-paras mahdollinen joukkueen identiteettiin ja jatkumoon soveltuva päävalmentaja.
-mukana apuvalmennuksen kokoamisessa , vahvistamisessa.
-hankkia identiteettiin ja pelitapaan parhaat mahdolliset pelaajat.
-huomioida pelaajien taustat, luonne, historia, rooli/vahvuudet.
-luoda runko(jatkumo) johon pelillinen strategia/identiteetti perustaa.
-Kartoittaa ja olla kehittämässä junioripuolta.
-reagointikyky
Kokonaisuutena utj rakentaa ison kuvan jossa yhdenkin lenkin epäonnistuminen näkyy.
En tiedä nyt kuinka monetta kertaa tämä täytyy toistaa, mutta päävalmentaja Ilveksessä niin kuin myös muualla on koko johtoryhmän päätös. Ilveksessä se tarkoittaa Koskelaa, Jaloa ja Seppää.
Mitä taas tulee näihin identiteetteihin, niin ne on nykypäivänä hyvin pitkälti vain sanoja, mitkä kuulostaa kivalta. UTJ ei myöskään päätä pelitapaa, vaan sen tekee valmennus. Ja kyllä pelitavoissa on jonkin verran eroja ja jokin voi sopia toisella paremmin kuin toinen, mutta hyvässä tai pahassa ne pelaajan ominaisuudet ovat samoja pelitavasta riippumatta. Nykypäivän menestyvän joukkueen tulee ensisijaisesti olla mahdollisimman monipuolinen, eikä mikään yhden tempun poni.
Muutenkin pointti ei ole/ollut siitä, mistä Koskela on vastuussa ja mistä ei. Tottakai UTJ on vastuussa ja sen myös kantaa. Siis sillä, että virheitä on varmasti tehty ja tullaan tekemään jatkossakin. Pointti on siinä, että teikäläinen on täällä suu vaahdossa vaatinut Koskelalle potkuja jo ties kuinka kauan. Vastaavasti suurin osa, ketkä osaavat ja tietenkin ihan aiheesta antavat esim hankinnoista kriittikkiä ymmärtää se kokonaiskuvan.
Tätä vasten nämä potkujen vaatimiset ovat vain hieman "erilaisen" fanipojan lätinää.
Jos on pleijareitten jälkeen ollut hyvä fiilis niin ollaan urheilullisesti onnistuttu.
Jos jää ketutus päälle niin on epäonnistuttu.
Itselle jäänyt jälkimmäinen.
Mites siellä?
Jaa-a jos et voita mestaruutta, niin kyllä se päällimmäinen tunne on aina ketutus. Toki se uuden ensimmäisen Ilveksen pronssi oli pieni plussa, mutta se toinen ei enää paljoa hetkauttanut. Todennäköisesti koko Ilveksen organisaatio jakaa tämän tunteen. Silti on kyse sitten siitä organisaatiosta tai muusta sidosryhmästä/faneista, niin pessimismi ei ole todellakaan hyve. Otetaan vaikka esimerkkinä ne pelaajahankinnat, mitkä haukutaan näkemättä tai vain muutaman pelin perusteella.