Voihan siinäkin olla perää, mutta itse en ihan suoraan osta tällaista menestymättömyyden taakkaa. Tappara 2003 mestaruudesta oli kuitenkin jo vuosikymmen aikaa ja 80- luvun triplaa valtaosa 2013 joukkueessa pelanneista ei edes muista, eli ei nyt niin merkittävä ero Ilvekseen. Kyllä suurimman eron menestyksessä sekä sen mukana tuomassa muutoksessa joukkueen kulttuuriin tekee 2013 eteenpäin alkanut säännönmukainen finaaliputki.
Toki Ilves kynti taloudellisesti syvemmällä, mutta heikoissa kantimissa oli Tapparankin talous 2000- luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppuvuosina. Ptikällä aikavälillä tuttua fraasia mukaillen ”tekeminen ratkaisee kaiken”. Menestymättömyyden taakat ovat taikauskoa.
Vuosikymmen 2012-13 kaudesta edelliseen kannuun ja siitä 15 vuotta taaksepäin 3 mestaruutta putkeen. 2000-luvun taitteesta 2012-13 kauteen mennessä 2 hopeaa (2001, 2002), 1 pronssi (2008) ja näiden lisäksi 4. parhaan joukossa runkosarjassa (2000, 2006, 2007). Muutenkin ammattimaisempaa toimintaa organisaatiossa aina 70-luvulta lähtien, jolloin mm. Kallu Numminen sitä kulttuuria sinne isosti oli luomassa.
Onhan tällainen aivan eri lähtötilanne kuin Ilveksessä, missä on koko SM-Liigan ajan poukkoiltu ja sekoiltu organisaatiotasolla. Edellisestä mestaruudesta 40 vuotta, jota sitäkin edelsi vuosikymmen surkeaa tekemistä, jonka aikana Tappara vei jälleen useita kannuja ja menestyi muutenkin jatkuvasti. Ilveksen viimeisiä pronsseja ennen edellinen kerta, kun päästy edes puolivälieristä jatkoon, ollut yli 20 vuotta sitten. Siihen päälle karsintoja niin 90-, 2000-, kuin 2010-luvullakin, jolloin useat karsinnat ja mestaruus oli edes päästä säälipleijareihin.
Kyllähän tämmöinen vaikuttaa koko yhteisön tilaan ympärillä ja tämä yhteisön tila, eli ne kyntämisen tuskat, menestysodotukset, jännitykset ja paineet heijastuvat joukkueeseen asti, haluttiin sitä tai ei. Pendo koitti hokea pelaajille ja itselleen, ettei heidän kuulu kantaa näitä paineita, kun Hölö taas sanoi että paineita kohti. Nyt meillä on toivottavasti valmentaja, joka kykenee auttamaan joukkuetta kohtaamaan ja käsittelemään asian, eikä pakenemaan sitä.
On totta että suurin tekijä Tapparan nykyiselle menestysputkelle on se, että organisaatiotasolla katsoivat toisiaan silmiin, laittoivat työrukkaset käteen, panostivat rahaa ja tekivät oikeita valintoja, jonka seurauksena saatiin menestystä, joka taas luo sitä kulttuuria. Mutta olihan siinä Tapparalla mielestäni aivan eri lähtökohdat monellakin tasolla ja jo pitkältä ajalta lähteä rakentamaan menestystä, eikä mielestäni ihan täysin pelkkää taikauskoa.