästään Tampereella Ilveksellä kymmeniätuhansia kannattajia. Heitä löytyy jokaiselta elämänalalta toimitusjohtajista pirivietereihin, mikä on perinteikkään, rakastetun yleisseuran rikkaus ja taakka.
Syntejä ja syytteitä ladellaan tekstissä kuin raastuvassa. Epäonnistuneiden toimitusjohtajien jättömaalta on kaivettu Honkalehto muistelemaan viidentoista vuoden takaista kynttilätapausta. "Pelokas itku" on nostettu otsikkoon, ja mukaan on ympätty nykyhetkessä kuohuttava yhteys koulusurmiin. "Ilves sai itse tekijän nopeasti kiinni", mainitaan. Kiinni mistä? Kynttilätapausta voi pitää mauttomana, mutta mitään lakia se tuskin rikkoi.
Onko Ilveksen kannattajien toiminta sitten jotenkin erityisen ala-arvoista? Poikkeaako se jollakin tavalla muista seuroista, joiden kannatuspohja on yhtä laaja kuin Ilveksellä? Siltä saattaa näyttää, kun toimittaja naittaa viidentoista vuoden ajalta yhteen niin teinipoikien puistopainit, toimistolle tuodut kynttilät ja nimettömät & päiväämättömät pelaajamuistelot.
Aamulehden tekstin kuvituksena käytetään kahta kuvaa Osastosta. Mukaan on liitetty myös Osaston taanoinen sosiaalisen median julkaisu. Osasto on Ilveksen kannattajatoiminnan kasvot, joten se on myös tekstin heikosti peitellyn mutta silti julkilausumattoman syytöksen kohde. Agendana on pönkittää saman toimittajan eilisessä kolumnissa ajaman porttikieltojärjestelmän ehdotonta tarpeellisuutta.
Tekstien järjestys on nurinkurinen mutta väite selvä: juuri Ilveksessä on ongelma, johon voidaan vastata vain porttikielloilla. Käytännössä ajatus horjuu. Kuvitteellinen esimerkki: jos Ilves-ottelut Goljatissa ottelut katseleva päihdeongelmainen Pertti huutelee sattumalta kohtaamalleen pelaajalle hävyttömyyksiä Kaukajärven S-marketissa, porttikielto tai Ilves-yhteisön tuomio on täysin hyödytön keino häiriökäyttäytymisen suitsimiseen. Pertillä ei ole taas mitään tekemistä niiden teinipoikien kanssa, jotka saattavat panna lonkeropäissään Ilveksen nimissä painiksi.
Tämä on Aamulehden artikkelin valuvika. Ilves-yhteisö niputetaan yhdeksi häiriökäyttäytymisen piinaamaksi massaksi, jonka pahin tautipesäke on ilmeisestikin Osasto. Ajallisesti ja luonteeltaan toisistaan poikkeavien tapausten yhdisteleminen kollaasimaiseksi häiriökimaraksi on ratkaisuna halpa ja tarkoitushakuinen. Siksi tekstiin on vaikea suhtautua kovin vakavasti.
Syntejä ja syytteitä ladellaan tekstissä kuin raastuvassa. Epäonnistuneiden toimitusjohtajien jättömaalta on kaivettu Honkalehto muistelemaan viidentoista vuoden takaista kynttilätapausta. "Pelokas itku" on nostettu otsikkoon, ja mukaan on ympätty nykyhetkessä kuohuttava yhteys koulusurmiin. "Ilves sai itse tekijän nopeasti kiinni", mainitaan. Kiinni mistä? Kynttilätapausta voi pitää mauttomana, mutta mitään lakia se tuskin rikkoi.
Onko Ilveksen kannattajien toiminta sitten jotenkin erityisen ala-arvoista? Poikkeaako se jollakin tavalla muista seuroista, joiden kannatuspohja on yhtä laaja kuin Ilveksellä? Siltä saattaa näyttää, kun toimittaja naittaa viidentoista vuoden ajalta yhteen niin teinipoikien puistopainit, toimistolle tuodut kynttilät ja nimettömät & päiväämättömät pelaajamuistelot.
Aamulehden tekstin kuvituksena käytetään kahta kuvaa Osastosta. Mukaan on liitetty myös Osaston taanoinen sosiaalisen median julkaisu. Osasto on Ilveksen kannattajatoiminnan kasvot, joten se on myös tekstin heikosti peitellyn mutta silti julkilausumattoman syytöksen kohde. Agendana on pönkittää saman toimittajan eilisessä kolumnissa ajaman porttikieltojärjestelmän ehdotonta tarpeellisuutta.
Tekstien järjestys on nurinkurinen mutta väite selvä: juuri Ilveksessä on ongelma, johon voidaan vastata vain porttikielloilla. Käytännössä ajatus horjuu. Kuvitteellinen esimerkki: jos Ilves-ottelut Goljatissa ottelut katseleva päihdeongelmainen Pertti huutelee sattumalta kohtaamalleen pelaajalle hävyttömyyksiä Kaukajärven S-marketissa, porttikielto tai Ilves-yhteisön tuomio on täysin hyödytön keino häiriökäyttäytymisen suitsimiseen. Pertillä ei ole taas mitään tekemistä niiden teinipoikien kanssa, jotka saattavat panna lonkeropäissään Ilveksen nimissä painiksi.
Tämä on Aamulehden artikkelin valuvika. Ilves-yhteisö niputetaan yhdeksi häiriökäyttäytymisen piinaamaksi massaksi, jonka pahin tautipesäke on ilmeisestikin Osasto. Ajallisesti ja luonteeltaan toisistaan poikkeavien tapausten yhdisteleminen kollaasimaiseksi häiriökimaraksi on ratkaisuna halpa ja tarkoitushakuinen. Siksi tekstiin on vaikea suhtautua kovin vakavasti.