Vs: Riittääkö meillä pitkämielisyys?
merkkari sanoi:
...
Mutta selvää on että tavan fani ei jaksa siellä katsomossa kauaa istua jos peli näyttää ulospäin haluttomalta. Kovalla yrityksellä ja taistelulla sitä joukkue voi siihen vaikuttaa. Itse luulen että jos joukkueesta huokuu kunnon taistelu ja hampaat irvessä pelaaminen niin väkikin käy hallilla, vaikka tulos itsessään ei niitä voittoja liikaa toisikaan, mutta jos peli näyttää siltä että ketään ei kiinnosta niin tuskin kiinnostaa katsojiakaan maksaa lipuista.
...
Mun mielestä joukkuetta ei voi syyttää taistelun tai yrityksen puutteesta. Ongelma on siinä, että se kaikki taistelu ja yritys menee kiekon perässä juoksemiseen ja yksin tai kaksin vastustajan viisikkoa vastaan puskemiseen. Tällainen jatkuva matkustajan paikalla oleminen saa touhun näyttämään haluttomalta, koska vastustajan on äärimmäisen helppoa kontrolloida pelin kulkua sekä kiekollisena että kiekottomana. Kiekottomana riittää, että yksinäinen Ilves-pelaaja ohjataan sellaiseen sumppuun, ettei hän voi tehdä muuta kuin viskata kiekon päätyyn. Kiekollisena pari maltillista ja helppoa syöttöä omalla alueella riittää siihen, että hajallaan oleva Ilves-karvaus on pelattu ulos.
Eli Ilves kyllä repii ja raastaa, mutta tämä on sitä viime kaudelta tuttua perässä juoksemista, jolla ei kuuhun mennä, vaikka kuinka hampaat irvessä painettaisiin.
merkkari sanoi:
...
Kuuleman mukaan Koistista on ekoissa peleissä kiinnostanut enemmän se että miltä luistelu näyttää katsomoon kuin itse pelaaminen. No, kuulopuheet on kuulopuheita mutta on se huolestuttavaa jos alkaa näyttää siltä että joukkueen profiilipelaajista jää mielikuva ettei kiinnosta. Missä vika ?
...
Omassa päässä Koistinen on ollut pihalla ja mm. Tappara iski ainakin kaksi maalia, jotka voidaan laittaa suoraan hänen piikkiinsä, mutta näiden Koistisen aivopierujen ei pitäisi tulla enää kenellekään yllätyksenä. Ne ikään kuin kuuluvat pakettiin.
Koistinen, Järventie, Jokipakka ja Mäkinen eivät ole kahdessa ekassa matsissa olleet kovinkaan kadehdittavassa tilanteessa. Nämä ovat puolustuksessamme niitä herroja, joiden kautta hyökkäykset pitäisi käynnistää, mutta kysymys kuuluu: miten? Mihin voisi avata kiekon, kun kolme hyökkääjää risteilee päättömästi kaistalta toiselle jossain sini-punaviivan maastossa kiekon ollessa vielä oman maalin kulmilla? Ilves pyrkii omista nopeasti ylös, mutta sekin pitäisi tehdä kontrolloidusti eikä lähteä vain summittaisesti koheltamaan keskialueelle heti, kun kiekko on omilla pakeilla. Vaihtoehtoisesti yksi näistä kolmesta hyökkääjästä seisoo paineellisen puolen laidassa oman sinisen päällä selkä keskialueelle päin. Tuohon kun heität kiekon, niin se on takuuvarma riisto ja maalipaikka Ilveksen maalilla.
Paikallismatsissa oli tokassa erässä mm. sellainen tilanne, jossa Koistinen antoi helpon pakki-pakki -syötön Jokipakalle, joka oli valmis käynnistämään peliä hyökkääjille. Vaan missä olivat hyökkääjät? Kaikki kolme hyökkääjää oli peräkkäin kentän vasemmalla puoliskolla (Koistisen puoli), johon he olivat lähteneet kärkkymään Villen mahdollista pystykiekkoa. Eli Jokipakalla oli edessään kaksi Tapparan pelaaja, tyhjä keskialue ja sen jälkeen Tapparan pakki.
Liian usein homma on päättynyt siihen, että ko. puolustajat ovat joutuneet kuskaamaan kiekon keskialueelle ja viskaamaan sen sitten päätyyn. En ole vaatimassa KalPa-tyylistä kiekottelua, vaan pystysuunnan kiekko käy mulle ihan hyvin, kunhan ajoitukset ja etäisyydet saataisiin kuntoon. Tällöin tsemppi ja taistelu näkyisivät myös lehtereille asti, kun me oikeasti tehtäisiin jotain muutakin kuin säntäiltäisiin päättömästi kiekon perässä. Tällöin myös kiekonmenetyksen jälkeen oltaisiin valmiina iskemään aggressiivisesti kiinni vastustajaan, jolloin päästäisiin taklauspeliinkin kiinni.
Kysymys kuuluu, riittääkö Ilves-pelaajien pitkämielisyys valitun pelitavan kanssa? Riittääkö heillä usko siihen, että tälläkin tavalla voidaan pärjätä, kunhan homma saadaan loksahtamaan jengoilleen? Jos pelaajat tappioiden rasittamina menettävät uskon itseensä ja valittuun pelitapaan, ollaan syvällä. Jos taas usko omaan tekemiseen säilyy (harkkamatseissa homma toimi ajoittain oikein hyvin), on meillä vielä toivoa.
