Mitkään mittarit tai esitykset pelikentällä eivät tue tätä käsitystä. Loppukaudesta näytti, että pelaajia ei homma kiinnosta ja osa joukkueesta ei ollut sitoutunut tavoitteisiin. Myös joukkuehenki rakoili.
Nythän ei käsittääkseni ole yksilöity kuinka monesta pelaajasta on kyse. Valmennukselle ideaalisinta on se, että mahdollisimman moni jatkaa seuraavalle kaudelle.
Itse olen työmaailmassa, jossa YT-kierroksia käydään vajaa vuoden välein. Siinä näkee monenlaista käyttäytymistä, kun lappu lyödään käteen. Itse työskentelen pääosin akateemisesti koulutettujen kanssa. Suuri osa painaa hommia normaalisti, mutta kyllä meidänkin maailmassa löytyy vaihtelua. Osa tekee viimeisenä päivänä hommia vielä illalla, jotta firman asiat olisivat heidän osaltaan jiirissä. Joku sitten ilmoittaa, että meikäläinen jäi juuri saikulle ja juoksee viimeiset viikot kaikki mahdolliset firman tarjoamat etuudet (esim terveydenhuolto) läpi. Mikäli työntekijä itse on vaihtamassa työpaikkaa, niin siinäkin nähdään eri käytäntöjä.
Olisi mielenkiintoista saada joskus tietää, mistä siellä oikeasti haluttiin viestiä. Kysehän on kansankielellä sanottuna parikymppisistä ”jätkistä”. Miten saada pelaaja - joka on tehnyt jo 7 kuukautta sitten työsopimuksen muualle tai jolle seura on ilmaissut, että hän on vapaa etsimään uuden työpaikan - sitoutumaan täysillä vanhan työnantajan tavoitteisiin. Saatko valmentajana tällaisen pelaajan sitoutumaan huhtikuussa jumppaamaan kotonaan ja ilmestymään 6.4 täydessä tikissä aamujäillä vain muutama tunti ennen Sport-peliä?
Itse tunnen hyvin kiekkoilijoiden olemuksen ja ajatusmaailman. He hengittävät pelaamista ja rakastavat luistella kiekon perässä tai juosta palloa tavoitellen. Kotona suurin osa makaa hyvin mielellään epäergonomisessa asennossa sohvalla pelaten änäriä, fifaa tai räiskintäpeliä. Suurelle osalla jumppaaminen, hölkkääminen tms on pakkopullaa. Ryhmissä valvottuina he kyllä näitä suorittavat. Silloinkin osalla selkä suoristuu, kun koutsien katse on muualla.
En tiedä, mutta en pidä mahdottomana sitä, että osan kiinnostus on loppunut siihen, kun kerrostalokaksiossa pitäisi tehdä kuntopiiriä parin viikon aikana. Osalle houkutus on suuri.
Kenestä sitten oli kyse, en tiedä. Sen tiedän, että Tuomas Salmela se ei ainakaan ollut. Tuomas luistelee kaksinkamppailuihin aina siten, että se ratkaisee eloonjäämisen.
Olen usein vängännyt huippukiekkoilijoiden kanssa elintavoista. Heitä lähinnä naurattaa saarnani, kun kerron yksilöurheilijoiden kurinalaisuudesta. He ovat jätkiä. Ehkä sitten peliuran loppupuolella ymmärtävät, että jumi ei ole voimaa.